Pitkätukka kitaristista laivastolinjan oppilaaksi

Upseerioppilas Eemeli Mäkelällä ei ennen inttiä ollut suunnitelmia tulevaisuudelle. Nyt tuleva reservin aliluutnantti pyrkii sopimussotilaaksi.

Upseerioppilas Eemeli Mäkelä, Merivoimat, Merisotakoulu, TJ 135

P-kauden alussa, ensimmäisenä päivänä, tuvan alikersantti tuli kysymään, minne ajattelin suunnata, niin vastasin, että reserviupseerikurssin laivastolinjalle ja tänne pääsin. Täällä pääsee tekemään siistejä juttuja, eikä tarvitse tetsata metsässä.

RUK on mennyt tähän mennessä todella hyvin. Täällä on karsittu ylimääräinen säätäminen pois ja tehdään niin sanotusti oikeita juttuja. Kun tehdään jotakin, tuntuu, että se on tärkeää. Sellainen alokaskauden ja ehkä jopa aliupseerikurssin vähän ympäripyöreä touhu on otettu pois, ja pääsee tekemään oikeita juttuja.

Yksittäisistä tapahtumista parhaat kokemukset ovat olleet kolmen viikon väylä-ajojakso merellä RUK porukan kanssa. AUK:n johtajaharjoitus oli toisaalta jälkeenpäin ajatellen ihan hauska. Kokonaisuutena, kun on tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut paljon uusia kavereita, niin se on ykkösjuttu.

Huonoin kokemus on se, että kaikki loppuu. Ei, vaan, ehkä ei ole ollut erityisiä huonoja hetkiä, vaan joskus on vaan ottanut päähän. Kuitenkin aikaa kultaa muistot, joten jälkeenpäin ajatellen ei ole ollut mitään huonoja kokemuksia.

Nyt käymme yleisesti merenkäyntiä läpi, ja RUK:n jälkeen siirryn Pansioon venejoukkueen kokelaaksi, eli ajelemaan Uisko-luokan aluksia. Sinne on tulossa erä uusia veneenkuljettajia, joita pääsen johtamaan.

Ennen inttiä soitin kitaraa, minulla oli pitkä tukka ja huitelin menemään kaupungilla. Nyt intin aikana on saanut otettua itsestään niskasta kiinni ja palattua tällaiseksi normaalin näköiseksi kaveriksi.

Intin jälkeen olisi tarkoitus jäädä hetkeksi sopimussotilaaksi, kerätä rahaa ja lukea kauppakorkean pääsykokeisiin. Näyttää hyvältä CV:ssä, kun pääsi tänne Merisotakouluun reserviupseerikurssille. Jos on kaksi lukiopohjaista, mutta toinen on käynyt reserviupseerikurssin, niin ihan varmasti kurssin käyneellä on etu.

RUK:n kurssijuhlaa odotan vielä eniten. Tällä hetkellä parasta on toiminnan vapaus. Meillä on suhteellisen vapaat kädet, kunhan hoidetaan asiat. Nyt saa itse hoitaa itsensä joka paikkaan.

Yhteishenki on kurssilla todella hyvä. Aikaisemmin on kuullut, että laivastolla ja rannikkolinjalla on ollut kärhämää, mutta meillä kurssi on hitsautunut tosi hyvin yhteen. Olen saanut kavereita myös rannikkopuolelta, ja meistä on muodostunut hyvin tiivis porukka.

Olen purjehtinut, sanotaanko koko elämäni. Kun tulin RUK:in ajattelin, että osaan jo kaikki asiat. Nyt olen kuitenkin oppinut veneilyn ja merenkäynnin eron ja olen huomannut kuinka iso aukko omassa osaamisessani on ollut. Nyt olen saanut täytettyä sen aukon. On ollut kiva huomata, että intistä on saanut myös sellaista osaamista, mitä voi hyödyntää siviilipuolella.