Presidentitön Libanon on edelleen kriisitilassa

Yksi tämän hetken pahimmista kriiseistä ei ole loppumassa vielä. Paikallisilta löytyy kuitenkin sitkeyttä ja vieraanvaraisuutta, jonka suomalaiset rauhanturvaajat ovat päässeet kokemaan.

Inhimillisesti vaikea tilanne Libanonissa ei ota laantuakseen. Maata on vuodesta 2019 piinannut vakava talouskriisi. Sitä pahensi pääkaupunki Beirutin satamaräjähdys vuonna 2020. 

Loka-marraskuun vaihteessa loppuneen presidenttikauden jälkeen ei ole saatu valittua uutta johtajaa, eikä maalla ole ollut hallitusta vuoteen. Pakottavia asioita on hoitanut edellinen hallitus.

Libanonista väitöskirjansa tehnyt, nyt Tampereen yliopistossa tutkijana työskentelevä ranskalainen Bruno Lefort kertoo, että Libanonin kriisi toimii lumipallon lailla. Kriisin osien summa on nyt todella suuri.

– Se on mielestäni yksi pahimmista talouskriiseistä 1900-luvun puolivälin jälkeen, Lefort arvioi.

Libanonissa ihmiset eivät pääse käsiksi rahoihinsa, hyperinflaatio ja laskeva bruttokansantuote sekoittavat taloutta, ja Lefortin mukaan noin puolet ihmisistä elää köyhyysrajan alapuolella.

Taustalla on pitkät kehityslinjat. Libanonin oma sisällissota kesti vuodesta 1975 vuoteen 1990. Tällä hetkellä naapurimaa Syyrian sisällissota tuo konfliktin vaaran ja pakolaisia maan rajoille. 

Taloudellisesti ongelmia tuli 1900-luvun lopussa pankkisektorilla, mistä ne levisivät laajemmalle yhteiskuntaan. Lisäksi koko tilanne kytkeytyy osaksi Iranin ja Saudi-Arabian välistä alueellista valtataistelua, jota on jopa verrattu kylmään sotaan.

Pitkä kehityslinja on myös moniuskontoisuuteen perustuva hallinto. Se on järjestetty niin, ettei mikään uskonto voi määrätä muiden ylitse. Suurimmat kiistat tulevat kuitenkin Lefortin mukaan uskontojen sisällä siitä, kuka pääsee edustamaan koko uskontoa.

Toivoa muutoksen tekemiseen kuitenkin on. Lefort on tutkinut erityisesti Libanonin nuoria, ja näkee heissä ja heidän verkostoissaan tulevaisuuden.

– Siellä on eläväinen siviiliyhteiskunta, ja etenkin nuorisossa on paljon aktiivisia ihmisiä. Valitettavasti ihmiset joutuvat muuttamaan talouskriisin tieltä pois, mutta jos katsomme positiivisia puolia, muutos lähtee näistä nuorista.

Suomalaisten joukkojen tilanne vakaa

Libanonissa on ollut vuodesta 1978 kansainvälisiä YK:n rauhanturvajoukkoja. Suomi osallistuu operaatioon noin 200 sotilaalla osana ranskalaista UNIFIL:n komentajan reservipataljoonaa (Force Commander Reserve, FCR). Vastuunvaihto seuraavalle rotaatiolle tapahtui joulukuun alkupuolella.

Suomalaisen kriisinhallintajoukon joulukuussa väistynyt komentaja, everstiluutnantti Jani Reijonen kertoo Libanonista, että suomalaisiin suhtaudutaan pääosin positiivisesti.

– Toteutamme partiointia, tukikohdan vartiointia, siviileiden ja muiden sotilaiden kanssa tehtäviä yhteistyöprojekteja sekä esikunta- ja tukitehtäviä, hän listaa.

Sotilaallisesta näkökulmasta kriittisiä turvallisuusuhkia ei nouse juuri nyt esille. Suomalaiset toimivat Etelä-Libanonissa, jossa kokonaistilanne on varsin rauhallinen. 

Reijosen mukaan suomalaiset joukot ovat paikalla hyvillä mielin ja hyvällä motivaatiolla.

– Libanonin yhteiskunnan tilanteesta huolimatta ihmisiltä löytyy hämmästyttävääkin sitkeyttä ja suomalaisesta näkökulmasta ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta, Reijonen kiittää.