Puolustusvoimat hankkii torjuntadrooneja – "Nyt ratkaisemme isompien lennokkien torjunnan"

Sodankäynnin kehitys edellyttää ilmatorjunnalta uusia ja aiempaa taloudellisempia ratkaisuja.

Massahyökkäykset, satojen kilometrien kantama, tekoälypohjainen maaliin hakeutuminen ja viime hetkellä kiihdyttävä suihkumoottori.

Tätä on moderni droonisodankäynti – ainakin toistaiseksi.

Lennokkien kilpavarustelu on käynnistänyt teknologisen kissa–hiiri-leikin, jossa torjuntamenetelmille kehitetään uusia vastakeinoja viikoittain.

Jatkuva päivitystarve haastaa konservatiivista varautumistapaa, jossa hyväksi todettuja aseita voidaan kasata varastoihin vuosikymmeniksi odottamaan käyttöä.

– Emme voi tehdä enää kymmenen vuotta kestäviä kehityshankkeita, koska emme tiedä millaista sodankäynti silloin on. Kalustoa täytyy ottaa nopeasti käyttöön järkevässä määrin, jotta ne eivät jää varastoihin vanhenemaan, ilmatorjunnan tarkastaja, eversti Mano-Mikael Nokelainen toteaa.

Puolustusvoimat on jo vastannut drooniuhkaan ottamalla käyttöön esimerkiksi uusia sensorijärjestelmiä, iskuilta suojaavia drooniverkkoja sekä rynnäkkökivääreihin kiinnitettäviä Smart Shooter 3000 -älytähtäimiä.

Nämä järjestelmät on kuitenkin suunniteltu pääosin pienimpiä mikrotason lennokkeja vastaan, joiden torjunta on jokaisen taistelijan vastuulla.

– Kehittämisen ajatusmalli on se, että ensin ratkaisimme pienten droonien torjunnan. Nyt ratkaisemme isompien lennokkien torjunnan, Nokelainen havainnollistaa.

Venäjän käyttämien Shahed-droonien kaltaisia keskikokoisia drooneja vastaan tarvitaan huomattavasti suorituskykyisempiä järjestelmiä, sillä ne lentävät piendrooneihin nähden nopeammin ja korkeammalla.

– Nämä kohteet eivät ole enää jokaisen taistelijan torjuttavissa, vaan jo ilmatorjuntajoukkojen vastuulla.

Osa keskiluokan drooneista pystyy suunnistamaan itsenäisesti, jolloin ohjaajan ja laitteen välistä häirittävää yhteyttä ei enää ole.

Vaihtoehdoksi jää silloin vain kineettinen ilmatorjunta.

Autonominen ohjaus

Puolustusvoimat järjesti Lohtajan ampuma- ja harjoitusalueella torjuntadroonien testaustapahtuman, jossa alan yritykset esittelivät omia ratkaisujaan keskikokoisten lennokkien torjuntaan.

Testaustapahtumassa torjuntadrooneilla jahdattiin maalilennokkeja, joihin saatiin myös osumia. Kuva: Jooa Granlund

Tapahtuman tarkoituksena oli nähdä, miten eri mallien tekniset suorituskyvyt siirtyvät paperilta todellisiin olosuhteisiin, jotta Puolustusvoimat voi valita juuri Suomen tarpeisiin soveltuvan mallin.

– Tärkeää on käytettävyys, eli kuinka käyttövarma järjestelmä on suomalaisessa ympäristössä, ja onko se helppokäyttöinen. Järjestelmän tulee myös olla integroitavissa tutkaan, Nokelainen avaa hankkeen kriteerejä.

Verrattuna silmikon avulla lennätettäviin FPV-drooneihin (First-Person View) torjuntadroonit ovat huomattavasti helppokäyttöisempiä.

Viiden viikon koulutuksen sijaan aloittelijakin voi oppia käyttämään torjuntadroonia jopa viidessä päivässä.

Aluksi järjestelmää operoiva ryhmä paikantaa kohteen tutkasta, minkä jälkeen torjuntadrooni voidaan laukaista napin painalluksella taivaalle pystysuoraan propelleilla tai kaaressa esimerkiksi katapultin avulla.

Propelleilla toimiva torjuntadrooni ei tarvitse erillistä laukaisualustaa, vaan se voi singahtaa itsenäisesti korkeuksiin jahtaamaan kohdetta. Kuva: Jooa Granlund

Ilmassa torjuntadroonia ohjataan manuaalisesti käsikonsolia muistuttavalla laitteella lähemmäksi kohdetta. Oikea kurssi löytyy helposti vertaamalla tutkan pisteitä droonin välittämään kuvaan.

Monissa drooneissa on optisen kameran lisäksi lämpökamera, jolloin tehokkain kuvaustapa voidaan valita olosuhteiden mukaan.

Kohteen tullessa näkyviin vastuu ohjaamisesta voidaan siirtää esimerkiksi kuvantunnistuksen avulla automaatiolle, jolloin torjuntadrooni ajaa kohdetta takaa autonomisesti.

Torjuntadrooni tuhoaa kohteensa joko pienellä taistelukärjellä tai vain yksinkertaisesti törmäämällä kohteeseen.

Joutsen vai lennokki

Miksi lennokkeja ei voitaisi tuhota jo olemassa olevilla ilmatorjuntaohjuksilla tai hävittäjillä?

– Se ei ole kustannustehokasta, Nokelainen toteaa.

Torjunnan täytyy olla symmetristä uhkaan nähden, jotta se olisi kestävää pidemmällä aikavälillä.

