Psykologi Pekka Tölli: Psykologisesta näkökulmasta tupa on todella kiehtova ympäristö

On täällä ennenkin painettu pitkää päivää. Jos sinä et jaksa, tilalle löydetään aina joku ahkerampi tyyppi. Halukkaita riittää jonoksi asti.

Monella alalla vallitsee yrityskulttuuri, joka kannustaa paiskimaan hommia työtunneista välittämättä. Mehiläisen johtava organisaatiopsykologi Pekka Tölli puhuu asiasta kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä mies työskenteli 15 vuoden ajan rahoitusalalla ja liikkeenjohdon konsulttina. 

– Olen pohtinut, mikä ajaa lähes sadan tunnin työviikkoihin. Yksi syy lienee, että siitä tehdään tietyllä tapaa sankarillista, kun jaksetaan painaa töitä kellon ympäri. Pitkistä päivistä on tullut monella alalla normi – ja olen huomannut, että organisaatioissa ei usein ole vahvaa pyrkimystä tai rakenteita, jotka estäisivät päivien venymisen, Tölli pohtii.

Tölli jätti konsultin työt muutama vuosi sitten, kun mielenkiinto uuteen alaan vei hänet mennessään. Mies aloitti psykologian opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä 2019 – askel tuntemattomaan oli tarkan pohdinnan tulos.

– Minulla meni pitkään löytää asia, missä olen hyvä, mitä haluan tehdä ja mistä nautin. Totesin, että haluan auttaa ihmisiä kasvamaan ja kehittymään, enkä vain ratkoa analyyttisiä ongelmia. Kun sisäistin ja hyväksyin tämän, uskalsin ottaa askeleen kohti psykologian opintoja. Se oli pitkä polku.

Psykologia ei kiinnostanut Tölliä vielä lukiossa. Tyrnävällä varttunut nuorukainen suuntasi lukion jälkeen kauppakorkeakouluun lukemaan rahoitusta. Valmistumisen jälkeen hän työskenteli muun muassa Deloittella ja McKinseyllä – vuodet konsulttijättien palveluksessa olivat opettavaisia.

– Opin etenkin McKinseyllä todella paljon ihmisten arvostamisesta. Kaikilla ei ole välttämättä samoja kokemuksia – minulla kävi ehkä hyvä tuuri, kun ympärilläni oli rohkaisevia sekä kannustavia ihmisiä. Yksi suurimmista opeistani oli sekä kriittisen mutta etenkin rohkaisevan palautteen voima. Aito kiitos ja kannustus auttaa yrittämään kasvamaan rohkeammin. Kritiikkiä taas tarvitaan, jotta ymmärtää mikä ei vielä toimi.

Tölli on toiminut myös konsulttien ja pankkiirien asiakkaana. Hän näkee, että asiakkaiden kovat odotukset ovat osasyy sille, että päivät venyvät.

– Neuvonantajille maksetaan paljon, joten asiakkailla on isot odotukset – jos viesti lähtee perjantai-iltapäivänä, valmiin analyysin tulee olla sähköpostissa viimeistään maanantaiaamuna. Se voi tarkoittaa, että joku tai jotkut tekevät töitä koko viikonlopun. Tunnistan kuitenkin, että tein välillä tietämättänikin pyyntöjä, jotka tuottivat paljon työtä.

Muutos lähtee sisältä

Tölli on työskennellyt nykyisessä pestissään reilut puolitoista vuotta. Hän pyrkii auttamaan organisaatioita etenkin johtamisessa ja esihenkilötyössä. Tämän lisäksi Tölli johtaa lähes 300 psykologia, jotka toimivat asiakasorganisaatioiden työntekijöiden kanssa.

– Tämä on ollut antoisa ajanjakso. Olen päässyt tekemään tosi mielekkäitä juttuja ja ratkomaan vaikeita sekä merkityksellisiä ongelmia. Aiemmasta työurastani on ollut iso hyöty – nyt roolini on kuitenkin erilainen, kun en ole neuvonantaja, vaan pyrin auttamaan asiakasorganisaatioita muuttamaan toimintaansa, Tölli avaa.
Töllin mukaan organisaatioissa myönnetään usein, että heillä tehdään liikaa töitä. Iso haaste on, kuinka toiminta saadaan muuttumaan.
– Siihen voivat ajaa erilaiset tekijät, kuten se, että pitkiä päiviä glorifioidaan. Oireet usein löydetään, mutta kuinka muutos saadaan tapahtumaan? Siihen ei riitä pari luentoa työhyvinvoinnista ja nippu voimalauseita.
Jos esihenkilöt tekevät pitkää päivää ja lähettävät viestejä myöhään illalla, he ehkä tahattomastikin asettavat työntekijöille vastaavan normin.

