Raskaalla raketinheittimellä raskasta suorituskykyä
Kirjoittaja on Suomen puolustusministeri
Puolustusvoimien vuonna 2001 aloittaman tutkimustyön ja vuoden 2004 valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon mukaisesti Suomi hankki vuosina 2006-2014 kymmeniä raskaita raketinheittimiä (M270 MLRS, Multiple Launch Rocket System), pääosin käytettyinä Hollannista. Niillä on rakennettu Maavoimille kyky kauaskantoiseen vaikuttamiseen ja korvattu osaltaan jalkaväkimiinoista luopumisen myötä syntynyttä suorituskykyvajetta.
Suomen lyhytnäköinen ja ideologisväritteinen liittyminen Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen aiheutti Puolustusvoimille pakottavan tarpeen hankkia mm. viuhkapanoksia ja raketinheittimiä. Lisäksi miinojen myötä menetettyä pelotevaikutusta paikkaamaan on parhaillaan menossa projekti uudentyyppisen ilmasta käsin tuhovaikutustaan tuovan asejärjestelmän (TOC, Take-Off-Canister eli hyppypanos) kehittämisestä.
Hankitut raketinheittimet edustavat teknologialtaan kansainvälistä huipputasoa. Parhaat aseet tarvitsevat kuitenkin käyttöönsä parhaat ammukset. Valtuutin alkuvuonna 2016 Puolustusvoimat hankkimaan Yhdysvalloista uusia raskaan raketinheittimen ohjautuvia pitkän kantaman ampumatarvikkeita (GMLRS, Guided Multiple Launch Rocket System). Raketeilla kyetään vaikuttamaan tarkasti jopa 80 kilometrin etäisyydelle.
Ammukset on saatu kuluvan syksyn aikana Suomeen ja olin 1.12. seuraamassa raketinheittimien testiammuntaa Rovajärvellä. Niin heitinten kuin rakettien suorituskyky oli erinomainen. Tykistöntarkastaja eversti Pasi Pasivirta joukkoineen on tehnyt hienoa työtä.
Pitkä on tie, jolla asejärjestelmät saadaan tuottamaan haluttua suorituskykyä: tutkimuksen aloittamisesta Puolustusvoimien käyttöön vei heittimiltä kaiken kaikkiaan 17 vuotta. Poliittisten päättäjien tuleekin katsoa Puolustusvoimien resursseja määritellessään riittävän pitkälle tulevaisuuteen ja oltava valmiita investoimaan suorituskyvyn kehittämiseen, vaikka määränpää siintäisikin vasta horisontissa.
