Puolustusvoimilla olisi helppo ja hyvä tapa panna myöhästelijät kuriin

Kello on rynnäkkökiväärin jälkeen sotilaan tärkein varuste, sanotaan.

"Aikamääreet ovat pyhiä" on fraasi, joka tuli tutuksi palveluksen ensimmäisillä viikoilla. Ironista kyllä, Puolustusvoimat ei tarjoa rannekelloa tämän periaatteen noudattamiseksi. 

Pinkka- sekä punkkatarkastuksiin aikaa kymmenen minuuttia!

Uuden rytmin alkaessa alokas saattaa miettiä, miksi jopa vessassa käymiselle annetaan tiukka aikaraja. Ja auta armias sitä onnetonta, joka myöhästyy.

Erityisesti metsäharjoituksissa, joihin puhelimen ottaminen voi olla jopa kielletty, voi kellottomalla varusveijarilla tulla lähivartiovuorossa tukalat paikat. Vuoron venähtäessä nelituntiseksi alkaa miettiä elämän valintoja ja sitä, ettei syystä tai toisesta tullut hankkineeksi kelloa.

Koska varusmiespalvelus on mahdollisesti viimeinen paikka missä haluaa olla myöhässä, on kupeen kaivaminen kellokaupoilla paikallaan. 

Varusmiesten keskuudessa kelloista yleisin lienee Casion F-91W, tuttavallisemmin "inttirolex". Hintaa tällä sukupolvet ylittävällä klassikolla on vain muutamia kymppejä. Joten olisiko tässä tuote, jonka Puolustusvoimat voisi varusmiehille muiden varusteiden ohella kustantaa? 

Ne harvat, joilla kelloa ei omasta takaa vielä ole, olisivat jatkossa taatusti ajoissa.

Mielestäni on uskomatonta, että Puolustusvoimat vaatii sotilaallisen särmää käsitystä ajan kulumisesta, vaikka sen seuraamiseen olennaisesti tarvittavaa työkalua ei jaeta.

Toistaiseksi palvelukseen aloittava astuva joutuu siis vielä metsästämään itselleen omakustanteisesti parhaaksi katsomansa aikaraudan. Toiset taas saavat sen perintönä aiemmilta saapumiseriltä. Tai kuten minä, saa kellonsa isältään.

Toisaalta kellon tarve ei voi tulla kenellekään yllätyksenä. Tulevia alokkaita ohjeistetaan ennen palvelusta ja esimerkiksi Ruotuväen nettisivulla menemään ajoissa kellokaupoille. Silti valtion tarjoamasta varustearsenaalista löytyy kenties kellonmentävä aukko.

Armeija on omalla tavallaan aikuisten miesten välineurheiluleikkiä. Harvassa ovat he, jotka selviävät koko palvelusajan ilman omia varusteita. Näitäkin sankareita kuitenkin löytyy. Hyvä inttikaverini esimerkiksi selvisi aliupseerikurssista omistamatta lainkaan rannekelloa.