Poikkeukselliset tapahtumat jäävät mieleen

Kenraali Timo Kivisen komentajakauden alussa iski maailmanlaajuinen korona-pandemia ja kauden päättyessä Euroopassa soditaan. Hän jää reserviin Puolustusvoimain komentajan tehtävästä huhtikuun alussa.

Kivisen 46-vuotiseen uraan mahtuu parikymmentä tehtävää, joista kaikista on muistoja. Mutta viimeisinä vuosinaan komentajana on tullut vastaan yllättäviäkin haasteita.

-Tietysti vahvimmin piirtyvät mieleen tapahtumat, joissa on jotain poikkeuksellista, Kivinen sanoo.

Kun Kivinen aloitti komentajana vuonna 2019, oli maailma eri näköinen. Virkaanastujaishaastattelussa hän totesi Ruotuväelle, että valmiuden kehittämisessä painopiste siirtyy joukkojen ja logististen järjestelyjen rakentamisesta toimintatapojen kehittämiseen.

- Tarkoitin sillä aikanaan juuri sitä, että Puolustusvoimien täytyy itse kehittää omia toimintatapojaan, jotta kiihtyvässä operaatiotempossa kyetään toimimaan oikealla tavalla. Sitä on tässä vuosien aikana myös viety eteenpäin.

Noin puoli vuotta virkaan astumisen jälkeen tuli maailmanlaajuinen korona-pandemia, joka kesti noin kaksi vuotta ja näkyi Puolustusvoimissakin lukuisine erityisjärjestelyineen. Loppukesästä 2021 tuli Afganistanin nopea evakuointi, jossa Puolustusvoimat osallistui yli 400 ihmisen evakuointiin kolmen viikon aikana.

Keskeisin tapahtuma oli reilun kahden vuoden takainen Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan sekä sitä seurannut Nato-jäsenyys. Näillä kaikilla oli vaikutuksensa Puolustusvoimiin.

- Voi sanoa, että toimintaympäristön muutos on jo nyt vaikuttanut ja tulee jatkossakin merkittävästi vaikuttamaan siihen, miten Puolustusvoimien suorituskykyä ja kehittämistä sekä toimintaa viedään eteenpäin. Itse perustehtävä ei ole kuitenkaan muuttunut. Se on edelleen Suomen puolustaminen, nyt tarvittaessa yhdessä liittolaisten kanssa, Kivinen muistuttaa.

Reaktiona Venäjän hyökkäykseen Suomi päätti vuosille 2022-2027 2,9 miljardin lisärahoituksesta Puolustusvoimille. Se kohdistuu materiaalin lisäksi henkilöstöön ja toimintaan, erityisesti kertausharjoitusten määrään. Tämä rahoitus mahdollisti asioita, joita ei voinut vielä ennen sotaa pitää realistisina.

Uusia reittejä erikoisupseerin uralle?

Nato-jäsenyys vaikuttaa Puolustusvoimiin henkilöstöpuolellakin. Suomen tulee lähettää virkamiehiä sotilasliiton rakenteisiin maan väestön ja talouden kokoon suhteutettu määrä. Tavoite on noin sata henkilöä tämän vuosikymmenen loppuun mennessä.

Kivinen kuitenkin sanoo, että Naton komentorakenteista ja henkilöstötarpeista ovat olleet hänestä julkisuudessa isompia asioita kuin ne oikeasti ovat.

- Pitää muistaa, että olemme 1990-luvun lopulla laittaneet kerralla ulos kriisinhallintaoperaatioihin enemmän väkeä, kuin nyt laitetaan useamman vuoden aikana, hän toteaa.

Kaikki lähetettävät virkamiehet eivät kuitenkaan ole upseereja, vaan myös siviileitä, opistoupseereita, aliupseereja ja erikoisupseereja.

- On selvää, että tällä on vaikutusta meidän henkilöstökokoonpanoihin ja on todettu jo edellisessä selonteossa, että tarvitaan lisähenkilöstöä. Nato-jäsenyys tuo sen päälle vielä lisätarpeen. On rahoituksesta kiinni millä aikataululla henkilöstöä lisätään, Kivinen sanoo.

Kivinen huomauttaa, että suurempi Nato-jäsenyyden henkilöstövaikutus on Suomen rajojen ulkopuolella tarvittaessa käytettävien joukkojen kehittämisessä. Niissä eri henkilöstöryhmien osuudet ovat täysin erilaisia kuin esikuntatehtävissä. Silloin tarvitaan enemmän kentällä toimivaa väkeä.

- Nämä kaikki kyllä etenevät. Meitä paljon pienemmätkin maat ovat selvinneet tästä prosessista ja niin tullaan selviämään mekin. Ei Nato aseta sellaisia vaatimuksia, joiden tavoittaminen olisi epärealistista.

Monissa Nato-maissa on upseeritehtävissä henkilöitä, joilla ei ole tavallista ammattiupseerin peruskoulutusta, vaan jokin muu korkeakoulututkinto. Suomessa erikoisupseerien ammattikuntaan on perinteisesti kuulunut pappeja, lääkäreitä ja insinöörejä. Nato-maissa muidenkin alojen, esimerkiksi media-alan, korkeasti koulutettuja henkilöitä nimitetään erikoisupseereiksi.

- Olisi hyvä tarkastella siltä kannalta, mitä muita ammatteja siellä voisi olla. Minun komentajakaudellani on jo todettu henkilöstöpuolelle, että aihetta pitää ruveta jatkossa tarkastelemaan tästä näkökulmasta, Kivinen sanoo.

Lisääntyvä henkilöstötarve näkyy myös nousseissa kadettikurssien vahvuuksissa. Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos ovat myös optimoineet koulutusvastuita.

