Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Kuvassa Antti Niemi.

Pimeästä Pohjolasta maailman suurimmalle jalkapallonäyttämölle

Entinen huippumaalivahti Antti Niemi on tärkeä palanen Huuhkajien valmennusringissä. Hän ei pidä ajatuksesta, että EM-kisoihin lähdettäisiin ainoastaan osallistumaan.

Antti Niemen pelaajauralle mahtui monia unohtumattomia hetkiä. Niemi torjui 2000-luvun alussa yli sadassa Valioliiga-ottelussa, ja hänellä on ainakin vielä kirjoitushetkellä takanaan enemmän maaotteluita kuin kenelläkään toisella suomalaismaalivahdilla. Huuhkajien maalivahtivalmentaja saa tänä kesänä viimein myös arvokisadebyyttinsä.

Oulusta kotoisin oleva Niemi ei osannut vielä nuorena aavistaa, että hän tulisi jonain päivänä pelaamaan jalkapalloa ammatikseen.

– Maailma oli vähän erilainen silloin 70- ja 80-luvulla. Suomesta ei ollut montaa pelaajaa ulkomailla. Olisi tosi hienoa sanoa, että päätin jo ala-asteella, että minusta tulee ammattilaisjalkapalloilija. Ei se ihan niin mennyt, se oli silloin enemmän hauska harrastus, Niemi muistelee.

Kykyjä nuorella maalivahdilla oli valtavasti. Alle viisitoistavuotiaiden maajoukkueeseen Niemi ei mahtunut, mutta sen jälkeen kaikki juniorimaajoukkueet on pelattu läpi. Ammattilaisura alkoi kuitenkin konkretisoitua vasta parikymppisenä.

– Pelasin vuonna 1992 ensimmäistä kertaa liigatasolla ykkösmaalivahtina. Se oli tosi hyvä kausi, voitimme mestaruuden, ja sain vuoden liigapelaajan palkinnon. Pelasin myös U21-maajoukkueessa hyviä pelejä. Silloin aloin ensimmäistä kertaa miettimään, että minähän saatan olla ihan hyvä, tästähän voisi tehdä ammatin.

Loppu on historiaa, Niemi on jättänyt jälkensä suomalaiseen jalkapallomaailmaan niin kentällä kuin myöhemmin kentän sivussa; Niemi on jakanut oppejaan Huuhkajien maalivahtivalmentajana jo yli kymmenen vuotta, ja ajanjakso kruunautuu tänä kesänä EM-kisoihin. 

Ennen kuin mennään siihen sen syvemmin, palataan vielä hetkeksi tuohon vuoteen 1992.

Alikersantti Niemi

Erinomaisen kauden jälkeen Niemi lähti suorittamaan varusmiespalvelustaan Lahteen nyt jo lakkautettuun Hennalan varuskuntaan, jossa Puolustusvoimien Urheilukoulu vielä tuolloin sijaitsi. Seurana hänellä oli paljon tuttuja maajoukkueesta ja liigasta. Moni silloinen huippupelaaja palveli Urheilukoulussa samaan aikaan.

– Urheilukoulu oli minulle tosi tärkeä silloin, se mahdollisti suhteellisen normaalin harjoittelun myös varusmiespalveluksen aikana. Ajankohta oli futaajalle hyvä, kausi loppui siinä vähän ennen kuin intti alkoi.

Alokasaika oli nuorelle miehelle rankka, ja intin rytmiin pääseminen vaati totuttelua. Muutaman metsäkeikankin Niemi pääsi tekemään, mutta ensimmäisen parin kuukauden jälkeen enää vain vähän aikaa kului kasarmilla. 

– Loppuaika oli aika helppoa, pystyin kiitettävästi keskittymään urheiluun. Jos tällä elämänkokemuksella pääsisi armeijaan uudestaan, niin se olisi varmasti paljon miellyttävämpi kokemus, Niemi tuumii.

Elämänkokemuksella, jota Niemelle on vuosien varrella ehtinyt kertyä. Vuonna 2010 päättynyt pelaajaura kesti noin kaksikymmentä vuotta, ja valmentanut hän on uran päättymisestä saakka. Monet vuosikymmenten takaiset ottelut ovat jo unohtuneet, mutta Niemi muistaa yhä päivän, jolloin hän puki maajoukkuepaidan ylleen ensimmäistä kertaa.

– Meillä oli entisessä Neuvostoliitossa turnaus, ottelu taisi olla Tšekkoslovakiaa vastaan. Kun rätisevästä gramofonista soi Maamme-laulu, tuntui, että polvet pettää alta. Se oli niin jännittävää, Niemi naurahtaa.

