Psykoterapiaopinnot antoivat ymmärrystä esiintyjän problematiikkaan

Haastattelupaikalle, Kolmen sepän aukiolle, saapuu kesälomaa viettävä Kari Ketonen pyöräillen ja kuulokkeet korvilla. Harrastuksikseen hän mainitseekin kuntoilun yrittämisen sekä erilaisten podcastien kuuntelemisen.

– Tällä kertaa oli Alan Watts -niminen brittiläinen zen-filosofian selittäjä kyseessä. Hän puhui bushidosta eli soturin tiestä. Sitä pitäisi Suomen puolustusvoimissakin opettaa, Ketonen heittää.

Ketonen on tunnettu urastaan näyttelijänä, käsikirjoittajana ja ohjaajana. Hän on näytellyt muun muassa televisiosarjoissa Ketonen ja Myllyrinne, Putous ja Suojelijat sekä elokuvissa Pelikaanimies ja Napapiirin sankarit. Iron Sky: The Coming Race -elokuvassa Ketonen on näytellyt Vladimir Putinia, jota hän on esittänyt myös Putouksessa. Lisäksi Ketonen näyttelee äskettäin ensi-iltansa saaneessa komediaelokuvassa Peruna.

Teatteritaiteen lisäksi Ketonen on opiskellut myös psykoterapiaa.

– Menin itse terapiaan joskus 2000-luvun alussa ja kiinnostuin siitä sitä kautta. Kun terapian parissa alkoi koulutusryhmä, ajattelin, että se voisi olla hyvä investointi. Se on ollutkin ihan parhaita investointeja, joita olen elämässäni ajan sekä rahan osalta tehnyt.

Ketonen on ammattinsa pohjalta pitänyt luentoja, valmennusta sekä työn ohjausta. Esiintyjän problematiikan ja ihmisen toiminnan ymmärtämiseen terapian opiskelu on auttanut häntä merkittävästi. Opiskelu on antanut ymmärrystä niin itseen kuin muihinkin ihmisiin.

Ketonen luettelee hänelle tärkeitä asioita olevan muun muassa terveys, toimeentulo, ihmissuhteet, merkityksellisyys ja turvallisuus. Kuva: Henri Sorsa

"Komedia on melko vaativa laji"

– Kuulemma lakaisukoneen kuljettaja. Sitä voisi vielä harkita, Ketonen vastaa kysyttäessä hänen lapsuuden haaveammattiaan.

Ketonen kertoo, että esiintyjän rooli hänellä on jollain tasolla ollut jo ala-asteella.

– Sellainen vitsailijan rooli on varmaan ollut. Se on kai jonkinlaista esiintymistä, mutta ei se ole mitenkään siloinen ollut se polku, mitä tulee tähän esiintymiseen. Edelleen koen olevani sen asian opiskelija, jos kohta myös opettajakin.

Teatterikouluun hakeutuminen tapahtui Ketosen mukaan vahingossa, eikä tie kouluun pääsemiseksi ollut suoraviivainen. Teatterikoulun ovet eivät auenneet kahdella ensimmäisellä yrittämällä, ja hakukertojen välissä hän suoritti varusmiespalveluksen.

– Sitten pyrin tuonne, pääsin ja olin vuoden ottamassa tuntumaa teatterityöhön käytännössä, Ketonen lausuu viitaten vieressä sijaitsevaan Helsingin ylioppilasteatteriin.

– Seuraavana vuonna pääsin Teatterikouluun, ja sitten oltiin sillä tiellä, Ketonen täydentää.

Pääosin komedioissa näytteleminen ei käynyt Ketosen mielessä kouluun hakeutuessa. Hän jopa sanoo aluksi nyrpistelleensä ja ajatelleensa, ettei komedia ole yhtä hienoa, kuin joku muu laji. Onnistumisia alkoi kuitenkin kertyä juuri komedian parissa, ja näyttelijän ajattelutapa muuttui.

– Ajattelen, että komedia on melko vaativa laji. Useimmat ihmiset, jotka osaavat näytellä sitä, pärjäävät kyllä vakavammankin draaman puolella, mutta toisinpäin se ei ole yhtään niin itsestään selvää.

Ketonen toteaa näyttelemisessä olevan kyse ennen kaikkea omien ominaisuuksien tunnistamisesta ja siitä, että ottaa nämä ominaisuudet jollain tavalla käyttöön.

– Näyttelijöiden tehtävänä on erilaisissa fiktioissa kuvata erilaisia fiktiivisiä ihmisiä, joiden kuitenkin ehkä pitäisi muistuttaa tosielämän tyyppejä tai olla ikään kuin kuvia todellisuudesta. Ihmisiä ja roolihahmoja on kaikenlaisia, ja sen takia näyttelijöitäkin tarvitaan kaikenlaisia, Ketonen painottaa.

Miten käsikirjoittaminen ja ohjaaminen sitten tulivat mukaan näyttelytyön ohelle?

– Tutustuin Ville Myllyrinteeseen joskus Teatterikoulun jälkeen. Olimme melko työttömiä, ja mietimme, pystyisimmekö itse käsikirjoittamaan jotain. Ohjaaminen tuli siihen mukaan aika luontevasti – kun on jonkun asian kirjoittaessaan kertaalleen ajatellut, sen osaa ainakin jollain tavalla myös ohjata kameralle.

Ohjaamisessa Ketonen kertoo olevansa vielä aloittelija.

