Pohjoismaat ovat heränneet sodan realiteetteihin, mutta valuvikoja pitää vieläkin korjata

Ruotsalainen puolustusasiantuntija Joakim Paasikivi painottaa, että Ukrainasta otetaan oppia, mutta katse on pidettävä tulevaisuuden sodissa.

Pohjoismaat ovat ottaneet Ukrainan sodan opit esimerkiksi droonisodankäynnistä tosissaan, mutta ihan kaikkea ei kannata kopioida suoraan omaan toimintaan, kertoo muun muassa Ruotsin puolustusvoimissa ja Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulussa uraa tehnyt puolustusasiantuntija Joakim Paasikivi.

Paasikivi painottaa, että katse on pidettävä tulevassa, kun analysoi nykytilannetta.

– Yksi opeista on, että ei pidä valmistautua edelliseen sotaan. Ja jos tulee uusi sota, niin Ukraina on se edellinen sota.

Sodankäynti on nykyäänkin osoittautunut rankaksi kestävyyslajiksi ja suurteollisuusmittelöksi. Pohjoismaiselle puolustuskyvylle tämä on haaste.

– Olemme Suomea lukuunottamatta antaneet perusvarastojemme tyhjentyä ja luopuneet kyvystä tuottaa paljon nopealla aikataululla.

Uskottavan puolustuksen ylläpitäminen on tosin mahdotonta ilman dynaamisuutta ja panostuksia teknisiin innovaatioihin. Paasikivi sanoo kuitenkin, että on turha täyttää varastoja esimerkiksi droonitekniikalla, joka vanhenee melkein silmissä. Hän painottaa siksi osaamisen ja koulutuksen tärkeyttä.

– Meidän on pystyttävä käyttämään tehokkaasti kaikenlaisia lentäviä järjestelmiä, sekä miehitettyjä, että miehittämättömiä.

Joakim Paasikivi vieraili Finlandssvensk försvarsdag -tapahtumassa Upinniemen varuskunnassa tammikuun lopulla. Kuva: Elis Henell

Innovaatiot ja bulkkituotanto kulkevat rinnakkain, mutta molemmissa pitää olla ajan tasalla, jos haluaa pysyä vihollista askeleen edellä.

– Siinä missä ammuksissa, lääkintätarpeissa ja elintarvikkeissa just in time on aina too late, niin teknologisessa kehityksessä just in time on the only way, Paasikivi filosofoi.

Kun alalla on entistä vähemmän valtiollisia ja puolivaltiollisia yrityksiä, pohjoismaiset puolustusvoimat nojaavat entistä enemmän yksityisiin yrityksiin teollisuustarpeissaan.

Vakaan tuotannon saa tällöin vain solmimalla sopimuksia varastojen ylläpitämisestä ja tekemällä tilauksia. Paasikivi kuittaa, että Ruotsikin on menossa tässä parempaan suuntaan.

– Olemme olleet idiootteja, ja olemme ehkä vielä hölmöjä, muttei ainakaan täysidiootteja enää.

Inhimillinen tekijä suurin haaste

Paasikiven mukaan Ukrainan pahimmat ongelmat ovat tällä hetkellä itseaiheutettuja. Ne liittyvät etenkin poliittisesti arkana aiheena pidettyyn mobilisaatioon, koulutuksen epätasaiseen laatuun ja puutteelliseen varustukseen.

Sotilaista on pulaa jo nyt, mutta pidemmän päälle siitä tulee rintamalla entistä suurempi ongelma.

– Hyvä puoli tässä tietenkin on, että Venäjällä on aivan samanlaisia ongelmia, ellei jopa pahempia.

Paasikivi kiittää korkeaa maanpuolustustahtoa Pohjoismaissa mutta huomauttaa, että vaikka Ruotsissakin kiinnostus esimerkiksi Hemvärnetin (paikallispuolustuksesta vastaava vapaaehtoisjärjestö) harjoituksiin on kasvanut huomattavasti, kokonaisuudessa voi piillä ilmaa.

– Kaikissa Pohjoismaissa on sellainen ongelma, että samat aktiiviset tyypit pyörivät vaikka vapaapalokunnissa, MPK:n tai Hemvärnetin kursseilla ja vielä lasten futistreeneissä.

Vaikka listavahvuus olisi hyvä järjestöissä, jotka tukevat kokonaismaanpuolustusta, niin tositilanteissa henkilöt eivät olisi käytettävissä kuin yhteen tehtävään.

Ukrainan sotaa tuskin ratkaistaan taistelukentällä, vaan mahdollinen käänne tulee olemaan poliittinen, uskoo Joakim Paasikivi.

– Jos sota jatkuu samanlaisena kuin nyt, se voi jatkua ikuisuuden.

Paasikivi pitää Venäjän saavuttamia maavoittoja merkityksettöminä.

Moskovassa toivotaan nyt, että länsi antaa periksi ennen kuin Venäjän talous romahtaa. Myös maailmanpolitiikan kuohut voivat antaa Venäjälle mahdollisuuden peluuttaa tilannetta omaksi hyödykseen ja Ukrainaa vastaan.