– Jos kymmenen tuhatta euroa maksavia Shahed-drooneja hyökkää sata kappaletta, kuten me Ukrainassa nyt nähdään, niiden torjunta puoli miljoonaa maksavilla ohjuksilla ei ole taloudellista.

Torjuntadroonien hinta liikkuu puolestaan muutamien tuhansien eurojen luokassa, joten niitä on taloudellisesti kannattavampaa käyttää massahyökkäysten torjumiseen.

Ilmatorjuntaohjukset sekä hävittäjät ovat edelleen tärkeitä, mutta niiden käyttö pyritään kohdistamaan niiden arvoisiin maaleihin.

Voisi kuvitella, että lentokoneisiin nähden matalalla lentävä lennokki olisi helppo maali ilmatorjunnalle, mutta todellisuudessa juuri lentokorkeus yhdistettynä pieneen kokoon ja kohteen hitauteen tekee torjunnasta haastavaa.

– Jos droonien vieressä lentää joutsenia, ne ovat keskenään aika samankokoisia. Pitää olla sellainen tutka, joka kykenee erottelemaan ne toisistaan.

Nokelainen havainnollistaa paikantamisen vaikeutta paikalla olleen rekkaan kytketyn tutkan toimintaperiaatteen avulla.

– Tämä tutka on tottunut etsimään lentokoneita reilun sadan kilometrin päästä. Se ei ole tottunut etsimään kahden kilometrin päästä 2 x 2 metrin kokoista maalia, koska lentokone on 10 x 15 metriä.

– Jos et näe, olet uhri, hän tiivistää.

Normaalioloissa droonien torjunta on vielä entistäkin haastavampaa, sillä käytettävissä ei ole yhtä paljon resursseja, ja droonien tuhoamisen kynnys on korkeampi.

– Rauhan aikana meidän täytyy tunnistaa, onko kohde oikeasti sellainen, mikä täytyy ampua alas. Lisäksi täytyy miettiä tarkkaan sijainti, jossa se voidaan tuhota.

Muun muassa tarkkojen tunnistusvaatimusten vuoksi keväällä Suomeen harhautuneita drooneja täytyi seurata nimenomaan helikoptereilla ja hävittäjillä.

Nokelainen uskoo, että uudet torjuntadroonit voisivat mahdollisesti hoitaa tunnistamisen joissain tilainteissa.

– Torjuntadroonilla voi lentää kohteen ympärillä ja katsoa monta kertaa, millainen maali on kyseessä.

"Täytyy päästä korkeammalle"

Puolustusvoimat pyrkii parantamaan droonien havainnointia kameroiden lisäksi myös perinteisten tutkien avulla, sillä niiden päivitys on Nokelaisen mukaan seuraavana ostoslistalla.

– Nykyiset ilmatorjunnan tutkat on hankittu 1980- ja 90-luvun vaihteessa, eli ne ovat jo aika vanhoja. Ne täytyy uusia tulevaisuudessa.

Drooniteknologian sarallakaan ilmatorjunta ei tyydy pelkästään tuleviin torjuntadrooneihin, koska ne eivät kykene torjumaan isoimpia korkealla lentäviä drooneja.

– Seuraavaksi täytyisi päästä vielä vähän korkeammalle.

Lennokkihyökkäyksistä Ukrainaan on nähtävissä, että Venäjä vaihtelee aktiivisesti lennokkien lentokorkeuksia.

Korkeammalla lentävät kohteet ovat helpommin havaittavissa, mutta niiden tuhoaminen vaatii puolestaan edistyneempää tekniikkaa.

– Jos samantyyppiset halvat lennokit lentävät entistä korkeammalla, täytyy ratkaista, miten yläkorkeuksissakin voidaan torjua niitä kustannustehokkaasti.

Siirrettäviä droonipattereita

Uudet järjestelmät on Nokelaisen mukaan tarkoitus ottaa ripeällä aikataululla käyttöön ja siirtää varusmieskoulutukseen.

– Menemme aika nopeasti eteenpäin, eli syksyllä otamme torjuntadroonit kokeilukäyttöön henkilökunnalla, mutta ensi vuonna koulutamme käyttöä varusmiehille.

Uutta kalustoa pääsevät käyttämään muun muassa Suomeen ensimmäisenä maailmassa perustettavat lennokkitorjunnan patterit. Patteri vastaa kooltaan komppaniaa.

Patterit tulevat Nokelaisen mukaan osaksi varusmieskoulutusta kahden vuoden päästä.

– Lennokkiuhan synnyttyä todettiin, että tarvitsemme yksiköitä, jotka ovat rakennettu varta vasten sitä uhkaa varten.

Nokelaisen mukaan tavoitteena on, että patterin jokaisella kolmella jaoksella on kyky suorittaa koko droonitorjunta alusta loppuun itsenäisesti.

– Jaoksella olisi mukana oma tutka, jolla he voivat itse havaita droonin. Sitten heillä on "hard kill" -vaihtoehto, jolla lennokki voidaan tuhota kineettisesti, ja lisäksi "soft kill" -vaihtoehto, eli häirintäkyky.

Pattereiden on tarkoituksena olla liikkuvia yksiköitä, joita voisi tarpeen tullessa siirtää kriittisimpiin sijainteihin torjumaan hyökkyksiä.

Droonipuolustuksen tai edes ilmatorjunnan aselajina ei ole kuitenkaan tarkoitus olla yksin vastuussa ilmapuolustuksesta, vaan ne toimivat osina monikerroksisessa järjestelmässä, jonka osa-alueet ovat yhteydessä toisiinsa.

– Ilmavoimien tutkat näkevät kaukana ja korkealla olevia maaleja, ja ilmatorjunnan tutkat paremmin lähellä ja matalalla olevia. Ne täydentävät toisiaan.