Prikaatikenraalista käsivarren johtajaksi

Prikaatikenraali evp. Mauri Koskela valittiin Enontekiön kunnanjohtaksi viime kesänä. Puolustusvoimissa hän työskenteli monissa eri tehtävissä niin Suomessa kuin kansainvälisesti.

Mauri Koskelan työura on pitkä ja monipuolinen: Liberiassa riehuneen ebolan, Afganistanin raketti-iskun ja päivittäisen korruption nähnyt evp. prikaatikenraali on nyt Enontekiön kunnanjohtaja. Viidessä eri ulko- maan kriisinhallintaoperaatiossa ja yhteensä 13 eri joukko-osastossa työskennelleen Koskelan jokaista työtehtävää ei pysty millään käsittelemään yhdessä lehtiartikkelissa.

Pohjanmaan lakeuksilta, Lappajärveltä kotoisin oleva 55-vuotias Koskela haaveili seitsemän-vuotiaana sotilaan ammatista. Haave piti.

Urheiluun käytettyjen henkilökohtainen syy -lomien vuoksi Koskelan Oulun Hiekkavaarassa suoritettu varusmiespalvelus ja kadettikoulu menivät osittain päällekkäin. Omaa sotilaspassiaan Koskela ei nähnyt uransa aikana kertaakaan.

– Ensimmäisen kerran sain sotilaspassin käteeni sotilasurani päätyttyä. Toki vähän täydennettynä, Koskela sanoo.

Raketti-isku jäi mieleen

Kotimaassa Koskela on toiminut muun muassa reserviupseerikoulun kouluttajana, Porin prikaatin esikuntapäällikönä ja Jääkäriprikaatin komentajana. Koskela on palvellut myös viidessä ulkomaanoperaatiossa: ensin Lähi-itä, sitten Bosnia ja Hertsegovina, Makedonia, Afganistan ja viimeisimpänä Liberia.

Vuonna 2001 käynnistyneessä Afganistanin operaatiossa Koskela toimi siviilisotilasyhteistyön päällikkönä. Operaatiota kohtaan esiintyi paljon vihamielisyyksiä.

– Afganistanissa kaikki oltiin perustettu tyhjästä. Yhteiskunta oli täysin raunioilla, ja osaavat ihmiset olivat hävinneet maasta. Se oli haastava paikka, Koskela muistelee.

– Ehkä mieleenpainuvimpana tapahtumana ulkomaanoperaatioista on Afganistanissa operaation pääesikuntaan tehty raketti-isku. Se tehtiin meitä vastaan.

Koskela on nähnyt läheltä myös pahamaineisen ebolan. Liberian operaatio sai uuden ulottuvuuden, kun epidemia iski. Operaatio muuttui ebolan vaaroista tiedottamiseen ja ihmisten auttamiseen.

– Ebolaa en pelännyt, sillä koko ajan piti olla vastuussa omista joukoistaan. Omaa kohtaloa ei ehtinyt jännittää, Koskela toteaa.

– Liberian puolesta minulla oli epidemian iskiessä pelonsekaiset tunteet. Maan terveydenhuolto oli lapsenkengissä, fasiliteetit surkeat ja koulutustaso huono. Korruptiota oli monesti havaittavissa.

Koskela sanoo joutuneensa kovettamaan operaatioissa tapahtuneiden pahuuksien takia mieltään. Paikan päällä vertaiskeskustelu on järkyttävien tapahtumien jälkeen hänen mielestään tärkeintä.

– Kavereiden kanssa saunominen on hyvä tapa keskustella, vaikka se kliseiseltä kuulostaakin.

Puolustusvoimiin lisää avoimuutta

Liberian operaatio päättyi Koskelan osalta vuonna 2014. Hän jäi sotilastehtävistä eläkkeelle 54-vuotiaana. Noin vuoden päästä hänet valittiin kuitenkin Enontekiön kunnanjohtajaksi. On melko harvinaista, että puolustusvoimien listoilta päädytään johtamaan kuntaa.

Koskelan ainoa johtajakoulutus on saatu puolustusvoimilta. Hänen mukaansa siviilipuoli on hyvin erilainen johdettava kuin sotilasorganisaatio.

– Siviilissä työntekijöiden taustat ovat hyvin vaihtelevia. Kunnassa on keskustelevampi tapa toimia. Kuitenkin puolustusvoimissa johtamisesta pystyy ammentamaan paljon kunnan johtamiseen. Ihmiset kaipaavat määrätietoisuutta, koordinaatiota ja päätöksentekokykyä.

Uudessa työssään Koskelan on pitänyt totuttautua myös politiikkaan. Johtaminen on haasteellista, sillä luottamushenkilöillä on omat poliittiset intressinsä kunnan intressien ohella.

Koskela miettii pitkään vastausta kysymykseen siitä, mitä siviiliorganisaatiosta pitäisi ottaa puolustusvoimiin. Hän mainitsee avoimuuden. Koskelan mielestä kunnan työntekijöiden avoimuutta asioiden käsittelyssä ja esilletuomisessa voisi lisätä puolustusvoimissa.

Minkälainen sitten on hyvä kunnanjohtaja Mauri Koskelan mielestä?

– Tässä työssä täytyy olla laaja- alainen näkemys yhteiskunnan toiminnasta. Pitää olla hyvin paneutunut omaan tehtäväänsä.

Uusia ideoita matkailuun

Enontekiö on pinta-alaltaan Suomen kolmanneksi suurin kunta. Asukkaita siellä on kuitenkin hieman vajaa 2 000. Koko käsivarren kattava kunta on harvaan asuttu ja elää pitkälti matkailusta.

Koskela haluaisi olla kunnan- johtajana kehittämässä avoimuutta uusien matkailuun liittyvien hankkeiden perustamisessa paikkakunnalle.

– Tällä hetkellä asiat tahtovat olla samankaltaisia kuin 20 vuotta sitten. Ympärivuotinen turisti- virta vaatisi uusia ideoita.

Koskelan sydän sykkii Lapille. Ilman Jääkäriprikaatin komentajana toimimista hän ei omien sanojensa mukaan olisi välttämättä tähän virkaan hakenut.

– Lapissa puhutaan asioista suoraan kuten Pohjanmaallakin. Täällä ihmisillä on eteenpäin katsova mieli. Katsotaan mielummin mahdollisuuksia, ei rajoituksia.

Koskelan kunnanjohtajan virka on maksimissaan neljän vuoden pituinen. Koittavatko sen jälkeen eläkepäivät?

– Koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. Tämä ei ole välttämättä eläkevirka. Olisin valmis jakamaan omaa ammattitaitoani vielä puolustusvoimissa. Nuorempien sotilaiden kouluttaminen kriisihallinnan saralla on lähellä sydäntäni.

 

Näköislehdet