"Puolustuspolitiikka oli hyvin selkeästi alisteista ulkopolitiikalle" – Kylmän sodan aikana puolustuksessa myös suurvaltasuhteet piti ottaa huomioon
Palkittu tutkielma valottaa kylmän sodan ajan Pohjois-Suomen uhkakuvakeskustelua ja aiemmin vähälle huomiolle jääneiden puolustuskomiteoiden toimintaa.
Suomen harjoittama puolueettomuuspolitiikka vaikutti vahvasti myös Puolustusvoimien toimintaan kylmän sodan aikana. Se käy ilmi kolmannen parlamentaarisen puolustuskomitean 1970-luvun ja 1980-luvun vaihteessa käymistä keskusteluista, joissa pyrittiin kehittämään Pohjois-Suomen puolustusta.
Aiheesta Suomen Sotahistoriallisen Seuran palkitseman pro gradu -tutkielman tehnyt Casper Enckell kertoo, että harvaan asuttu Pohjois-Suomi oli kylmän sodan aikana strategisesti kriittinen alue ja sen puolustusta haluttiin kehittää.
Enckellin mukaan alueen tiet olisivat mahdollistaneet läpikulkuhyökkäyksen Ruotsiin tai Norjaan, ja Yhdysvaltojen pommikoneet olisivat kulkeneet Lapin läpi matkalla Murmanskiin.
– Alue muodosti siis monilta kannoilta katsottuna läpikulkualueen.
Suomen Neuvostoliiton kanssa solmima YYA-sopimus loi kuitenkin ristiriitaisen asetelman puolustuksen kehittämiseen ja julkisten lausuntojen antamiseen.
– Virallisesti Suomi noudatti YYA-sopimukseen nojautuvaa puolueettomuuspolitiikkaa, jonka mukaisesti maata uhkaavaa vihollista ei haluttu missään yhteydessä nimetä, Enckell avaa.
– Syy tähän oli Suomen vaikea ulkopoliittinen asema, eikä idänsuhteita haluttu vaarantaa. Puolustuspolitiikka oli hyvin selkeästi alisteista ulkopolitiikalle, hän jatkaa.
Neuvostoliiton luomaa uhkaa pidettiin kyllä todellisuudessa suurimpana uhkana Suomelle ja puolustuksessa varauduttiin tosiasiallisesti siihen. Puolustusvoimien todellisten suunnitelmien vapautuminen julkisuuteen olisi kuitenkin tuonut ristiriidan julki.
Virallisesti kerrottiinkin, että Suomi varautuu tasapuolisesti kaikkiin uhkasuuntiin.
– Puolustuskomitean julkisen linjan mukaisesti Suomi puolustautui pääsääntöisesti yksin, suojasi omaa puolueettomuuttaan kaikin mahdollisin keinoin ja otti huomioon YYA-sopimuksen tuomat velvoitteet, Enckell sanoo.
Suomen Sotahistoriallinen Seura myönsi Enckellille 3000 euron stipendin tutkielmasta. Seura palkitsi myös valtiotieteiden maisteri Emma Haapasalon Turun yliopistosta 2000 euron stipendillä ja filosofian maisteri Joose Summalan Helsingin yliopistosta 1000 euron stipendillä.