- Rajavartiolaitoksen kanssa on katsottu, kuinka koulutusvastuut kohdentuvat. Puolustusvoimien osuutta tästä kokonaiskoulutusvolyymistä on nostettu.

Puolustussuunnitelma keskiössä

Integroituminen Natoon tarkoittaa paljon muutakin kuin henkilömääriä. Jäsenyyden alussa ensimmäinen asia on ollut Suomen kansallisen puolustussuunnitelman yhteensovittaminen Naton varautumissuunnitelmien kanssa.

Samalla ollaan tietysti suunniteltu ja osin jo valmistauduttu osallistumaan myös Naton kollektiivisen puolustuksen tehtäviin Suomen rajojen ulkopuolella.

Natossa puhutaan rauhanajan tehtävistä, mikä on Kivisen mielestä huono termi, sillä Euroopassa soditaan.

Näihin yhteisen puolustuksen tehtäviin liittyen on tehty ensimmäiset päätökset ja Suomi osallistuu huhtikuusta alkaen merivoimaosaston toimintaan ja myöhemmin tänä vuonna Ilmavoimilla on yhteisiä ilmapuolustuksen tehtäviä Naton eteläisellä sivustalla.

- Iso suunnittelukokonaisuus on myös se, miten Suomi osallistuu artikla 5 -tilanteessa, jos syntyy sellainen tilanne, jossa Suomesta on mahdollista asettaa joukkoja rajojensa ulkopuolelle. Joukkojen kehittämisessä on kyse vuosien prosessista, Kivinen arvioi.

Muut foorumit täydentävät Natoa

Suomi on mukana monessa puolustusyhteistyön monenkeskisessä verkostossa. Liittoutuminen ei vähennä esimerkiksi Pohjoismaisen yhteistyön tai JEF:n (Joint Expeditionary Force, brittiläisvetoinen kymmenen maan ryhmä) merkitystä. Kivisen mukaan kaikilla foorumeilla on oma roolinsa ja ne ovat tärkeitä.

Keskeisin foorumi on Naton sotilaskomentajain kokous, jossa on kaikki Naton asevoimien komentajat, sotilaskomitean puheenjohtaja, SACEUR (Supreme Allied Commander Europe, Naton Euroopan-joukkojen komentaja) ja SACT (Supreme Allied Commander Transformation, Naton transformaatioesikunnan komentaja).

Kivinen selvittää, että sotilaskomentajien kokouksessa muodostetaan yhteinen näkemys ja isommat asiat menevät poliittiselle puolelle päätettäviksi.

- Vuoropuhelu esimerkiksi Naton asevoimien komentajan kanssa missä tahansa foorumissa on omiaan lisäämään luottamusta. Kun ihmiset tuntevat toisensa, asioiden hoitaminen on avointa ja luottamuksellista, Kivinen vakuuttaa.

Kivisen mukaan Pohjoismaista yhteistyötä on luonnollista kehittää, kun liittolaisuuden myötä on tullut velvoite tukea toinen toisia.

- Olemme ensimmäiset maat täällä reagoimassa tilanteen tullen, meidän yhteistyömme palvelee koko liittokuntaa.

Kivinen näkee, että JEF:n rooli on enemmänkin käsitellä, miten alempiasteisissa poikkeustilanteissa yhdessä toimitaan.

- Esimerkiksi Baltic Connectorin kaasuputkivaurioon liittyen todettiin, että lisätään JEF-maiden kesken valvontaa Itämerellä. Nato teki myös omia toimenpiteitään, mutta JEF-maista moni on tässä Itämeren rannikolla, niin katsoimme vielä mitä teemme yhdessä ja tämä palveli samalla myös Natoa, Kivinen kertoo.

- Vaikka Naton esikunnatkin toimivat nopeasti, tällaisten pienempien maaryhmien kesken prosessien eteenpäinvieminen ja poliittinen päätöksenteko käy nopeammin kuin isommissa kokoonpanoissa, Kivinen huomauttaa.

Edessä vaikein tehtävä?

Eläkepäiviä varten Timo Kivinen ei ole tehnyt suuria suunnitelmia.

- Puolisoni ja muu lähipiirini ovat tukeneet minua nämä vuosikymmenet ja nyt on minun aikani kompensoida tätä aikaa takaisin parhaan kykyni mukaan. Mutta voi olla, että tämä tulee olemaan haastavin tehtävä kaikista, Kivinen naurahtaa.

Lähipiirin lisäksi tulevaisuuteen liittyy metsänhoito omilla mailla ja nikkarointi.

- Semmoisten asioitten tekeminen, joita ei aktiivipalveluksen aikana ole ehtinyt tehdä. Elämässä on eri vaiheita ja jokainen vaihe on osattava elää oikealla tavalla. Niin minä lähestyn tätä reservin aikaa.

- Sen tietää itse vasta siinä vaiheessa, kun töpselit on niin sanotusti irti, että miltä se tuntuu. Pitkään olen ollut tässä henkisessä ilmapiirissä ja tutustunut erilaisiin ihmisiin, ja sitä jää varmasti eniten kaipaamaan. Ei välttämättä kaikkea valtion byrokratiaa mutta ihmisiä ja yhdessä tekemistä.

Kivinen toivoo, että yhteiskunnassa ymmärrettäisiin, ettei mitään saa yksin aikaan.

- Nykymaailmassa on paljon näkökulmia, mutta aina pitäisi kuitenkin löytää keino mennä yhdessä eteenpäin. Suomessa on aina historiassa vaikeampinakin aikoina löydetty yhteinen sävel, toivottavasti jatkossakin.