Puhalletaan yhteen hiileen!

Kultainen sääntö on varmasti tuttu käsite jokaiselle ja siihen on törmännyt luultavasti ensimmäisen kerran jo koulumaailmassa. Tämän säännön periaate on se, että muita ihmisiä tulisi kohdella niin kuin haluaisit heidän kohtelevan sinua. 

Mielestäni lauseella on tärkeä sanoma ja kultainen sääntö onkin tälle oiva nimitys. Lausahdus toimii hyvänä pohjana kaikelle, koko ihmisyydelle ja sitä tulisi mielestäni hyödyntää siviilielämän ohella myös asepalveluksessa. 

Jos ajattelemme realistisesti, toiveeni ei todennäköisesti tule toteutumaan ainakaan täysin, sillä vaikka kuinka yrittäisimme, emme saa kaikkea ympärillämme tapahtuvaa vääryyttä kitkettyä pois.

Rehellisesti sanoen en itsekään ole noudattanut sääntöä aivan joka tilanteessa, tuskin kukaan, ei kukaan meistä ole täydellinen. Siitä huolimatta säännön noudattamiseen tulisi pyrkiä ja pitää se mielessä. 

Saimme taannoin toimitukseemme viestin henkilöltä, joka oli joutunut palveluksensa aikana johtajien ja vertaistensa silmätikuksi. Hänet oli jätetty porukan ulkopuolelle, häntä kiusattiin ja hänen syykseen pistettiin asioita, joihin hän ei liittynyt millään tavalla. Kaiken tämän lisäksi häntä oli uhattu väkivallalla. 

Tarina pysäytti ja sai heräämään siihen tosiasiaan, että tällaista tapahtuu myös palveluksessa, jopa johtajien toimesta. 

En tiedä onko varusmiespalvelus joillekin helpompi paikka purkaa epävarmuuksiaan ja pahaa oloaan muihin. Saattaa olla, mutta siitä huolimatta mikään ei oikeuta tuollaiseen käytökseen. 

Kaikki lähtevät palvelukseen samalta viivalta ja tilanne on kaikille uusi, joten eikö olisi helpompi aloittaa palvelus hyvillä mielin ja puhtaalta pöydältä, siten kaikkien palveluksesta tulee helpompaa ja mieluisampaa. 

Jos tämä kuitenkin aiheuttaa vaikeuksia, myös palveluksessa on mahdollisuus päästä juttelemaan ammattilaisille. Heille voi puhua luottamuksellisesti vaikeistakin asioista ja täten sisällä vellovia asioita ei tarvitse purkaa epäasiallisen käytöksen muodossa palvelustovereihin. 

En voi tietää, mitä henkilöiden päässä on silloin liikkunut. Ehkä taustalla on ollut pelko siitä, että jos toimintaan ei lähde mukaan joutuu itse kiusatuksi. 

Siitä olen kuitenkin varma, että henkilöt eivät olisi itse halunneet olla samassa tilanteessa, johon he kiusaamansa henkilön asettivat. Kuka nyt haluaisi?

Ihmettelen kuitenkin suuresti miksi kukaan ei missään vaiheessa havahtunut siihen, että toiminta on väärin. Ihminen tekee kuitenkin itse päätöksen siitä, mihin hän lähtee mukaan. 
Vastuu omasta käytöksestä on henkilöllä itsellään, ei kenelläkään muulla. 

Toivon, että tämä herättää ihmisissä ajatuksia ja jatkossa kaikki voisivat puhaltaa yhteen hiileen. Näin palvelus muistuu kaikille positiivisena, ainutlaatuisena ja yhteisöllisenä kokemuksena. 

Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.