Pimeintä on ennen aamunkoittoa

"En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultakaan. Mä pyydän Taivaan valoa ja rauhaa päälle maan". 
Kansallissäveltäjä Jean Sibeliuksen joululaulun, En etsi valtaa loistoa, sanat koskettavat nyt kenties lähemmin kuin vuosikymmeniin. Kultaa tai loistoa ei ole luvassa, kaipasi sitä tai ei. Maailmantalouden ajautumista taantumaan pidetään nyt lähes vääjäämättömänä ja inflaatio, korkeat energiahinnat, sekä kasvaneet korot iskevät kotitalouksiin kipeästi. Samaan aikaan asiat ovat meillä vielä hyvin: Ukrainassa laulussa pyydetty rauhakin on kaukana. Pitkä rauhanaika Euroopassa on ohi ja lyhyen aikavälin tavoitteena on vain välttää sodan laajentumista muihin maihin. Varsinaista päätöstä sodalle ei ole näköpiirissä.

Kuluneen sanonnan mukaan pimeintä on ennen aamunkoittoa. Niin myös talvipäivänseisaukseen osuvana jouluna. Kuitenkin, hämärimmällä hetkellä olennaisin valottuu: mikä on tärkeää, mitä vaalitaan, minkä puolesta taistellaan?

Länsimaille on Ukrainan sodan myötä kirkastunut se arvopohja, jonka takana usein erimieliset valtiot voivat seistä. Yhdysvaltain välinpitämättömyys Eurooppaa kohtaan on tiessään, Euroopan unioni on kyennyt kokoamaan rivinsä Venäjän vastaisen pakotepolitiikkansa kanssa. Kotimaassa luottamus kansalliseen maanpuolustukseen – ja toisaalta kansainväliseen liittoutumiseen – on noussut ennätyksellisiin mittoihin. Kyse ei kuitenkaan ole vain puolustuspolitiikasta. Kun kaikki muu riisutaan, jäljelle jää erottelu niiden arvojen ja elämäntapojen välillä, joita me, länsimaiset ihmiset kannatamme, ja niiden, jotka uhkaavat niitä.

Joulun uskonnollista ulottuvuutta on turha kiistää. Sama pätee osaltaan myös länsimaiseen arvopohjaan. Ihmisten tasavertaisuus, usko oikeudenmukaisuuteen ja henkilökohtaiseen vapauteen ovat yhteiskuntamme kovinta ydintä. Euroopan historiallinen valtauskonto ja siitä ponnistanut yhteiskuntajärjestys pohjaavat näihin arvoihin.

Vaikka Venäjä on tarkoituksellisesti liittänyt uskonnon, siis ortodoksisen kirkon, osaksi sotapropagandaansa, länsimaissa näin ei ole syytä tehdä. Sen sijaan uskoa tarvitaan yhä. Uskoa siihen, että sivistyneet yhteiskunnat voittavat autoritääriset. Että vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat edelleen yhteiskuntamme kulmakiviä. Että pimeintä on ennen aamunkoittoa.

Puolustusvoimat on kuluneen vuoden aikana nostanut profiiliaan merkittävästi. Maanpuolustuksen rooli on terävöitynyt läpi yhteiskunnan ja sekä itse puolustuslaitos, että vapaaehtoiset järjestöt ovat kasvattaneet toimintaansa. Rahoitus on noussut kohisten ja haemmme nyt liittolaisuutta lännestä. 

Samalla on tärkeää muistaa, että maanpuolustus ei ole – tai ei ainakaan kuuluisi olla – koskaan itseisarvo. Puolustusvoimien tehtävänä on suojella alueellista koskemattomuutta ja suomalaista yhteiskuntaa. Siis toisin sanoen yllä mainittua elämäntapaa ja arvomaailmaa.

Joulusta 2022 toivottiin kahden koronavuoden jälkeen normaalia. Toisin kävi. Vaikka heikentynyt taloustilanne ei näy jouluostoksissa, monessa kodissa ollaan aiheestakin huolissaan. Kuitenkin moni asia näyttäytyy nyt uudessa valossa. Sentään joulua voidaan taas viettää yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa. Sentään meillä on vielä rauhallista ja turvallista. Sentään kohta on taas kevät. Siinä on jo riittävästi "taivaan valoa".