Puolustusvoimien ylipäällikkö on taistelijan ylin esihenkilö

Valtionpäämiehen asema on sekoitus seremoniaa ja käytännön tehtäviä, jotka on määritelty Suomen perustuslaissa presidentille.

Myös puolustusvoimain komentajalta Timo Kiviseltä löytyy kuin löytyykin esihenkilö. Suomessa maan asevoimien ylin johtaja on ylipäällikkö, jona toimii valtakunnan arvoasteikon huippu eli Suomen tasavallan presidentti. Ylipäällikön tehtävä on itsenäisyyden aikana kehittynyt presidentin tehtävien rinnalla.

Ylipäällikkyys ei näy samalla tavalla jokapäiväisessä asioiden hoidossa kuin muut presidentin tehtävät. Kesäkuussa 2018 julkaistussa Maanpuolustuslehden artikkelissa tasavallan presidentti Sauli Niinistö kuvailee omia tehtäviään ylipäällikkönä kaksijakoiseksi.

– Toisaalta on konkreettiset Puolustusvoimien johtamiseen liittyvät tehtävät ja toisaalta on seremonialliset tehtävät Puolustusvoimien keulakuvana, Niinistö kertoo.

– Lisäksi kansainvälinen tilanne on tällä hetkellä sellainen, että monissa ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin kokouksissa läsnä on koko ajan puolustuksen ääni. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluvat asiat vaativat siis myös sotilaallista arviointia. Ikävä kyllä.

Varusmiehille tuttu ylipäällikön tehtävä on upseerikokelaiden ylentäminen vänrikeiksi, sillä presidentti ylipäällikkönä nimittää upseerit. Jokaisesta yksiköstä löytyy myös ylipäällikön valokuva esimerkiksi kasarmin käytävää koristamassa.

Ylipäällikkö myös muun muassa päättää puolustusvoimien liikekannallepanosta ja sotilaskäskyasioina sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista, sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista ja sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteista samoin kuin rajajoukkojen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista. Presidentti voi myös valtioneuvoston esityksestä luovuttaa ylipäällikkyyden toiselle Suomen kansalaiselle määräajaksi tai toistaiseksi.

Ylipäälliköllä ei ole omaa arvomerkkiään vaan asema kietoutuu presidenttiyteen. Esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö on reservissä sotilasarvoltaan kapteeni.

Ylipäällikkyyden luovuttaminen

Ylipäällikkyys on Suomen itsenäisyyden aikana luovutettu vain kerran ja näin tehtiin talvisodan sytyttyä 1939, kun presidentti Kyösti Kallio antoi ylipäällikkyyden komentajalle, sotamarsalkka Gustaf Mannerheimille. Suomen presidenteistä ainoastaan Risto Ryti ei ollut ylipäällikkönä lainkaan, sillä Mannerheim jatkoi joukkoja komentavana ylipäällikkönä myös talvisodan jälkeisen Moskovan rauhan kaudella ja koko jatkosodan, jonka lopulla 1944 hänestä tuli presidentti. 

Presidentin valtaoikeuksia muutettiin jo Mauno Koiviston presidenttikaudella ja vuoden 2000 perustuslaissa presidentiltä karsittiin paljon valtaa. Jotain myös haluttiin jättää, kansalaisten totuttua siihen, että presidentti on muutakin kuin seremoniallinen hahmo.

– Ylipäällikkyys on kehittynyt presidenttiyden rinnalla. Olemme siirtyneet kohti parlamentarismin ja pääministerin vahvistamista ja presidentin heikentämistä, mutta olemme kuitenkin säilyttäneet monia ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä tehtäviä presidentillä, kertoo valtionsääntöasiantuntija Pauli Rautiainen.

Pauli Rautiainen on valtiosääntöasiantuntija ja tutkija. Kuva: Taideyliopisto 

– Ylipäällikkyyteen liittyvät kysymykset eivät olleet presidentin valtaoikeuksia muuttaessa olennaisia, joten ne ovat presidentille jääneet, Rautiainen kertoo.

Rautiaisen mukaan on käynnissä kehityskaari, jossa presidentin tehtävien määrä vähenee edelleen.

– Kuitenkin vakavissa kysymyksissä, jotka kytkeytyvät valmiuslain käyttöönottoon ja ylipäällikkyyden aidon merkityksen aktualisoitumiseen tarvitsee rakentaa joitakin tasapainottavia mekanismeja, Rautiainen avaa.

– Itse kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä presidentillä siirryttäessä normaalista rauhan ajasta toisenlaiseen tilanteeseen on osansa tasapainottavana tekijänä.

Tästä tuoreena esimerkkinä toimi tilanne, jossa koronavirustilanteesta johtuvat poikkeusolot todettiin yhdessä valtioneuvoston ja presidentin toimesta.

Kriisit muuttuvat

Rautiaisen mukaan kriisikäsityksemme on ollut ennen vahvan sotilaallinen ja täten maailmakin on nähty ikään kuin sotilaallisesti. Tämä käsitys on kuitenkin modernisoitunut ja sen kautta lainsäädäntö on ottanut paremmin huomioon myös muunlaiset perusoikeuksia uhkaavat tapahtumakulut.

Perustuslain mukaan tasavallan presidentillä on mahdollisuus valtioneuvoston esityksestä luovuttaa ylipäällikkyys toiselle Suomen kansalaiselle myös rauhan aikana. Vuonna 2012 voimaan tulleessa muutoksessa tästä tuli mahdollista ainoastaan poikkeusoloissa.

– Tämä tarjoaa resilientin lähtökohdan. Pidän tämän tyyppisiä juridisia ratkaisuja onnistuneina, ei pidä ikään kuin häkittää tilannetta liikaa, Rautiainen kuvailee.

– Oikeus ja politiikka muodostavat komposiittirakenteen, joka mukautuu siihen kontekstiin mikä kulloinkin on. Yhteiskunta ja sen uhat muuttuvat jatkuvasti.