Niemi torjui urallaan juniorimaaottelut mukaan lukien yli 90 maaottelussa.

Pelikentiltä sivurajan toiselle puolen

Monesta entisestä huippupelaajasta on myöhemmin kehkeytynyt huippuvalmentaja. Eläviä esimerkkejä on monia: Pep Guardiola, Zinedine Zidane, Ronald Koeman. Myös Niemi voidaan laskea tähän listaan.

– Kyllä uran loppuvaiheilla olin, ja yhä olen kiinnostunut maalivahtivalmennuksesta. Ehkä valmennusura alkoi nopeammin kuin olin ajatellut, Niemi pohtii.

Niemi kuvitteli aluksi, että pelaajauralla kertyneen tiedon siirtäminen eteenpäin kävisi helposti. Ihan näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ollut.

– Siirtyminen valmentajaksi oli oppimisprosessi. Siinä avautui silmät aika äkkiä. On täysin eri juttu tietää jotain maalivahtipelaamisesta, kuin saada nuori ihminen kuuntelemaan ja ymmärtämään asioita. 

Niemi on oppinut seuraamaan peliä uusista näkökulmista. Yksi tärkeimmistä opeista on ollut, ettei ihan jokaista neuvoa kannata noudattaa. Valmentajauran alussa Niemi jutteli monien itseään viisaampien ja kokeneempien valmentajien kanssa. Hän innostui monista ajatuksista jälkikäteen ajateltuna ehkä vähän liikaakin. Oma jälki jää pois, jos aina vain peesailee muita, Niemi miettii nyt.

– Kaikilla saattaa olla erilaisia mielipiteitä siitä, millainen on hyvä maalivahti, miten maalivahtia tulee harjoituttaa tai millainen ilmapiiri maalivahtien kesken kannattaa luoda. Muiden kuunteleminen on arvokasta, mutta pitää olla oma linja siitä kuinka tekee asioita. Pitää luottaa omaan tekemiseen, ja se on sitten hyvää tai ei ole, Niemi sanailee.

Tämä vuosi on ollut Niemen mukaan pelaajauran päättymisen jälkeen kaikista kiireisin. EM-kisoihin valmistautuminen vie aikaa, ja Niemi aloitti tammikuussa uudessa pestissä Veikkausliiga-seura HIFK:n maalivahtivalmentajana.

Maalivahtivalmentaminen ei kyllästytä, eikä päävalmentajan rooli vedä erityisesti puoleensa, vaikka maistiaisen Niemi siitäkin keväällä HIFK:n ruorissa sai päävalmentaja Joaquín Gómezin otettua edellisessä ottelussa punaisen kortin. Helppoa se ei ollut.

– Tilanteisiin reagoiminen on haastavaa, jos sitä ei ole tehnyt. Aika hyvin pystyn ohjeistamaan puolustajia ja hyökkääjiä, mutta kentällä tapahtuu paljon tilanteita, jotka menee ohi, kun kokemusta koko paletin pyörittämisestä ei ole.

Potentiaalia Niemellä varmasti olisi, ainakin tuo kyseinen ottelu päättyi HIFK:n komeaan 2-0 voittoon Hakasta.

Maalivahtipelistä se ei jää kiinni

Niemi on päässyt aitiopaikalta seuraamaan suomalaisen – ja myös kansainvälisen jalkapallon kehitystä yli useamman vuosikymmenen. Kaikista suurin muutos on hänen mukaansa selvä: pelistä on tullut nopeampaa.

– Jos verrataan vaikka omiin peliaikoihin 90- ja 00-luvuilla, niin nykyään pelaajat ovat urheilullisempia, ja kaikkia uusia taktisia nyansseja on tullut mukaan. Tässä puhutaan kahdestakymmenestä vuodesta, ja onhan tässä tosi paljon muuttunut. Niin se tulee kyllä muuttumaan myös seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana, Niemi ruotii.

Suurta kehitystä on tapahtunut myös toimintatavoissa. Maalivahtivalmennuksen Niemi kokee Suomessa menneen paljon eteenpäin. Etenkin suurimmissa seuroissa myös siihen osa-alueeseen on alettu panostamaan enemmän.

– Tietysti maalivahtivalmentajana ajattelee, että vieläkin enemmän satsausta siihen saisi tulla.

Maalivahtitilanne on Suomella erinomainen. Huuhkajissa ykkösmaalivahti Lukas Hradecky torjuu myös Bundesliiga-seura Bayer Leverkusenin ykkösenä. Jesse Joronen ja Anssi Jaakkola ovat erinomaisia varavaihtoehtoja. Kuten Niemi sanoo, ei menestys ole junioripuolella tai A-maajoukkueessa koskaan jäänyt maalivahtipelistä kiinni.

