Rajakarhu, -henki ja -siivet

Onttolan varuskunta sijaitsee Pohjois-Karjalan Kontiolahdella, noin kymmenen kilometrin päässä Joensuusta. Varuskunta-alueelle saapuessa kiinnittää huomiota sen pieneen kokoon, sillä komppanioita varuskunnassa on vain yksi. Sipulisäkki ei paljoa paina, kun varusvaihtoon voi kävellä kasarmita alta 30 sekunnin ja ruokala on kakkosdivarissa pesistä pelaavalle heiton päässä. Vierestä löytyvä urheilukenttä on yhdistelmä soraista juoksurataa ja potkupallon pelaamiseen soveltuvaa nurmikkoa. Itse kasarmi on siisti ja sisältä moderni, omine pienine viilauksineen. Joka tuvassa on esimerkiksi “sissilamppu” tuomassa pientä valoa hämärään sille, joka palaa puoliltaöin lomilta eikä halua herättää palvelustovereitaan.

Rajajääkäreiden alokaskausi eroaa hieman puolustusvoimien vastaavasta. Onttolaan täytyy kutsunnoissa erityisesti mainita halukkuutensa, ja sinne päästessään tietää jokainen saavansa rajajääkärikoulutuksen. Täten jo alokaskaudelle on voitu soveltaa k-kauden ohjelmaa.

Kesän saapumiserä odottaa jännityksellä aliupseerikouluvalintoja, joka häämöttää parin viikon päässä. Muita tehtäviä joihin voi erikoistua komppanian sisällä ovat pioneeri, radiomies, taistelulähetti, taistelupelastaja ja tarkka-ampujan tähystäjä. Kesällä komppaniassa aloitti 140 taistelijaa, joista noin 50 valitaan AUK:iin.

Hälytys!

Rajajääkärit ovat täydessä touhussa arkiaamuna. Rajasiipien saamista edeltävällä viikolla on monia erilaisia harjoituksia. Yksi niistä on nyt käynnissä, nimittäin turvallisuusasteen muutoksesta aiheutuva hälytys.

Koska varuskunnassa ei kouluteta omia sotilaspoliiseja, kulunvalvonta on rajajääkäreiden vastuulla. Portista sisään ajettaessa kulkuluvat varmistetaan hälytyksen mukaisella erityisellä tarkkuudella. Vierailun syytä selvitellessä voi tarkastajan takana nähdä valmiita ja rakennusvaiheessa olevia tuliasemia. Suojamuurit on kasattu käyttäen hyödyksi säkkejä ja käytettävissä olevaa maastoa. Parkkiin ajaessa yksikön sisälle ei näe, sillä reaktiona hälytykseen rajajääkärit peittävät näkyvyyden lisäämällä näköesteitä. Hieman kauempana lähetti toimittaa juoksujalkaa väliraporttia ja täysvarustuksen suojissa majailevat sotilaat tarkastavat, että aita on kunnossa ja pitää.

– Lippalakki kypärän alta pois, kouluttaja ohjeistaa vartiossa seisovaa rajajääkäriä.
Pieni erhe on inhimillinen, sillä rajalla on enemmän poikkeuksellista kuin normaalia nähdä kypärä taistelijan turvana. Sen sijaan tiedustelijoiksi kypsennettävät käyttävät lähinnä lippalakkia ja lierihattua. Syy on yksinkertainen. Tiedustelijan varustuksen on hyvä olla kevyt, pitkien siirtymien ja toiminnan tehokkuuden vuoksi.

– Eilen oli tästä oppitunteja, joita nyt harjoitellaan konkreettisesti. Hälytystoiminnassa suojaustaso muuttuu, jolloin ulkokuori ja muut tärkeät alueet suojataan, avaa alikersantti Samuel Tiili harjoituksen kulkua.

