Pohjoisessa on hyvä olla

Kantahenkilökunta Jääkäriprikaatissa on erittäin tyytyväinen työympäristöön ja toiminnanvapauteen.

Lapin jääkäripataljoonan huoltokomppanian luutnantti Sami Karjalainen ja kolmannen jääkärikomppanian kersantti Hanna-Kaisa Korhonen suosittelevat Jääkäriprikaatia työ- ja palveluspaikkana. Molemmat ovat töissä Jääkäriprikaatin Sodankylän toimipisteessä.

Kuusamosta kotoisin olevan Karjalaisen työtehtäviin kuuluu saapumiseräjohtajana toimiminen ja täydennys- ja kuljetusjoukkueen johtaminen. Tällä hetkellä Karjalainen asuu Rovaniemellä ja Sodankylässä.

– Varusmiespalveluksen suoritin täällä Jääkäriprikaatissa 2015 tammikuun saapumiserässä ja aloitin Rovaniemen ilmatorjuntapatteristossa, tukikohtakomppaniassa. Alkuperäisenä tavoitteenani oli moottorialiupseerikurssi ja sinne myös pääsin. Jo silloin moottorialiupseerikurssi järjestettiin täällä Sodankylän päässä, Karjalainen muistelee.

Aliupseerikurssin jälkeen Karjalainen siirtyi takaisin Rovaniemelle loppupalveluksensa ajaksi, jossa hän toimi autokoulualiupseerina, eli käytännössä seuraavan saapumiserän kuljettajien vanhimpana ja kouluttajana.

Sydän sykkii Sodankylälle

– Minulla ei ollut mitään varsinaista ajatusta sotilasuralle jäämisestä, vaan palveluksen lopussa ylikersantti kysyi halukkaita jäämään töihin. Mietin, että miksipä ei? Ei siitä mitään haittaa ole, jos paperit jättää. Viisi kuukautta kotiutumiseni jälkeen minua kysyttiin puhelimitse töihin. Tässä välissä ehdin käydä tavaraliikenteen yrittäjätutkinnon siviilissä, Karjalainen tarinoi.

Koska työpaikka oli sama kuin palveluspaikka, eli tukikohtakomppania, Karjalainen palasi epäröimättä vuoden sopimuksella maanpuolustuksen pariin. Sieltä työkaverit kannustivat Karjalaista hakemaan Kadettikouluun. Ensiyrittämällä sisään päästyään Karjalainen aloitti opinnot Maanpuolustuskorkeakoulussa vuonna 2017.

Ensimmäisen puolentoista vuoden jälkeen kadetit valitsevat aselajin johon erikoistua. Karjalainen valitsi logistiikan. Huollon parissa varusmiehenä toimineelle Karjalaiselle tämä oli luontainen valinta. 

Toisena opiskeluvuonna valitaan palveluspaikat ja Karjalainen valitsi Jääkäriprikaatin. Vuoden sopimussotilaana työskentelemisen ansiosta Karjalaisen teoriapohja opintojen näkökulmasta oli hyvin hallussa. Viime syksynä hän valmistui luutnantiksi kurssilta. 

– Kun menin Kadettikouluun, asetin itselleni kaksi tavoitetta: että pääsisin logistiikkalinjalle ja Jääkäriprikaatiin takaisin töihin. Molemmat tulivat toteen, Karjalainen kertoo hymyillen.

Jääkärimestarin kantti pitää

Haapajärveltä kotoisin oleva kersantti Hanna-Kaisa Korhonen on kolmannen jääkärikomppanian sissiradistilinjan varajohtaja. Opiskeluaikoina Korhonen hakeutui vapaaehtoiseen palvelukseen. 

– Siinä kävi hauskasti. Hain ensisijaisesti Kajaaniin, koska se on lähempänä kotia, vain noin puolentoista tunnin matkan päässä. Jostain syystä minut kuitenkin päätettiin asettaa Sodankylään, Korhonen kertoo naureskellen.

Korhosen mukaan monilla on Jääkäriprikaatin Sodankylän varuskunnasta sellainen mielikuva, että sinne joudutaan ennemmin kuin päästään. Korhonen päätti kuitenkin ottaa toisenlaisen asenteen ja lähti siitä, että hän pääsi Sodankylään. Näkökulma ja asenne ratkaisee sen, miten palveluksessa selviää henkisesti.

– Se on kantanut pitkälle, Korhonen toteaa asenteesta puhuttaessa.

Palvelus alkoi siis Jääkäriprikaatin kolmannessa jääkärikomppaniassa ja sieltä hän hakeutui tulenjohtolinjalle. Menestys oli ilmeisen hyvää, sillä Korhonen pääsi Haminaan kärkikomppaniaan Reserviupseerikouluun. Sieltä tie vei takaisin ensimmäiseen jääkärikomppaniaan.

Palveluksen jälkeen Korhonen jäi vuoden sopimussotilaaksi 2017–2018, jonka jälkeen virkoja ei ollut auki vuoteen. Sen ajan Korhonen käytti opiskelujen parissa, mutta kun Valmiuspataljoona aloitti toimintansa, laittoi Korhonen hakemuksen uudestaan Jääkäriprikaatiin. Vastaus oli luonnollisesti myönteinen. 

Tällä hetkellä Korhonen sijaistaa sissiradistilinjan johtajaa. Työtehtävät ovat pitkälti hallinnollisia, viikko-ohjelmien, työaikojen ja koulutusten suunnittelua.

– Tänäänkin käytiin tarkistamassa pimeänäkölaitteita, lämpökameroita ja muuta vastaavaa, Korhonen kuvailee.

Korhosen ikimuistoinen kokemus maanpuolustuksen parissa on valmiusyksikön järjestämä jääkärimarssi. Kyseessä on haaste, 24 tunnin mittainen hiihtomarssi, jonka aikana on tarkoitus hiihtää sata kilometriä. Siinä yhdistyvät pohjoisen luonto, Jääkäriprikaatin perinteet, hiihto ja itsensä koetteleminen. Korhosen tulos marssista on kunnioitusta herättävä 104 kilometriä. 

Jääkärimarssissa sata kilometriä hiihtäneiden nimet lisätään jääkärimestareiden seinälle toisessa jääkärikomppaniassa, joka toimii valmiusyksikkönä.

Tiivis työyhteisö tukee

Sekä Korhonen että Karjalainen pitävät Jääkäriprikaatissa työskentelemisestä. He kuvailevat molemmat työympäristöä terveenä ja avoimena, jossa saa apua ja sitä uskaltaa myös kysyä. Molemmat myös toivovat voivansa jatkaa töitä Sodankylässä ja ovat innokkaita kehittymään tehtävissään. Karjalainen huomauttaa myös toiminnanvapauden olevan keskeinen osa Jääkäriprikaatin toimintatapoja.

– Meillä on tosi tiivis ja ammattitaitoinen työporukka, jonka kanssa on ilo tehdä töitä, Korhonen korostaa.

– En ole katunut päivääkään. Yhdessä tekeminen on prikaatin parasta antia, ja jos on joitakin ongelmia, niihin uskaltaa heti pyytää apua. Kukaan ei ole heti ampumassa alas sen takia, vaan yhdessä selvitetään asiat, Karjalainen vahvistaa.