Ponnistus kohti uusia kuntovaatimuksia

Puolustusvoimien nykyiset fyysisen toimintakyvyn vaatimukset eivät huomioi henkilön työtehtävän fyysisyyden tasoa. Joissain ulkomaisissa asevoimissa kuntotestausjärjestelmiä on jo muutettu.

SUOMESSA puolustusvoimien kantahenkilökunnan ja varusmiesten fyysistä toimintakykyä on vuodesta 2011 asti testattu käytännössä samoilla liikuntatesteillä. Näihin testeihin lukeutuvat 12 minuutin juoksutesti, vauhditon pituushyppy sekä minuutin mittaiset istumaannousu- ja etunojapunnerrustestit. Juoksutestin sijasta 40 vuotta täyttäneet voivat suorittaa polkupyörätestin.

Ammattisotilaiden on suoritettava testit vuosittain. Ainoa tulosvaatimus on kuntoindeksitason 1,5 saavuttaminen. Tulosvaatimus on sama henkilön työtehtävästä riippumatta. Toimistotyöntekijältä ja erikoisrajajääkärikouluttajalta vaaditaan siis normitasolla samaa fyysistä toimintakykyä, vaikka työn vaatimukset ovat hyvin erilaiset. Vain kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin valittavilla on erikseen suunnitellut kuntovaatimukset.

Ulkomailla tehtäväkohtaisiin kuntovaatimuksiin on kiinnitetty runsaasti huomiota. Esimerkiksi Norjan puolustusvoimat ottaa vuoden 2017 alusta käyttöön uuden kuntovaatimusjärjestelmän. Siinä eri vaatimustason tehtävissä toimivilta edellytetään erilaista kuntoa. Samalla norjalaiset uudistavat testejään siten, että ne mittaavat aiempaa paremmin sotilaalle tarpeellisia fyysisiä ominaisuuksia.

 

PUOLUSTUSVOIMIEN liikuntasuunnittelija Kai Pihlaisen mukaan Suomeenkin on suunnitteilla uusi liikuntatestausjärjestelmä, joka ottaa huomioon henkilön työtehtävän vaatimukset. Niiden oli alun perin tarkoitus tulla käyttöön jo ensi vuonna, mutta näillä näkymin ne lykkääntyvät ainakin vuoteen 2018 saakka. Muutosaskelista päätetään seuraavan kerran joulukuussa kokoontuvassa ohjausryhmässä.

Suomi seuraa asian valmistelussa tarkasti muiden maiden toimia.

– Norja ottaa uuden järjestelmän käyttöön ensi vuonna. Ruotsi valmistelee parhaillaan uusia testejä. Heilläkin on suunnitteilla tehtävätasoisuutta testaukseen. Useimmilla suurilla asevoimilla kuntovaatimukset perustuvat jo nyt tehtävän vaatimuksiin, Pihlainen luettelee.

Norjan maanpuolustuksen korkeakoulussa tutkijana työskentelevä Anders Aandstad kertoo, että Norjan uudessa järjestelmässä testattu henkilö luokitellaan fyysisen kunnon mukaan yhdeksänportaiselle asteikolle. Siinä taso yksi on heikoin ja yhdeksän vahvin.

– Pääsääntöisesti esikuntatehtävissä toimivilta tullaan edellyttämään kuntotasoa 1–3, kenttätehtävissä toimivilta tasoa 4–6 ja erikoisjoukkotehtäviin valittavilta tasoa 7–9. Naisille ja iäkkäille kuntorajat tasojen 1–8 saavuttamiseksi ovat hieman matalammat, mutta ylimmän tason vaatimukset ovat kaikille samat sukupuolesta ja iästä riippumatta, Aandstad selvittää.

 

TEHTÄVÄKOHTAISTEN kuntovaatimusten uudistuksen ohessa norjalaiset ovat myös muuttaneet testejään siten, että ne mittaavat aiempaa monipuolisemmin eri fyysisiä ominaisuuksia. Uusiksi testeiksi tulevat Suomessa hyväksi havaittu vauhditon pituushyppy sekä kuntopallon työntö. Aandstad perustelee muutoksia sotilasliitto Naton teettämien tutkimusten tuloksilla.

– Vanha testausjärjestelmämme suosi pienikokoisia ja kevytrakenteisia ihmisiä. Ainakin vauhditon pituushyppy ja osittain myös kuntopallon heitto helpottavat erikokoisten henkilöiden vertailua, Aandstad havainnollistaa.

Norjaan ei kuitenkaan ole Aandstadin mukaan vielä tulossa suoraan tietyssä tehtävässä toimimista mittaavia testejä. Kanadassa sen sijaan on jo otettu askel tähän suuntaan. Kanadan asevoimien tutkimus- ja kehittelykeskuksessa työskentelevä Patrick Gagnon esitteli syyskussa Suomessa kansainväliselle sotilasliikunta-alan asiantuntijajoukolle kanadalaisten suunnitteleman tehtäväradan. Siinä fyysistä toimintakykyä mitataan sotilaille tyypillisten tehtävien avulla. Tällaisia ovat esimerkiksi taakan nostaminen, kantaminen ja lastaaminen sekä kaivaminen.

Pihlaisen mukaan kanadalaisten testausmetodeille olisi käyttöä myös Suomessa.

– Henkilö, jonka kehon paino on pieni, saattaa pärjätä hyvin perinteisissä fyysisen toimintakyvyn testeissä, mutta tilanne muuttuu, kun päälle laitetaan taisteluvarustus. Sen paino on suhteellisesti suurempi kevytrakenteiselle ihmiselle.

Suomeen kaivattaisiin Pihlaisen mielestä myös testiä, joka mittaisi oman kehon kohottamista. Esimerkiksi kaupunkitaistelussa kiipeämiskyky on tärkeä ominaisuus.

 

JONKINLAISIA muutoksia on jo näköpiirissä, mutta niiden sisällöstä ei ole vielä tarkempaa tietoa. Vuosittaiseen lihaskuntotestiin lokakuussa osallistunut majuri Tero Parikka toivoo näkevänsä tehtäväkohtaiset kuntovaatimukset ja -testit tulevaisuudessa myös Suomessa.

– Uskon, että tehtäväkohtaiset kuntovaatimukset parantaisivat henkilöstön suorituskykyä.

Parikan mielestä henkilöstön kunnon kohoaminen lisäisi myös joukkojen suorituskykyä ja uskottavuutta. Hän kuitenkin arvelee, että muutostyön haasteeksi voi osoittautua vastustus uudistusta kohtaan.