Varusmiehet on jaettu kahteen osastoon, joista toinen suorittaa hälytyksen samalla kun toinen tekee erilaisia tilanneharjoitteita ampumaradan maastossa. Niihin rajavartiolaitos on osallistunut tarjoamalla kouluttajia.

Rajajääkäri Johannes Jeskanen kiidättää raporttia tukikohtien välillä.

Rajajääkäri ei ole sähläri

Koulutusta seuraa luutnantti Janne Koivunen. Hän on itse entinen Onttolan varusmies, joka kadettikoulun käytyään on palannut kouluttajaksi varuskuntaan.

– Rajavartiolaitoksen erikoisuutena on, että varusmiehemme saavat rajaturvallisuuskoulutuksen ja kykenevät näin ollen toimimaan ihan lakiin perustuvissa tehtävissä, Janne Koivunen täsmentää.

Käytännössä tämä tarkoittaa rajavartiomiehen apulaisena toimimista erinäisissä poikkeavissa tilanteissa. Lisäksi varusmiehet saavat tiedustelijan koulutuksen, jonka jälkeen he ovat erikoistuneet tuomaan ensikäden tietoa siitä, miten vihollinen toimii.

Luutnantti kehaisee, että ampuminen on se, missä täällä ollaan hyviä. Viime vuosina ammuntakoulutusta onkin lisätty merkittävästi. Tarkka-ampujaksi erikoistuva alikersantti Tiilikin komppaa ja antaa ilmi komppanian olevan tauluille armoton. Koulutuksen lisääminen on mahdollista, sillä ampumaradalle on vain 15 minuutin marssi. 

Kaikki varusmiehet ovat vapaaehtoisia koulutukseen, joka on fyysisesti ja psyykkisesti vaativa. Luutnantti Koivunen kertoo, ettei koulutuksesta selvitäkseen tarvitse kuitenkaan olla supermies. Hulkin veljeä muistuttava kouluttaja paljastaa itsekin olleensa hoikka poika palveluksen alkaessa. 
– Ei kannata kuunnella vanhojen varusmiesten puheita, että rinkka painaa 70 kiloa eikä sitä kukaan jaksa kantaa. Kannattaa tulla kokeilemaan itse ja tajuta, että eihän tämä olekaan niin vaikeaa.

Komppania harjoittelee pääosin itsekseen. Viime vuosina rajajääkärit ovat osallistuneet Karjalan prikaatin ja kainuun prikaatin harjoituksiin.
– Erityisesti ukot on pitänyt siitä, että on päässyt näkemään vähän erilaista kalustoa, jota pienestä yksiköstä ei löydy.

Piskuinen varuskunta luo rajahenkeä

Toimittaja ja kuvaaja pääsevät käymään varuskuntasairaalassa, joka on Suomen pienimpiä. Hammaslääkärin odotushuoneelta tuoksuvassa kompleksissa ystävällinen lääkintäaliupseeri jakaa asiaankuuluvat desinfiointipullot ja kasvomaskit. Paljastuu, että pienessä yksikössä pääsee lääkintäaliupseeri kunnolla töihin.
– Koska varuskunta on pienempi, pääsee olemaan enemmän avuksi, alikersantti Jutta Moilanen analysoi.
Pienessä yksikössä ei ole muonituskeskusta, kuten puolustusvoimien toimipisteissä, vaan oma ruokala ja kokit. Ruoka saakin ympäri Onttolaa positiivista palautetta.
Kehua tulee myös siitä, että byrokratia on keveämpää ja asioita saadaan nopeammin aikaiseksi. 

