Puolustusvoimien kenttäpiispa on ahkera Salomo-tutkija

Pekka Särkiö on toiminut Suomen Puolustusvoimien kenttäpiispana kuutisen vuotta, mutta kuinka moni tietää, että hän on myös ahkera tutkija ja kirjojen kirjoittaja? Vanhan Testamentin Salomo-tutkimukset ovat vieneet hänet syvälle Raamatun alkujuurille ja myös Israeliin Kinneret-järven (Genesaret) rannalle arkeologisille kaivauksille 1998.

– Työt aloitettiin ennen auringon nousua ja lopetettiin puoleen päivään mennessä. Sen jälkeen olikin jo aivan liian kuuma tehdä kaivauksia, ja tuohon aikaan järveltä nouseva kova tuuli uhkasi kaataa kaivauksia varjostavat aurinkokatokset.

Särkiö kertoo, kuinka hienoa oli löytää historiallista esineistöä, joka kaivausten edistyessä laajeni rakennusten perustuksiin ja katuihin.

– Yksittäisistä rakennuksista paljastui mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka kertoivat sen aikaisesta elämästä. Pääasiassa kaivoimme kaupunkitasoa, joka ajoittui noin tuhanteen vuoteen ennen Kristuksen syntymää.

Salomo, joka oli kuningas Daavidin poika ja hallitsi 900-luvulla eKr., on ollut Särkiön tutkimusaiheena jo 1980-luvun puolesta välistä saakka. Hän kirjoitti väitöskirjaansa tunnetussa yliopistokaupungissa Tübingenissa vuosina 1991–1992 ja väitteli vuonna 1994 aiheesta Die Weisheit und Macht Salomos in der israelitischen Historiographie (Salomon viisaus ja valta israelilaisessa historiankirjoituksessa).

– Seuraavakin kirja syntyi saksan kielellä, mutta kaksi viimeistä kirjaa ovat suomenkielisiä. Tuorein on tänä vuonna ilmestynyt Salomon salaisuus: Pohdintoja peitetystä Salomon kritiikistä Vanhassa testamentissa. Nimensä mukaisesti kirjan aiheena on epäsuora kritiikki, joka kohdistetaan Salomoon hallitsijana, Särkiö toteaa kirjojensa taustoista.

Se, mitä kuningas Salomosta tiedetään on, että hän toimi Israelin kuninkaana, vielä kun Juuda ja Israel olivat yhtä ja samaa kokonaisuutta eli puhutaan kaksoismonarkiasta. Hänen aikanaan Israelissa vallitsi rauha.

– Ajan tavan mukaan Salomo otti itselleen sivuvaimoja pitääkseen yllä hyviä poliittisia suhteita naapurivaltioihin. Hänen vaimojensa joukossa mainitaan myös faaraon eli Egyptin kuninkaan tytär, Särkiö kertoo.

Israelin historiaa 500-luvulla eKr. kirjoittaneiden arvion mukaan Salomon menettelyssä ongelmallista oli se, että hänen vierasmaalaiset vaimonsa saivat harjoittaa omaa uskontoaan ja sen myötä vieraiden jumalien kulttia Jerusalemissa.

– Juutalaisen yksijumalaisuuden näkökulmasta tämä oli paha asia ja kyseisten arvioitsijoiden mielestä syynä jumalalliseen rangaistukseen. Sen seurauksena Israel ja Juuda heikkenivät ja lopulta tuhoutuivat vieraiden valtojen hyökkäyksissä.

Salomon valtakunnasta onkin pitkä harppaus nyky-Suomeen. Suomi on ollut pitkään kulttuurisesti ja uskonnollisesti hyvin yhdenmukainen. Tätä yhtenäiskulttuurin aikaa on kestänyt aina 1960-luvulle asti.

– Suomessa on ollut pitkään myös uskonnollisia vähemmistöjä kuten islaminuskoisia tataareja, samoin meillä on oma juutalaisyhteisömme. Nämä yhteisöt ovat löytäneet hyvin paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa.

Myös nykyisissä maahanmuuttajissa on paljon muslimeita, jotka saavat harjoittaa omaa uskontoaan. Muslimit eivät ole olleet vaatimassa joulujuhlien tai Suvivirren laulamisen lopettamista kouluissamme, kuten julkisuudessa on voitu antaa ymmärtää.

– En ole kuullut heidän loukkaantuneen näistä meidän kulttuuriimme kuuluvista tavoista. Tämän kaltainen mielikuva voi kuitenkin turhaan synnyttää epäluuloa maahanmuuttajaväestöä kohtaan. Missä maahanmuuttajia on runsaasti, on oikein antaa tilaa heidän kulttuurinsa esiin tuomiselle esimerkiksi kouluissa. Samaa mekin toivoisimme, jos eläisimme vieraan kulttuurin keskellä, kenttäpiispa toteaa.

Särkiön mukaan uskonnon asemaa julkisessa tilassa pyrkivät kaventamaan ennemminkin pienet kotoperäiset ryhmät. Onneksi tämän kaltainen keskustelu on alkanut osoittaa laantumisen merkkejä.

Salomon valtakunta ja nykyinen yhteiskunta ovat kaukana toisistaan. Mutta jotain samankaltaistakin niillä voi olla. Särkiö näkee, että epäjumalia nyky-yhteiskunnassamme eivät ole niinkään vieraat uskonnot, vaan ylipäätään se, että uskonnollisuuden merkitys on heikentynyt ja tilalle on astunut materialismi ja jatkuvan kasvun tavoittelu.

– Tekniset ja tieteen keksinnöt ovat kasvattaneet koko ajan hyvinvointiamme. Tämä luo uskoa siihen, että talouden ja teknologian yleinen kehitys kuittaa ongelmat, kuten ympäristön saastumisen, lajien kadon tai ilmaston kuumenemisen. Materialismista ja vaurauden tavoittelusta on tullut meille jumala Luojan paikalle. Samalla elämän kunnioitus on väistynyt sivuun.

Tämä saattaa puolestaan Särkiön mukaan johtaa siihen, että tärkeät elämän arvot jäävät sivuun ja ihmisen itsekorostus, hybris nousee keskiöön. Hän näkeekin että, mikä aikoinaan katsottiin Salomon yhteiskunnassa vieraiden uskontojen aiheuttamaksi onnettomuudeksi, on meille koitumassa ihmisen itsekkyydestä tai ihmisen nostamisesta Jumalan paikalle.

– Yksi selkeä ihmisen itsekkyydestä johtuva seuraus on yleisesti tunnustettu ilmaston lämpeneminen Hallitusten välinen ilmastopaneeli (IPCC) on hiljattain julkaisemassaan raportissaan tuonut esille ilmaston nopean muutoksen ja sen dramaattiset seuraukset, ellei kiireellisesti leikata hiilidioksidipäästöjä.

Särkiö pitää tilannetta huolestuttavavana. Hänen mukaansa kyse on myös turvallisuusuhkasta ja haasteesta huoltovarmuudelle. Ennen kaikkea kyse on elämän edellytysten säilymisestä myös tulevina vuosisatoina.

– Materialismista ja sen mukanaan tuomasta välinpitämättömyydestä johtuva luonnon sekä elämän edellytysten peruuttamaton tuhoaminen on saatava pysäytettyä, ennen kuin on liian myöhäistä, Särkiö summaa.