– Ei auta, jos työntekijöille sanotaan, että tehkää vähemmän töitä, jos omalla esimerkillä vaaditaan ihan muuta ja kaadetaan lisää hommia. Tämä ristiriita on yksi selittävä tekijä työuupumukselle. 

Tölli kävi kertaamassa edellisen kerran muutama vuosi sitten. Kuva on Santahaminasta elokuulta 2016, jossa hän koulutti kranaatinheitinporukalle tuliasemien mittauksia. Kuva: Pekka Töllin kotialbumi

Etenkin nuorten työuupumus on todellinen yhteiskunnallinen ongelma. Työterveyslaitoksen raportin mukaan 17 prosenttia suomalaisista työntekijöistä kokee melko paljon tai paljon stressioireita. KELA:n mukaan mielen hyvinvoinnin ongelmat ovat puolestaan alle 35-vuotiailla yleisin syy sairauspoissaoloon. Työuupumus tulee yhteiskunnalle hyvin kalliiksi jo nyt – sen todellinen hinta selviää kuitenkin vasta vuosikymmenten kuluttua.

– Jos työntekijä voi työssä huonosti, hän voi saada psykologin vastaanotolla apua itselleen. Mutta jos töitä on liikaa tai työ on huonosti johdettua, ei silloin riitä, että työntekijä kehittää resilienssiään. Jos töissä on myrkyllinen ilmapiiri, ei lopulta auta, että oppii pidättämään hengitystään, jos varsinainen ongelma ei poistu, Tölli sanoo.
Tölli myöntää, että yhteisön ongelmia ei ole helppoa ratkoa.

– Ihmisen mieli ei toimi kuten vaikkapa polvi – operaation jälkeen polvi on kunnossa, mutta työyhteisölle ei voi tehdä ulkoa käsin parantavaa operaatiota. Muutos lähtee sisältä ja yleensä johdosta.

Armeija oli kasvattava kokemus  

Tölli ei ollut kuvitellut alkavansa kirjailijaksi, mutta kesällä 2022 hän ryhtyi tuumasta toimeen. Miehen esikoisteos ”Minä näen sinut – arvostuksen psykologiaa” ilmestyi muutama viikko sitten. Tölli toivoo kirjan auttavan kasvuhaluisia ihmisiä antamaan ja saamaan sydämeen käyvää arvostusta heille tärkeissä ihmissuhteissa. Hän haastatteli kirjaan sekä psykologian ja mielen ammattilaisia että kokemusasiantuntijoita.

– Puolentoista vuoden projekti oli näin jälkikäteen mietittynä tosi hieno. Koin sen aikana koko tunneskaalan uteliaisuudesta ja riemusta epätoivoon ja ahdistukseen. Se kaiketi kuuluu asiaan. Oli todella kiinnostavaa päästä pöyhimään aihetta ja keskustelemaan mielenkiintoisten ihmisten kanssa.

Tölli toteaa, että ihmiset haluavat tulla arvostetuiksi ja nähdyiksi sekä hyväksytyiksi omana itsenään. Voiko tämä toteutua asepalveluksessa, kun porukkaa kohdellaan usein joukkona eikä yksilöinä?

– Ehdottomasti kyllä. Palveluksen aikana tulee monia tilanteita, joissa voi kysyä, mitä oikeasti kuuluu ja osoittaa arvostusta. Muistan itse useamman keskustelun tupakavereiden kanssa, joissa tuntui, että itse ja toinen tuli kuulluksi ja kohdatuksi ihan itsenään. Joskus jopa kehtasimme sanoa mitä hyvää toisessa näemme, hän sanoo.
– Aito kehu vertaiselta toiselle on tärkeää. Johtajakaudella taasen tuntui kohottavalta, kun skapparit tulivat tutummaksi, kannustivat sekä auttoivat kehittymään, hän jatkaa.

Töllin mukaan intensiivisissä tilanteissa ihmisläheisyys on toki vaikeampaa.
– Siis silloin kun on tilanne päällä, ja annetaan käskyjä. Tällainen poikkeustilannejohtaminen toimii kuitenkin huomattavasti paremmin, jos toiseen ihmiseen on onnistunut muodostamaan luottamuksellisen suhteen silloin, kun tilanne ei ole päällä. 

