Puun ja kuoren välissä

Rajavartiolaitos on hankalassa tilanteessa: resursseja vähennetään, mutta samaan aikaan turvallisuusympäristön muutokset ja tulevat investoinnit tuovat omat haasteensa.

Rajavartiolaitos on satavuotisen historiansa parhaassa kunnossa.

– Henkilöstön ammattitaito, valmius eri tehtäviin ja kalusto, ne ovat kaikki kunnossa, iloitsee Rajavartiolaitoksen päällikkönä syyskuussa aloittanut kenraaliluutnantti Ilkka Laitinen.

– Toisaalta, kun katsotaan tämän hetken ja lähitulevaisuuden haasteita, voisi sanoa, että tarpeiden ja mahdollisuuksien välinen kuilu on leviämässä koko ajan, Laitinen korostaa.

Resurssien lisäksi Rajavartiolaitos on joutunut viimevuosien aikana tarkastamaan myös toimivaltuuksiaan.

– Varsinkin vuoden 2014 turvallisuusympäristön muutoksen jälkeen olemme tarkistaneet hyvinkin tarkasti sitä, miten olemme entistä parempia vastamaan turvallisuushaasteisiin, Laitinen kertoo.

Lähivuosien investoinnit keskittyvät neljän hankkeen ympärille. Ensimmäisenä Laitinen mainitsee valvontalentokoneet. Tällä hetkellä käytössä olevat kaksi Dornier-valvontalentokonetta ovat saapumassa elinkaarensa päähän.

– Jos katsotaan, ettei aika ole vielä kypsä miehittämättömien ilma-alusten käyttöön, hankitaan perinteisiä lentokoneita, Laitinen väläyttää.

Toisena kärkihankkeena Laitinen nostaa esille ulkovartiolaivat. Rajavartiolaitos sai vuonna 2014 käyttöönsä uuden ulkovartiolaivan, Turvan, mutta tarvetta olisi korvata myös kaksi muuta, alun perin 1980-luvulla rakennettua alusta.

Itämeren alueen liikenne on kasvussa ja Laitinen muistuttaa, että Rajavartiolaitoksen tulee olla rajaturvallisuushaasteiden lisäksi varautuneena laajaan monialaonnettomuuteen merellä.

– Sanoisin, että enemmin kyse on siitä, milloin se tapahtuu eikä niinkään siitä, jos se tapahtuu. Liikennettä on paljon; matkustajalauttaliikennettä pohjois-etelä-suunnassa ja raskasta rahtiliikennettä itä-länsi-suunnassa. Aika paljon on ollut läheltä piti -tilanteita. Voi vain koputtaa puuta.

Kolmantena kehityskohteena Laitinen esittää teknisten valvontajärjestelmien uudistukset niin itärajalla kuin merialueilla. Vaikka teknologia kehittyy, Laitinen painottaa, ettei perinteisistä raja- tai merivartijoista olla luopumassa.

– Ei ole sellaista kameraa tai dronea, joka seuraisi ja ottaisi ihmisen kiinni, tekisi turvallisuustarkastuksen ja hoitaisi prosessia eteenpäin. Pitää myös muistaa, että meillä on monia tehtäviä, kuten aluevalvontatehtävät, jotka hoituvat partioinnin ohessa maalla ja merellä.

Viimeisenä huomiona Laitinen nostaa esille kustannustason nousun.

– Jokin roti pitäisi saada siihen, ettei kustannustason nousu olisi jatkuvasti syömässä operatiivista suorituskykyä kuten tähän asti, vaan että se otettaisiin huomioon valtion tulo- ja menopäätöksissä, Laitinen alleviivaa.

Vaikka varsinaista uhkaa ei ole, Rajavartiolaitos on varautunut myös itärajan yli tulevaan laajaan, laittomaan maahantuloon.

– Skenaarioihin on varauduttu jo 1990-luvun alkupuolelta lähtien, kun Neuvostoliitto hajosi. Valitettavasti vuonna 2014 turvallisuusympäristö muuttui olennaisesti ja sen ennustettavuus heikkeni. Meillä oli varsin traumaattinen kokemus samanaikaisesti sekä länsirajalla että itärajalla vuosina 2015–2016, Laitinen huomauttaa.

– Olemme varsin riippuvaisia siitä, miten rajan toisella puolella kollegamme toimivat, Laitinen muistuttaa.

Rajavartiolaitokselle haasteita tuovat lentokenttien kasvava liikennemäärä.

– Vuosi 2013 oli itärajan rajanylityspaikoilla huippuvuosi 12 miljoonalla rajanylityksellä, nyt ollaan noin 9 miljoonassa. Mutta samaan aikaa lentoasemilla, erityisesti Helsinki-Vantaalla liikenne on hyvin voimakkaassa kasvussa.

Lentokentillä vaihtoajan pitäisi olla mahdollisimman lyhyt, mutta samaan aikaan säädökset vaativat, että yksittäinen rajatarkastus tulee tehdä huolellisemmin, mikä luo Rajavartiolaitokselle paineita entisestään.

Säästöohjelmat ovat kurittaneet Rajavartiolaitosta. Vuonna 2017 päättyi 28 miljoonan euron sopeutumisohjelma ja parhaillaan säästöjä haalitaan uudella 15 miljoonan euron sopeutumisohjelmalla.

– Vuonna 2013 tehdyssä sopeuttamisohjelmassa suunnittelimme ajaa alas noin 40 prosenttia itärajan valvontatehosta. Turvallisuusympäristön muutos pakotti meidät kuitenkin palauttamaan suorituskykyä. Konkreettisesti se tarkoittaa noin 200 henkilötyövuoden palauttamista, Laitinen toteaa ja muistuttaa, että se on iso määrä 2 800 henkilön organisaatiolle.

Laitinen huomauttaa, että vaikka henkilöstöä palkataan lisää, ei sillä päästä ihannetilanteeseen.

– Nyt käynnissä olevassa ohjelmassa on kolme asiaa, joista emme tingi: itärajan valvonta, meripelastuksenjohtamisjärjestelmä ja sotilaallisen maanpuolustuksen velvoitteet. Nämä ovat viimeiset siemenperunat, jotka meillä on enää jäljellä. Kaikki muu on vapaata riistaa.

Tulevaisuus tuo haasteita mukanaan. Rajavartiolaitoksen pitää olla varautuneena kaikkeen rajanylitykseen liittyvään järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan mukaan lukien terrorismiin, Laitinen muistuttaa.

Resursseista siis säästetään, vaikka uhkakuvat lisääntyvät. Pitäisikö tilanteesta olla huolissaan?

– Jos yhteiskuntamme priorisoi riittävästi kansalaisten turvallisuutta ja viranomaisille taataan riittävät resurssit, ei tarvitse olla huolissaan. Tietynlaisia huolenaiheita näen kuitenkin kehityskulun toisessa päässä, jos tarpeiden ja mahdollisuuksien välinen kuilu levenee niin, etteivät korjaustoimenpiteet olisi enää mahdollisia.