– Kuvasimme juuri Luottomiehestä kolmannen kauden, ohjasin sen ja nyt jälkityöt käynnistyvät taas kesälomatauon jälkeen.

Ketonen on uransa aikana saanut Kultainen Venla -palkinnon roolistaan draamasarjassa Suojelijat. Lisäksi hän on ollut Jussi-palkintoehdokkaana kolmesti. Ketonen ja Myllyrinne -sarja on puolestaan voittanut parhaan komediaohjelman Venlan.

– Minun ja Antti Luusuaniemen käsikirjoittama Luottomies-sarja oli pari vuotta sitten New Yorkissa International Emmy Awardseissa ehdolla yhdessä kategoriassa ainoana pohjoismaisena sarjana siellä sinä vuonna, mikä oli tietysti valtava kunnia.

Komediaelokuvassa Peruna Ketonen näyttelee antagonistia, linnanherran neuvonantajaa, joka juonittelee nauriskauppiaiden puolesta. Elokuvaa kuvattiin Liettuassa. Kuva: Algimantas Babravicius / Yellow Film & TV

Rentoutuminen vaatii harjoittelua

Ketonen myöntää, että rennosti ottaminen on ollut yksi hänen isoimpia haasteitaan. Omien sanojensa mukaan kierrosten nouseminen helposti nollasta sataan on toisaalta myös vahvuus, jota voi hyödyntää näytellessä: näin hän pystyy nopeisiinkin leikkauksiin ja vauhdikkaaseen toimintaan.

– Minun on vaikea ottaa rennosti. Olen sitä paljon opiskellut ja tutkinut viime vuodet, ja olen alkanut ymmärtää sitä implisiittisesti, eli käytännössä niin, että pystyn ottamaan vähän rennommin. En enää stressaannu niin pahasti, mutta edelleen sitä voi kehittää, Ketonen pohtii.

Hiljattain kuvatun Luottomies-sarjan kolmannen kauden ohjaaminen sekä siinä näytteleminen vei Ketoselta paljon aikaa. Hän paljastaakin, että vielä 12 tunnin jälkeen järjissään pysyminen vaati oman metodin hyödyntämistä.

– Jos ei satu luonnostaan olemaan aivan kylmähermoinen, vaatii jonkun tavan ikään kuin koko ajan vahtia itseään, ettei lähde kierroksille ja tule stressireaktiota. Sitten voi olla muutamassa tunnissa paukut aivan loppu, ja loppupäivä vedetään sumussa.

Esiintymisen Ketonen kertoo olevan tietyllä tapaa stressaavaa. Ketosen mukaan erityisen stressaavaa se voi olla korkeasti neuroottisille henkilöille, joilla näyttelemiseen liittyy paljon selviytymistä suorittamisen paineen kanssa. 

– Se luo omat ongelmansa suhteessa siihen käytännön tekemiseen, johon liittyy juuri tätä suorittamista.

– Sitä ei pitäisi ajatella suorittamisena, mutta tosiasia kuitenkin on, että meillä on aina aikarajat. Aika, esimerkiksi kuvausaika, on aina se, joka maksaa, Ketonen lisää.

Epäsäännöllistä elämää viettävän näyttelijän arjessa on pari rutiinia: hampaiden harjaaminen ja kahvin juominen. Ketonen toteaa, ettei hän halunnut kahdeksasta neljään -työtä, joka on samanlaista viikosta ja vuodesta toiseen. Myöhemmällä iällä säännöllisyyttä alkaa kuitenkin kaivata.

– Olen ajatellut vaihtelun sopivan minulle. Sitä aina tietyllä tapaa adaptoituu johonkin, ja jos se alusta jatkuvasti muuttuu, saa koko ajan olla adaptoitumassa. Se on vähän kuormittavaa.

Paluu saarelle

Ketonen vietti aikoinaan 11 kuukautta varusmiespalveluksessa.

– Puolustusvoimista tulee tietysti mieleen oma palvelusaika pääasiassa Santahaminassa ja osin Lahdessa lääkintäaliupseerikurssilla. Ensimmäiset kaksi viikkoa oli jännittävää, kiinnostavaa ja uutta. Sitten alkoi kyllästyttää.

Palveluksessa Ketosta nyppi vapaudenriisto: lääkintäaliupseerina hänellä oli joka kolmas viikko varuskunnan terveysasemalla viikon mittainen päivystysvuoro, eikä rakennuksesta saanut käytännössä poistua lainkaan. Hän kuitenkin ajattelee varusmiespalveluksen olevan monella tapaa hyvä kokemus lähes kenelle tahansa.

– Varusmiespalveluksessa näkee ihmisiä sen oman kuplan ulkopuolelta ja tietynlaisen läpileikkauksen omasta ikäryhmästä. Metsäreissuilta muistan joitakin hetkiä, kun olen ollut hyvinkin väsynyt. Lomat olivat hauskoja, ja silloin osasi jotenkin arvostaa sitä lyhyttä vapautta, Ketonen nauraa.

Ketonen paljastaa olleensa kaksi viikkoa Santahaminassa kuvaamassa realitya, jossa hän ja Harri Gustafsberg esittivät komppanian päällikön kaltaisia henkilöitä. Kuvauksissa olivat mukana ammattitaitoiset sotilaskouluttajat.

– Se oli ikään kuin paluu saarelle. Osittain siellä näytti samalta, osittain siellä oli moni asia muuttunutkin. Ihan kivahan se oli mennä sinne, kun tiesi, että sieltä pääsee taas yöksi kotiin, Ketonen kuittaa.