Varusmies toisen perään mainitsee ilmiön nimeltä rajahenki. Rajahenki konkretisoituu yleisenä särmyytenä, toisten auttamisena ja itsensä ylittämisenä. 
–Sitä |rajahenkeä] ei voi selittää, vaan täytyy kokea itse, alikersantti Nuutti Forsström ratkoo.
Janne Koivunen esittää yhden selityksen ilmiölle:
– Kun on pieni paikka, niin varusmiesten yhteishenki hitsautuu ihan eri lailla!
Kouluttajien työtä helpottaa, kun he voivat puhutella yksittäisiä varusmiehiä kunnolla ja henkilökohtaisesti. Ympärillä ei ole vain “taistelija te” -nimisiä sotilaita. 
– Komppaniasta tuntee käytännössä kaikki taistelijat ja kouluttajat vähintään naamalta ja usein myös persoonalta, kiteyttää alikersantti Nuutti Forsström.

Koulutus 2020 -uudistus, joka modernisoi ja tehostaa palvelusta, on otettu Onttolassa vastaan sovelletusti. Käyttöön on otettu esimerkiksi PVMoodle-opiskelualusta ja tupatabletit. Niitä käytetään palvelusajalla opiskeluun, ja vapaa-aikaa varten löytyy esimerkiksi eri uutissivustoja. Asianmukaisesti myös Ruotuväki.
– Joitain asioita tehdään eri tavoin kuin silloin, kun olin itse varusmiehenä. Iso kuva on toki samanlainen. Eteenpäin on menty, ja se on positiivista, Luutnantti Janne Koivunen kuvailee uudistusta.

Tauko paikallaan käskyn tullessa katse saa härvätä. Onttolassa ympärillä näkyy vain tuttuja kasvoja.

Yksikin tartunta on liikaa

Koronavirustilanteen vuoksi varuskunnassa on siirrytty 3+1-järjestelmään. Muita muutoksia ei juurikaan ole, sillä paikan päällä on vain yksi komppania, joten esimerkiksi ruokailu on voitu järjestää pääosin normaalisti. Hälytysharjoitusta yksikön sisällä seuraava alikersantti Nuutti Forrström kertoo pitkien kiinnioloaikojen jopa parantaneen palveluksen laatua.

– Pidemmät kinkut, mutta pidemmät lomat. Olen pitänyt siitä, ettei aika mene viikonloppuvapaiden odotteluun. Kun on pidemmät jaksot, niin pysyy koulutuksessa fokus. Koulutus ei täten katkea välissä, ja voi suunnitella pidempiä ja monipuolisempia harjoituksia.

Luutnantti Koivunen on samoilla linjoilla, vaikka kouluttajien riittämisen suhteen viikonloppuisin on ollut haasteensa. Tähän mennessä kaikki on kuitenkin sujunut hyvin, ja luutnantti kehuukin keväällä alkaneita järjestelyjä.
– Ollaan päästy hyvinkin vähällä. Toimet, jotka tehtiin heti alussa, ovat toimineet.
Hän mainitsee myös valatilaisuuden sujuneen hyvin huolimatta siitä, että läheisten piti jäädä kotiin. Hän kiittääkin Karjalaista varuskunnan ensimmäisestä valan live-taltioinnista.
– Rajavartiolaitoksen päällikkö teki kunniaa valatilaisuudelle ollen itse läsnä, mikä oli varmasti mieleenpainuva kokemus rajajääkäreille.

Ruokailun jälkeen on aika vaihtaa osastot päikseen ja mennä seuraamaan tilanneharjoitteita. Ennen osastojen vaihtoa yksikön päällikkö kutsuu komppanian koolle.
– Aiemmin koulutuksessa normaalisti mukana ollut varusmies on oireillut ja saanut tänään tuloksen koronanäytteeseensä, varapäällikkö aloittaa.
Tulos on onneksi negatiivinen ja komppania huokaisee väistettyä luotia. Yksikön koon vuoksi yksikin tartunta pakottaisi kaikki karanteeniin.

Rajajääkäri Antti Lassila kuljettaa tuliaseman rakennusaineita.

