Pojat maailmalle

Säkylässä koulutetaan varusmiehiä rauhanturvatehtäviin. Tavallista vaativampi koulutus tarjoaa hyvät valmiudet suorittaa kriisinhallintaa ulkomailla, arvioi kouluttaja.

Parhaimmillaan rauhanturvaaminen on partiointia ja vartiointia, hyvällä huumorilla
höystettynä. Näin sanoo luutnantti Timo Hakanen, joka kouluttaa varusmiehiä uusiksi rauhanturvaajiksi.

Porin prikaatin 1. pioneerikomppaniassa. Heistä kaksi, kersantti Kuutti Huhtala, sekä
korpraali Olli Katila, kotiutuvat vain muutamia päiviä haastattelun jälkeen. Kumpikin on
ilmoittanut valmiudestaan aseelliseen kriisinhallintaan. Palveluksen jälkeen kutsu
ensimmäiselle “reissulle” saattaa tipahtaa postiluukusta.

– Mieluiten jo pian palveluksen päättymisen jälkeen, kommentoi Katila.

Kun opittu on vielä tuoreessa muistissa.

Suomalaisia rauhanturvaajia palvelee tällä hetkellä lukuisissa asemapaikoissa ympäri
maailman. Niistä tunnetuimpia lienevät Libanon ja Kypros, joissa suomalaisia on ollut kohta
yhden ihmisiän verran. Lisäksi rauhanturvaoperaatioissa palvelevia suomalaisia löytyy muun
muassa Malista Afrikassa ja Kashmirista Intiassa. Vaikka rauhanturvaoperaatioon lähtevältä
ei edellytetä kansainvälisten valmiusjoukkojen (SKVJ) saamaa kriisinhallintakoulutusta,
useimmat ovat sen suorittaneet.

Rauhanturvaaminen verissä

Huhtala tiesi haluavansa rauhanturvatehtäviin jo ennen palveluksen alkamista. Katilalla taas
rauhanturvaaminen kulkee verissä: isoisä ja isoveli ovat entisiä rauhanturvaajia. Korkea
motivaatio yhdistää ja sitoo porukkaa yhteen, näkee kumpikin.

– Kun kaikki koulutettavat ovat itse halunneet tehtäviin ja vielä valittu kokeella, motivaatio on
korkealla ja kaikki antavat parhaansa, Huhtala katsoo.

Kuten muihin erikoisjoukkoihin, myös SKVJ-koulutukseen järjestetään erillinen valintakoe.
Koulutettavilta vaaditaan hyvää fyysistä kuntoa, paineensietokykyä ja vähintään tyydyttävää
englannin kielen taitoa. Kuten usein toistettu mantra kuuluu, “supermiehiä” ei kuitenkaan
etsitä. Fyysisiä ominaisuuksia tärkeämpää on se, minkälainen itse ihminen on. Sellaiset
seikat korostuvat jos tavoitteeseen, eli ulkomaankomennukselle, lopulta päästään.

– Sosiaaliset kanssakäyntitaidot ja huumorintaju ovat parhaimmat ominaisuudet, joita
kriisinhallintaan hakevalla henkilöllä voi olla, Hakanen summaa.

Paineensietokyky on tärkeimpiä vaadittavia ominaisuuksia.

– Tämän takia jo pääsykokeissa “korvien väliä” koetellaan normaalia enemmän, katsotaan
paljonko kanttia ja ymmärrystä riittää, hän lisää.

Kolmiportainen koulutus

Koulutus jakautuu kolmeen osaan: Ensimmäinen on aselajikoulutus (6kk) joko jalkaväessä
tai tukevissa aselajeissa, kuten pioneereissa, joiksi myös Huhtala ja Katila on koulutettu.
Seuraavaksi käydään kolmen kuukauden valmiusyksikkökoulutus (VYKS) ja lopuksi vielä
kolmen kuukauden mittainen kriisinhallintakoulutus.

Kriisinhallintakoulutus on vaiheista nimenomaan rauhanturvaoperaatioihin valmistava osuus.
Viimeisten kolmen kuukauden jaksoon sisältyy muun muassa paikallisväestön kanssa
toiminnan harjoittelua ja joukonhallintaa. Tukikohtaelämää, rauhanturvaoperaatioiden
keskeistä osaa, harjoitellaan myös. Toisaalta operatiivista toimintaa on harjoiteltu jo
valmiuskaudella, joka painottuu eri aselajien väliseen yhteistyöhön.

Komennot opetellaan aluksi suomeksi, mutta radiokomentoja ja tulkin käyttämistä myös
englanniksi.

– Rallienglannilla selviää kyllä tilanteessa kuin tilanteessa, Hakanen naurahtaa.

Hakasen omiin parhaisiin komennusmuistoihin kuuluu tapaus, jossa linnoitustyömaalla
yhteiseksi kieleksi valikoitui käsien heiluttelu.

– Huumorilla pääsee pitkälle.

UNIFIL-joukko harjoittelemassa Libanonissa joulukuussa 2022. Kuva: Puolustusvoimat / Jere Paldanius

Yhteinen tavoite

Kuten Hakasella, useimmilla kouluttajilla on myös omaa “reissukokemusta”. Se lisää
koulutuksen syvyyttä. Varusmiehet tunnistavat tämän:

– Ei ole sellaista, että tämä tehdään vain, koska kouluttaja käski, vaan kerrotaan siihen syy,
esimerkiksi oman kokemuksen kautta, Huhtala kertoo.

– Kouluttajilla on vahva tahto kaataa jätkille kaikki tieto mitä vain löytyy, jotta voi hyvällä
omallatunnolla todeta, että jos nyt lähtee reissuun niin osaa sielläkin, Hakanen toteaa.

SKVJ-koulutettavien ja kouluttajien välinen suhde rakentuu yhteiselle tavoitteelle. Miehet
pitäisi lähettää maailmalle ja saada kunnossa takaisin.

Reissuun vaikka heti

Kriisinhallintakaudelta löytyvät myös Huhtalan ja Katilan parhaat palvelusmuistot. Huhtala
mainitsee legendaarisen haastavan, kolmen päivän barettimerkkikokeen. Katila harjoituksen,
jossa opeteltiin toimintaa helikopterissa.

– Sellaiset jää tietysti mieleen, Katila sanoo.

Yleisesti kriisinhallintakausi erikoispiirteineen, kuten joukonhallintakoulutuksineen, on ollut
hieno kokemus, molemmat toteavat. Tavoitteena Hakasen mukaan on, että jokainen
koulutettava kykenee toimimaan kriisinhallinnan tehtävissä missä tahansa asemapaikassa.

– Lähtökohtana on, että jokainen lähtee kokeilemaan siipiään ensiksi Libanoniin.

Myös Huhtala ja Katila lähtisivät mieluiten Libanoniin.

– Sen jälkeen voi katsoa oliko homma sellaista kuin oletti, Katila sanoo.

– Ja lähteekö uudestaan, Huhtala täydentää.

On todennäköistä, että komennuksella on mukana omia palvelustovereita. Hakasen mukaan
siihen pyritään.

Lopuksi: jos käsky nyt kävisi, lähtisivätkö Huhtala ja Katila komennukselle?

– Vaikka heti, molemmat sanovat heti ja naurahtavat.