Radioamatöörien tietämys toi taisteluun taitoa

"Radioamatöörit toteuttivat sotiemme aikana liittomme kunniakkainta historiaa." Talvi- ja jatkosodassa palveli kuutisenkymmentä radioamatööriä erilaisissa viestitehtävissä – Radioamatööriliitto avaa 100–vuotissyntymäpäivänään heidän tarinaansa.

Suomen Radioamatööriliitto juhlii tänä vuonna 100-vuotissyntymäpäiväänsä. Pitkän historian omaava järjestö kantoi oman kortensa kekoon talvi- ja jatkosodassa, kun sen jäseniä palveli sota-aikana muun muassa radisteina, kaukopartiomiehinä ja radiotiedustelutehtävissä.

Liiton tammikuussa julkaisema teos Suomen Radioamatööriliiton 100-vuotishistoria pureutuu suomalaisten radioamatöörien tarinaan. Tietokirjailija Jonna Pulkkinen kuvailee siinä heidän osallistumistaan sotaponnistukseen.

Sotavuosina radioamatööriharrastus oli kielletty. Talvisodan aikaista varaverkkoa lukuunottamatta harrastajien radiolaitteet oli takavarikoitu, ja heidän toimintansa keskeytetty. Vararadioverkko rakennettiin voimalaitosten ja ilmapuolustusaluekeskusten radioviestinnän varmistamiseksi. Sen muodostivat 27 radioamatööriä, kunnes toiminta voitiin siirtää Puolustusvoimien hoidettavaksi.

– Verkko oli olemassa siltä varalta, että Puolustusvoimien omat verkot olisivat vaikkapa tukkeutuneet tai niitä oltaisiin sabotoitu, Pulkkinen kertoo.

– Radioamatöörit halusivat ihan heidän toimintansa alusta asti olla mukana Puolustusvoimien toiminnassa – tämä apuverkko oli talvisodasta lähtien yksi sellainen asia.

Eversti Hallamaan amatöörit

Jatkosodassa Puolustusvoimien radiotiedustelua johti radioamatööritoiminnassa itsekin mukana ollut eversti Reino Hallamaa. Pulkkisen mukaan Hallamaa värväsi viestitehtäviin miehiä, joita hän henkilökohtaisesti tunsi aikaisemman radioamatööritoimintansa kautta. Tehtäviin hakeutui myös vapaaehtoisesti runsaasti radioamatöörejä.

– Esimerkiksi ennen talvisotaa järjestettiin ylimääräiset kertausharjoitukset, jota koskien radioamatööriliitolle lähetettiin kiertokirje, jossa kerrottiin, että radioamatööriharrastajat saavat suorittaa halutessaan kertauksensa radiopalveluna. Aika moni tarttui siihen tilaisuuteen, Pulkkinen toteaa.

Elokuussa 1944 everstiksi ylennetty Reino Hallamaa johti Puolustusvoimien radiotiedustelua. (Kuva: SA-kuva)

Hallamaan alaisuudessaan palveli noin 30 % silloisesta Suomen Radioamatööriliiton jäsenmäärästä eli liki 60 henkilöä. Radioamatöörejä oli sijoitettuna kaikkiin tiedustelun yksiköihin. Eniten heitä palveli varikkokomppaniassa, jota johti majuri Ragnvald Lautkari – radioamatööri hänkin.

Varikkokomppaniassa palvelleet radioamatöörit ansioituivat erityisellä tavalla, sillä he olivat merkittävässä osassa legendaariseksi kuvaillun Kyynel-kaukopartioradion kehittämisessä.

Radioamatöörejä palveli lisäksi kaukopartioyksiköissä, meri-, ilma- ja diplomaattikuuntelussa. Viestitiedustelijoita oli myös sijoitettu ulkomaille Suomen suurlähetystöihin Ankarassa, Madridissa, Bukarestissa, Bernissä ja Berliinissä.

Sodan jälkeen harrastustoiminnan uudelleen käynnistäminen oli vaikeaa. Radioamatöörien lähetysluvat saatiin kuitenkin takaisin vuonna 1947, ja liiton toiminta sai jatkua.

Radioamatööriliitto muistaa juhlavuotenaan jäsentensä palvelusta. Radioamatööriliiton Reino Janhunen kirjoittaa:

– Radioamatöörit toteuttivat sotiemme aikana liittomme kunniakkainta historiaa. Radioamatöörien perinteisessä huoneentaulussa todetaan, että radioamatööri ja hänen radioasemansa on tarvittaessa isänmaan käytettävissä. Voiko radioamatöörillä olla jalompaa ja suurempaa tehtävää, kuin puolustaa isänmaansa vapautta ja itsenäisyyttä mahdollista hyökkääjää vastaan?

Juttua varten haastateltiin kirjailija Jonna Pulkkisen lisäksi radioamatööriliiton Reino Janhusta.