Puolustusselonteko ja hybridivaikuttaminen

Hybridivaikuttamisessa toimija pyrkii vaikuttamaan kohteeseen suunnitelmallisesti ja eri keinoja yhdistellen, samanaikaisesti tai osana ajallista jatkumoa. Tavoitteena on usein tuottaa kohteelle vahinkoa esimerkiksi heikentämällä päätöksenteon edellytyksiä, mutta sitä voidaan tehdä myös myöhempien toimien valmistelemiseksi tai tiedustelumielessä. Vaikuttaminen pyritään usein tekemään niin, että sitä ei havaita tai se on kiistettävissä. Se suunnataan kohteen haavoittuvuuksiin, usein iskemällä kohteen sisäisiin rajapintoihin, hyödyntäen esimerkiksi sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden, sotilaallisten ja siviilitoimijoiden tai julkisen ja yksityisen sektorin saumakohtia. 

Tuoreessa puolustusselonteossa tätä uhkakokonaisuutta lähestytään sotilaallisesta näkökulmasta ”laaja-alaisena vaikuttamisena”. Tälle on perusteita käsitteen ollessa jossakin määrin vakiintunut puolustusvoimissa, vaikkakaan aiemmissa selonteoissa käsitettä ei ole esiintynyt. Oleellista on katsoa käsitteiden sisältöjä ja varmistaa, että eri hallinnonaloilla puhutaan samoista asioista ja tehdään tiivistä yhteistyötä uhkien torjumiseksi. Siksi onkin helpottavaa huomata, että ”laaja-alainen vaikuttaminen” on käsitteellisesti koko lailla yksi yhteen hybridivaikuttamisen kanssa. 

Tietyissä maissa on elänyt käsitys, että hybridiuhkat eivät pidä sisällään sotilaallisia uhkia. Näin asia ei ole Suomen omissa eikä eurooppalaisissa määritelmissä. Hybridiuhkan määritelmä ei rajaudu osa-alueisiin, vaan tekemisen tapoihin: keinojen yhdistelemiseen ja pyrkimykseen hyödyntää kohteen rajapintoja. Hybridisodankäynti puolestaan on käsite, jota yleisesti käytetään kuvaamaan hybridivaikuttamisen intensiivistä ja kineettisiäkin keinoja sisältävää vaihetta. Käsitteiden hyödyllisyyden rajat tulevat toki vastaan tilanteen eskaloituessa. Sodanjulistuksen jälkeen ollaan laadullisesti uudessa tilanteessa, jossa pyrkimys toimia huomaamattomasti tai kiistettävästi ei enää päde.

Tuore selonteko käsittelee hybridiuhkiin vastaamista muutoin kiitettävän etunojaisella otteella ja laaja-alaisesti. Suomen kokonaisturvallisuuden mallia korostetaan aiheellisesti ja tarve sen päivittämiselle tulee esiin monissa selonteon painotuksissa. 

Vähemmän perinteisemmistä osa-alueista selonteossa korostetaan erityisesti kyberpuolustuksen, avaruuden ja informaatioulottuvuuden merkitystä. Kyberpuolustus on syytäkin nostaa erikseen esille, koska Suomi on päivittäin kybervaikuttamisen kohteena. Tarpeita on sekä suorituskykyjen että lainsäädännön kehittämiselle. Haaste on kahtalainen: yhtäältä tulee määrittää eri toimijoiden vastuut riittävällä selkeydellä, mutta samalla varmistaa, että vaste perustuu integroituun tilannearvioon ja keinovalikoimaan. 

Avaruuden kohdalla selonteko toimii hyvänä keskustelunavauksena. Aiheen käsittely edellyttää tarkennettua keskustelua riippuvuuksista, sillä kyseessä on osa-alue, jolla Suomella ei ole laajoja mahdollisuuksia itsenäiseen toimintaan. Tarvitaan selvitys siitä, minkä avaruudellisten järjestelmien varassa puolustusvoimat ja koko yhteiskunta toimii. Entä mitä tehdään, mikäli näihin järjestelmiin kohdistuu uhkia? Myös oikeudellinen puoli on tärkeä. Avaruuden sotilaalliset käyttötarkoitukset tulevat lisääntymään riippumatta siitä, mitä me asiasta ajattelemme, joten nyt on syytä olla aktiivinen sitä koskevan normiston uudistamisessa.

Selonteossa linjataan sodan ajan joukkojen jaosta operatiivisiin joukkoihin ja paikallisjoukkoihin. Mikäli muutoksella kyetään vahvistamaan paikallistason reagointikykyä ja kokonaisturvallisuuden kykyjä mm. viranomaisyhteistyötä tiivistämällä, on kyseessä lupaava kehityssuunta. Yhteiskunnan varautuminen ja kriisinsietokyky edellyttää jokaisen toiminnan tason aktiivisuutta ja yhteispeliä.

Selonteko herättää myös aiheellisia kysymyksiä eskalaation hallinnasta. Valmiuden kohottaminenkaan ei ole helppoa tilanteissa, joissa hyökkääjää ei kyetä tunnistamaan eikä poikkeusoloja voida todeta. Näihin tilanteisiin on haettava ratkaisuja lainsäädäntöä tarkastelemalla ja ennen kaikkea lisäämällä valtionhallinnon harjoituksia, joita ei ole pakotettu noudattamaan aiempia muotteja ja joiden lopputuloksia ei ole ennalta määritetty.