Vaativassa rannikkosodankäynnissä kehitytään parhaiten käytännössä

Merivoimien kansainvälinen rannikkosodankäynnin harjoitus asetti suomalaiset ja yhdysvaltalaiset vaativiin harjoitusoloihin keskenään. Kansainvälinen harjoitustoiminta tarjoaa molemmille maille korvaamatonta käytännön hyötyä.

Merivoimien kansainvälinen Amphibious-valmiusharjoitus toi yhdysvaltalaisen merijalkaväen taisteluosastot Suomenlahdelle harjoittelemaan rinta rinnan suomalaisten kanssa. 

Pääpainona harjoituksessa oli Rannikkoprikaatin komentajan, kommodori Marko Laaksosen mukaan rannikkosodankäynnin harjoittelu. Harjoitus koostuu eripituisista osaharjoituksista, joiden pituus vaihtelee aina puolen tunnin mittaisista koulutuksista päivän mittaisiin taisteluosuuksiin. Yhteensä erilaisia harjoitustapahtumia kertyi lähes 20 kappaletta. 

Suomesta harjoitukseen  osallistui Uudenmaan prikaatin ja Rannikkoprikaatin valmiusyksikköjen varusmiehiä, sekä nopealla aikataululla mukaan tulleita reserviläisiä.

– Suomesta mukana on varusmiesten ohella myös reserviläisiä. Onkin hienoa nähdä, että näin moni oli valmis tulemaan paikalle, sillä reservissä on voimamme, Laaksonen iloitsee. 

Suuren kokoluokan kansainvälisiä harjoituksia suunnitellaan yleensä yhden tai kahden vuoden ajan. Merivoimat onnistui yhdessä yhdysvaltalaisten kanssa koordinoimaan harjoituksen vain kolmessa viikossa, mikä keräsi yhdysvaltalaisilta erittäin paljon kehuja. 

– Suurin saavutus harjoituksen osalta on ehdottomasti sen järjestäminen näin nopealla aikataululla. Hämmästyttävää on, että kyseessä on komennusmatkamme suurin sotaharjoitus ja se saatiin aikaiseksi näin lyhyessä ajassa. 

– Kiitän Suomen Puolustusvoimia myös erinomaisesta ja tehokkaasta yhteistyöstä niin maalla, merellä, kuin ilmassa, Yhdysvaltain merijalkaväen majuri Paul Merida kommentoi.

Vastaavanlaisia kansainvälisiä harjoituksia ei ole Rannikkoprikaatissa järjestetty aikaisemmin. Laaksosen mukaan harjoitus onkin ollut hänen uransa mieleenpainuvin. 

– Minun 30-vuotisen urani aikana tämä on ollut upein harjoitus, jossa olen ollut osallisena. Oppimiskäyrä on kaikilla, niin varusmiehillä kuin henkilökunnalla kohonnut hurjasti ja ollut koko ajan nousussa. Olemme oppineet kaikki uutta, aina tykkimiehestä kommodoriin, Laaksonen iloitsee.

Evakuointiharjoituksessa haavoittuneet taistelijat kuljetettiin pois tulen alta saamaan korkeatasoisempaa hoitoa. Kuva: Onni Pörhölä

Osapuolet oppivat toisiltaan taistelun keskellä

Yhteistoiminta suomalaisten ja amerikkalaisten joukkojen välillä on ollut kaikkien osapuolien mielestä mutkatonta ja erittäin helppoa. Merijalkaväen kersantti Bosanac kertoo toimintatapojen olevan hyvin samankaltaisia maiden välillä. 

– Haasteita ei juurikaan ole ollut yhteistyössä suomalaisten kanssa, kaikki sujui todella luonnollisesti. Yllätyin siitä, miten pienissä joukko koissa suomalaiset toteuttavat operaatioita. Se on todella tehokas tapa toimia, sillä tietojen jako ja kommunikointi joukon kesken on hyvin tehokasta ja selkeää, Bosanac kertoo. 

Rannikkoprikaatin varusmiehen, korpraali Axel Terävän mukaan taitoja on jaettu toisille harjoittelun yhteydessä, mutta pääpiirteittäin maat toteuttavat monet asiat hyvin samalla tavalla. 

– Yhteistyö on ollut todella hyvää: olemme saaneet heiltä hyvin paljon kehuja toimintatavoistamme, mutta myös me olemme oppineet heiltä paljon.

– Tämä harjoitus on ollut ikimuistoinen kokemus. Olisin ehdottomasti valmis lähtemään vastaavantyyppiseen harjoitukseen myös reserviläisenä, sillä ei näitä mahdollisuuksia kovin usein tule vastaan, Teräväinen tuumaa.

Rannikkoprikaatin henkilökunnassa harjoitustoiminnan odotetaan ja toivotaan jatkuvan lähitulevaisuudessa. 

– Yhdysvaltalaiset (joukot) ovat todella ammattitaitoisia ja maailman huippuluokkaa. Harjoitus on ollut meille Rannikkoprikaatille korvaamaton uuden osaamisen näkökulmasta. Odotamme innolla, että pääsemme pian harjoittelemaan heidän kanssaan uudelleen, Rannikkoprikaatin valmiuspäällikkö, komentajakapteeni Antti Heinänen iloitsee.  

Yhdysvaltojen merijalkaväen kersantti Bosanacin tehtävänä oli johtaa kolmenkymmenen henkilön vahvuista joukkoa. Kuva: Tomi Edwards

Yhdysvallat kiinnostuneet Merivoimien operointikyvystä 

Rannikkosodankäynti on Heinäsen mukaan hyvin erilaista verrattuna maasodankäyntiin metsäalueilla. Erityisesti vaihtelevat sääolot sekä vaikeakulkuinen maasto tuovat taisteluihin ja niiden suunnitteluun paljon lisähaasteita. 

– Maastossa etenemisnopeus on hyvin hidasta suurten korkeuserojen vuoksi, verrattuna esimerkiksi kangasmaastossa etenemiseen. Ryhmänjohtajien on myös huomattavasti vaikeampi pitää yhteyttä omiin joukkoihin. Liikkuminen vaatii tarkkaa suunnittelua ja siihen on yksinkertaisesti varattava paljon aikaa, Heinänen kertoo. 

Heinäsen mukaan yhdysvaltalaiset ovat olleet erityisen kiinnostuneita Merivoimien kalustosta ja kyvystä liikkua saariston vaikeakulkuisessa maastossa. 

– Yhdysvaltain merijalkaväen liikehtimiskyky pohjautuu pääsääntöisesti helikoptereilla liikkumiseen, kun taas meillä kulkeminen on sidottu vesistöaluksiin. Monissa pienissä saarissa helikoptereiden käyttö on hyvin vaikeaa ja joissakin operaatioissa niiden käyttö ei ole edes mahdollista. 

– Yhdysvaltalaiset ovat esittäneet suurta mielenkiintoa aluksiamme kohtaan ja ovat useaan otteeseen maininneet tarvitsevansa vastaavia aluksia myös itselleen, Heinänen toteaa.