– Meillä on juniori-ikäluokissa paljon maalivahteja, joiden taso kestää ihan varmasti kansainvälisen vertailun. Aikuisten puolella meillä on tällä hetkellä myös tosi hyvä tilanne, Niemi myhäilee.

Vaikka kehitys on ollut Suomessa suurta, niin on se ollut sitä myös muualla. Niemi näkee vertailun esimerkiksi Englantiin epäreiluna. On totta, että pelaajamäärät ovat siellä valtavasti suuremmat, mutta toisaalta myös jalkapallokulttuuri on aivan eri tasolla.

– Se on ihan täysin eri maailma. Mietitään 12-vuotiasta pelaajaa, joka menee akatemiatreeneihin. Suomessa seuraava joukkue on tulossa potkimaan aitoja ilmoittaakseen, että heidän vuoronsa alkaa. Englannissa valmentaja käyttää tasan niin paljon aikaa kuin treeni tarvitsee.

Kaikista suurin Niemen huomaama muutos suomalaisessa jalkapallossa ei kuitenkaan liity siihen, mitä kentällä tapahtuu. Kannatus on nimittäin laajentunut kokonaan uusiin mittoihin.

Entiselle maalivahdille tolpan vieressä poseeraaminen on tuttua. – Kaikki kuvaajat haluavat aina samanlaisen kuvan, Niemi nauraa.

Kisoihin!

– Fanitoiminta ja kulttuuri. Kun itse pelasin maaotteluita, niin ei siellä kovin montaa sataa tosifania ollut per ottelu. Nykyään Pohjoiskaarre on aivan täynnä, siellä on tuhansia ihmisiä. He voisivat olla mistä tahansa isosta futismaasta eikä kukaan huomaisi eroa. He ovat olleet messissä myös silloin, kun tulos ei ole ollut niin hyvä, Niemi selvittää.

Huuhkajien suhdetta faneihin Niemi kuvaa ainutlaatuiseksi. Mistä se sitten johtuu, miksi jalkapallo ja urheilu ylipäätään tuovat ihmisiä niin voimakkaasti yhteen?

– Se on varmaan se yhteenkuuluvuuden tunne. Näen sen sillä tavalla, että fanit voivat joukkueen kautta kokea voivansa myös itse osallistua otteluun ja kilpailla vastapuolen fanien kanssa. Pääsee samanhenkisten ihmisten kanssa yhteisen asian äärelle, se on lyhyesti sanottuna se, Niemi pohdiskelee, ja naurahtaa, että aiheesta on varmasti kirjoitettu useampi väitöskirja.

Jalkapallo yhdistää, ja jalkapallo inspiroi. Niemi uskoo, että Huuhkajien historiallinen EM-kisapaikka vaikuttaa positiivisesti monen jalkapallotoimijan, -juniorin ja -valmentajan itseluottamukseen: kun lapset ja nuoret pääsevät kokemaan Suomen arvokisapaikan, he alkavat uskoa, että myös me voimme pienenä kansana pärjätä isojen poikien joukossa.

Kisojen siirtyminen vuodella eteenpäin ei ole ainakaan laskenut Suomen arvokisadebyyttiin kohdistuvaa odotusta. Niemi ei näe, että viivästys olisi ollut maajoukkueelle ainakaan kovin negatiivinen asia.

– Olemme päässeet pelaamaan hyviä harjoitusotteluita ja saaneet hyviä tuloksia. Jos kisat olisi pidetty vuosi sitten, joukkue olisi ollut vähän eri näköinen. Viimeisen vuoden aikana on tullut muutamia nuoria pelaajia, jotka eivät vielä olleet tyrkyllä viimevuotiseen kisajoukkueeseen. Vuosi on futiksessa tosi pitkä aika, Niemi tiivistää.

Lehden ilmestymishetkellä Huuhkajilla on takanaan jo kaksi alkulohkon ottelua. Vielä pari viikkoa ennen kisoja tunnelma maajoukkueen kuplassa on odottava. Konkreettista tavoitetta joukkue ei ole vielä asettanut, mutta ainoastaan osallistumaan ei olla lähdössä.

– Olemme näyttäneet, että jos meillä on hyvä päivä ja peli toimii, olemme yllätysvalmiita. Onhan se sanomattakin selvää, että jos meillä on maailman rankingin ykkönen lohkossa, ja pelaamme Tanskaa ja Venäjää vastaan käytännössä vieraissa, niin onhan se iso haaste. Mutta on niitä nähty urheilussa hullumpiakin juttuja kuin se, että Suomi menisi tästä lohkosta jatkoon.