Tölli suoritti oman palveluksensa Kainuun prikaatissa saapumiserässä 2/02. Mies kertoo olleensa perusluonteeltaan ujo ja tarkkaileva, mutta päätyi lopulta reserviupseerikouluun. Johtajakauden opit ovat pysyneet mielessä.

– Kokemus oli hyvä ja kasvattava sekä henkisesti että fyysisesti. Minulla ei ollut merkittävää urheilutaustaa, mutta sain itseni intissä parempaan kuntoon. Koin sen, millaista on laittaa itsensä fyysisesti äärirajoille. Mikä tärkeintä, löysin vuoden aikana uusia puolia itsestäni, Tölli muistelee.

Palveluksessa Tölli huomasi pystyvänsä johtamaan muita, myös isompaakin joukkoa, vaikka se ei ollut hänelle luonteenomaista.

– Johtaminen ja päätösten tekeminen ei ollut iso osa identiteettiäni, mutta kykenin siihen, vaikka olin epävarma itsestäni. Tuo oppi, että voin tehdä jotain sellaista, mitä en ajatellut voivani, on kannustanut yrittämään rohkeammin myöhemminkin. 

Tölli on saanut paljon myönteistä palautetta esikoisteoksestaan. Hän kokee, että kirjoittaminen on erinomainen tapa jäsentää omia ajatuksiaan – kirjan tekeminen puolestaan oli miehelle hyvä syy käydä kiinnostavia keskusteluja. Kuva: Veikka Tammisuo

”Aina ei tule uutta mahdollisuutta”

Tölli muistelee lämmöllä sitä, kuinka hän tapasi palveluksensa aikana ihmisiä, joihin ei olisi välttämättä muuten ikinä tutustunut. Hän sai olla monessa erilaisessa tuvassa. Läpileikkaus omasta ikäluokasta opetti häntä toiminaan erilaisten ihmisten kanssa. Tölli uskoo, että palvelus voi osaltaan ehkäistä yksinäisyyttä.

– Monelle nuorelle voi olla vaikea paikka mennä tupaan, jossa on pelkästään tuntemattomia ihmisiä. Minulle se loi tervettä stressiä, ja opin vuoden aikana paljon sosiaalisia taitoja. Opin myös arvostamaan ihmisten erilaisia puolia. Jokaisesta löytyi vaikka mitä hienoa ja toki myös heikkouksia. Meitä todella oli aivan laidasta laitaan – psykologisesta näkökulmasta tupa on todella kiehtova ympäristö, Tölli sanoo.

Tölli uskoo, että palvelus on parhaimmillaan vahvistava kokemus etenkin niille, jotka eivät ole aiemmin kokeneet itseään hyväksi tai tärkeäksi.
– Monenlaisessa roolissa voi pärjätä, vaikkei olisi ollut koulussa tai harrastuksissa erityinen. Lisäksi kukaan ei joudu kantamaan intissä sellaista taakkaa, mitä on esimerkiksi koulussa kantanut. On hölmöä, että nuoret saavat tietyn leiman esimerkiksi vanhempiensa tai sisarustensa takia. 

Töllillä on useita tuttuja armeija-ajoilta, mutta varsinaisia sydänystäviä hänelle ei jäänyt. Jälkikäteen hän on ymmärtänyt, että pysyvämpi side olisi vaatinut tiiviimpää yhteydenpitoa ja aktiivista yhteisen ajan järjestämistä.

– Puhuimme etenkin viimeisten viikkojen aikana siitä, että pidämme yhteyttä myös jatkossa. Huomasin kuitenkin, että siteemme ei säilynyt, kun meillä ei ollut enää yhteistä jaettavaa arkea. Se on oppi, jota olen noudattanut myöhemmin elämässä – on parempi elää hetkessä ja nauttia siitä kuin ajatella, että pidetään yhteyttä sitten joskus, Tölli pohtii.

Sama kokemus Töllillä on jäänyt työ- ja opiskelukavereista.

– Se on väliaikaista – on väistämätöntä, että ihmiset valmistuvat sekä vaihtavat työpaikkoja ja porukka vaihtuu. Se on tavallaan surullista, mutta samalla se auttaa arvostamaan asioita nyt. Ajattelen, että siksi on myös parempi sanoa hyvät ja kauniit asiat saman tien. Aina ei tule uutta mahdollisuutta.