Mitä voi tapahtua rajalla, harjoitellaan Onttolassa

Osasto kiitää marssien ja pyöräillen ampumaradan maastoon. Marssiessa huomio kiinnittyy varusmiesten kenkiin, jotka eivät kaikki edusta perinteistä maiharimallia. Onttolassa varusmiehet saavat käyttää omia varsikenkiä, jotka ovat itse hankkineet. Lisäksi vastikää VMTK [varusmiestoimikunta] järjesti kimppaostoksen paikalliseen eräliikkeeseen, jolloin moni varusmies hankki itselleen kengät.

Edessä on rajalla eteen tulevien tilanteiden harjoittelu. Normaalin rajanylityksen ohella niitä voivat olla rajaylitykseen, laittomaan maahantuloon ja väärennöksiin liittyvä rikollisuus. Vuorossa on ensimmäiseksi kulunvalvontaa. 

Ajoneuvo kerhää pysäytettynä rajanylityspaikalla. Rajajääkäreiden puhuttelun ja henkilötietojen selvittämisen jälkeen paljastuu, että ajuri on etsintäkuulutettu ja aiemmin saanut tuomion viranomaisten vastustamisesta.

– Avainsana on turvallisuustarkastus. Olisiko ollut hyvä jo sen tiedon [etsintäkuulutuksen] tullen pyytää poistumaan autosta ja laittaa rautoihin, kommentoi koulutusta seuraava luutnantti Jere Härkönen.

Seuraavassa tilanneharjoitteessa ihmissalakuljettajan takakontista löytyy tuntematon henkilö. Rajajääkärit osaavasti selvittävät radiopuhelimitse sopivan toimintamallin pitäen matkustajia silmällä. Oli tilanne mikä hyvänsä jokaista rajan ylittävää, niitäkin kenet painetaan auton konepeltiä vasten, kutsutaan kohteliaasti asiakkaiksi.
– Varusmiehillä harjoitus on edennyt erittäin hyvin! Tämä on paljon poikkeuksellisempaa kuin normaali varusmiespalvelus. Taistelijoilla innostusta ja kiinnostusta riittää, Luutnantti Härkönen kehuu.
Tilanteiden hallinta on selkeästi hallussa. Olisiko jo rajasiipien arvoinen suoritus?
– Rajasiipiin pitää olla hyväksytyksi suoritettuna myös kirjallinen koe, luutnantti muistuttaa.

Seuraavassa harjoituksessa rajajääkärit ovat maastoutuneet tähystysasemiin. Pian kuvitteellisen rajan toisella puolella näkyykin liikettä. Suuri sotilasajoneuvo ajaa aivan rajan tuntumaan ja ulos astuu kaksi henkilöä. Kynät sauhuavat rajajääkäreiden tehdessä merkintöjä muistiinpanovihkoihinsa. Jännittävä tilanne on kymmenessä minuutissa ohitse, ja rajavartijalaitoksen työntekijä kutsuu joukkueen kokoon.
– No mitä näitte?
Rajajääkärit aloittavat mainitsemalla ajoneuvon saapumisen tarkan kellonajan. Tärkeää on yksilöintitunnus, ja innokas varusmies mainitseekin merkinneensä ylös ajoneuvon rekisterinumeron. Muistiinpanoja kootessa paljastuu, että toisella henkilöllä oli ase ja toisen olleen mahdollisesti upseeri vaatetuksen ja käyttäytymisen perusteella. Myös sirpaleliivi mainitaan – sekä eksakti kellonaika, kun upseerioletettu sytytti savukkeen. Pienestä hetkestä saatiin siis paljon tietoa, jola voidaan raportoida eteenpäin. Yksi varusmies vielä viittaa viimeisen huomion.
– Herra rajavartija! Tumppasivat savukkeen Suomen puolelle.
– Ne p*rkeleet, rajavartija tokaisee nauraen.

Hihamerkeistä paljastuu Onttolan varusmiesten koulutuksen kaksi puolta. He ovat sekä rajaan erikoistuneita että tiedustelijasissejä.