Porin prikaatin Varuskuntasairaalasta Helsingin Esikuntaan

Helsingissä Kaartin korttelissa Puolustusvoimien pääesikunnassa pitää majaansa Puolustusvoimien korkein johto aina sen komentajasta kenraali Timo Kivisestä lähtien. Seuraavana tässä hierarkisessa järjestyksessä tulee Pääesikunnan päällikkö, sekä hänen alaisensa apulaisesikuntapäälliköt, jotka vastaavat Puolustusvoimien eri osa-alueiden kokonaisuuksien johdosta. Yksi näistä kokonaisuuksista on lääkintähuolto, joka on etenkin sodan aikana elintärkeä osa-alue puolustuksen ylläpitämiseksi.

Lääkintähuollosta Puolustusvoimilla vastaa sotatalouspäällikkö kenraaliluutnantti Mikko Heiskanen, jonka alaisuudessa työskentelee myös Puolustusvoimien ylilääkäri Juha-Petri Ruohola. Nyt jo 26-vuotta palveluksessa ollut Ruohola on urallaan ollut monessa mukana. 

– Kyllähän mun uraani on paljon kaikkea mahtunut, voisi sanoa että olen nähnyt ja kokenut miltei kaiken mitä Puolustusvoimien lääkärinä voikaan nähdä tai kokea, toteaa Ruohola.

Varusmiespalveluksensa Ruohola suoritti Upinniemessä Rannikkojääkärikoulussa vuosina 1983-84. Suoritettuaan reilu kymmenen vuotta myöhemmin lääkärin lisensiaatin tutkinnon Turun yliopistossa, suuntasi Ruohola Puolustusvoimille töihin.

– Ensimmäinen työnimikkeeni oli sotilaslääkäri, eli arkeeni kuului lähinnä varuskuntasairaalan päivystystä ja henkilökunnan työterveydenhuoltoa. Vaikka tehtävät kuulostavat varsin arkisilta ja ehkä tylsiltäkin, niin kymmenvuotisen pestini aikana ylennyin päällikkölääkäriksi, ja toimin lopulta koko terveysaseman johtajana, kertoo Ruohola uransa alkuvaiheista.

Päällikkölääkärin tehtäviä hän jatkoi Turun terveysasemalla Pansiossa ja toimi myös valmiusylilääkärinä Sotilaslääketieteen keskuksessa Riihimäen varuskunnassa, ennen siirtymistä Merivoimien ylilääkäriksi vuonna 2016. Lisäksi taustalta löytyy myös kriisinhallintatehtäviä YK:n UNMEE-operaatiosta Etiopian ja Eritrean alueella sekä EU:n EUNAVFOR MED -operaatiosta Välimeren alueella.

– Nämä pestit opettivat minulle kaiken varuskuntatason terveydenhuollon johtamisesta, ja vastuunkantamisesta. Olen myös aina ollut hyvin kiinnostunut poikkeusolojen toiminnasta, ja urani aikana olenkin saanut mahdollisuuden osallistua poikkeusolojen lääkintähuollolliseen suunnitteluun, hän sanoo.

Ruoholalta löytyy kokemusta myös kriisinhallintaoperaatioista. Kuva: Jere Paldanius

Kokonaisuus tiivistyy yhteen mieheen

Viime vuoden kesäkuun 22. päivänä, eli noin yhdeksän kuukautta sitten Ruohola oli uransa suurimman haasteen edessä, kun hänet nimitettiin koko Puolustusvoimien ylilääkäriksi. Viimeiset kuusi vuotta merivoimien vastaavassa virassa olivat kasvattaneet kokemuksen aivan tappiin, eikä sikäli ollut mikään ihme että Ruohola tehtävään nimitettiin. 

Puolustusvoimien ylilääkärin tärkein tehtävä on olla Puolustusvoimien komentajan lääketieteellinen neuvonantaja, mutta nyt kuitenkin koronan jälkeisenä aikana tämä näkyy hänen arjessaan vähemmän.

– Kuvailisin tehtävääni parhaiten koko tämän lääkintähuollon kokonaisuuden ohjaajana ja koordinoitsijana. Pidän päivittäin yllä Puolustusvoimien ja valtion sekä erinäisten siviilijärjestöjen välistä yhteistyötä, ja kartoitan sitä, mihin suuntaan lääkintähuolto on menossa tulevaisuudessa, tiivistää Ruohola.

Johtohommiin tottuneelle Ruoholalle ei tullut ylilääkärin tehtävässä yllätyksenä se, että toimistotyötä on paljon. Tavallinen arkipäivä taittuu usein samoissa tiloissa, sillä kokoukset joihin hän osallistuu ovat yleensä sähköisiä.

– Yleisesti ottaen päiväni vietän Puolustusvoimien pääesikunnassa, josta sitten osallistun sähköisesti esimerkiksi eri siviilijärjestöjen kokouksiin edustamaan Puolustusvoimia. Tällä hetkellä olen vahvasti mukana tuomassa esiin Puolustusvoimien kantaa muun muassa. tulevaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen, sekä Nato-prosessissa lääkintähuollon kehitykseen Naton suorituskykyvaatimusten mukaisesti. 

Siviilijärjestöt, joiden kanssa Ruohola on tekemisissä, ovat pääasiassa valtakunnallisesti merkittävässä asemassa olevia suurempia organisaatioita, joista mainittakoon esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö, huoltovarmuuskeskus sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ruohola uskoo, että tulevaisuudessa Puolustusvoimien ja siviilijärjestöjen välinen yhteistyö tulee lisääntymään vielä entistä enemmän, kun edessä häämöttävät suuret projektit.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Tässä vaiheessa on sanomattakin selvää, että Naton myötä Puolustusvoimat tulee kokemaan muutoksen tuulia. Ruohola kuitenkin uskoo, että muutokset tulevat pysymään lääkintähuollon osalta varsin marginaalisina, lähinnä suorituskykyä parantavina lisäyksinä.

– Vaikka lähtökohtaisesti Nato-jäsenyyden tuomien muutosten odotetaan palvelevan meitä ja meidän yhteiskunnan järjestelmäämme niin siellä on kuitenkin myös paljon uutta mitä täytyy luoda suorituskykyyn liittyen. 20 vuotta sitten me esimerkiksi. luovuttiin hyvin perustein kenttäsairaaloista. Nato-jäsenyyden mukana tuoman suorituskyvyn kasvattamisen muun muassa kenttäsairaalaa vastaavien lääkintäyksiköiden tarve pitääkin arvioida ihan uusiksi, kertoo Ruohola. 

Tarpeiden arviointi voi toimia hyvänä esimerkkinä siitä, miten Puolustusvoimien kenttälääkinnän suorituskykyä pyritään parantamaan. Kokonaisuus, jota Ruoholan täytyy käydä läpi on kuitenkin suuri, ja mahdollisia muutoksia pohditaan aina yksittäisen taistelijan asemasta aina evakuointisairaaloihin saakka. Tavoitteena on havaita epäkohtia tai puutteita, joita täytyy korjata.

– Koko tätä ketjua perataan, mietitään mitä suorituskykyjä me tarvitaan ja lähdetään sitten hankkeitten myötä niitä muodostamaan, hän kiteyttää.

Nato-jäsenyyden myötä lääkintähuoltoa tullaan mitä luultavimmin kehittämään aina kenttälääkintää myöten. Kuva: Jarno Riipinen