Persoonaton alokas

Alokaskauden lähestyessä aloin muistella oman maanpuolustustaipaleeni alkua. Mieleeni muistui jännittämisen lisäksi persoonalliset ihmiset. Aloitin palvelukseni tammikuussa, joten joulun jälkeen palveluksen alku lähenikin yllättävän nopeasti. Viikkoa ennen palveluksen alkua huomasin jännittäväni tulevaa palvelusta yhä enemmän. Jännitys tiivistyi päivien vähetessä kohti lähtöä. 

Saavuttuani Panssariprikaatin parkkipaikalle huomasin ensimmäistä kertaa olevani aivan samassa tilanteessa kuin muutkin alokkaat. Tapa jännittää tosin oli kaikilla hyvin erilainen. Muistelin mielessäni ohjeita ja vinkkejä. “Ole oma itsesi”, muistin päällimmäisenä. Matkalla kohti omaa yksikköä muistelin jo palveluksen käyneiden ystävieni mahtavia kertomuksia alokasajasta. Toivoin, että minullakin olisi sellaisia tarinoita kerrottavana oman palvelukseni jälkeen. Se ajatus tuntui nyt kuitenkin kaukaiselta.

Päästessäni tupaan unohdin kaiken. Luulen, että oma luonteeni muuttui täysin, tai ehkä halusin sen muuttuvan. Tajusin yhtäkkiä, että olin muuttunut aivan hiljaiseksi. Tavoitteenani oli löytää uusia ystäviä ja nauttia. Nyt yritin kuitenkin kaikin keinoin sulautua joukkoon. Varoin tekemästä mitään, millä kääntäisin huomion minuun. Huomasin pian myös muiden olevan hyvin samanlaisia. Sulauduimme joukoksi, jossa persoonallisuudella ei ollut merkitystä. Kuljimme johtajien ohjeiden mukaan, varoen joutumista ongelmiin. Ne, jotka eivät lipuneet joukon mukana, nousivat vahvoina persoonina esiin. 

Minulle oma persoona on ollut hyvin tärkeä työkalu elämässä. Alokaskauden persoonani oli hyvin erilainen siviiliin verrattuna. Tuntui siltä, että menetin persoonani hetkellisesti. Oli hämmentävää olla täysin samanlainen kuin muutkin. Toisaalta se loi myös yhteenkuuluvuuden tunnetta. 

Päivien edetessä päiväohjelmaan alkoi mahtua enemmän vapaa-aikaa. Tilanteen rentoutuessa huomasin alkavani näyttää enemmän omaa persoonallisuuttani. Oli mahtava huomata, kuinka monenlaista luonnetta mahtui pelkästään yhteen tupaan. Minkälaisia persoonia löytyi samojen naamojen takaa. Aivan kuin olisi tutustunut eri ihmisiin. 

Jo alokaskauden lopulla joukkomme oli rentoutunut ja kupliva. Persoonallisuuden harmaa massa oli kadonnut ja jäljelle jäi iloinen joukko persoonallisia ihmisiä. Huomasin silloin  nauttivani palveluksesta eri tavalla ja tiesin pääseväni omiin tavoitteisiin paremmin uusien ystävien kannustamana.

Palvelukseni edistyessä sen nykyiseen pisteeseen olen eri joukko-osastossa. Uudessa ympäristössä ei tarvinnut enää opetella sotilaan perustoimintatapoja, vaan pääsin heti  tutustumaan uuteen joukkueeseen. Huomasin tuovani persoonallisuutta esiin helpommin kuin alokkaana, vaikka tilanne oli hyvin samankaltainen. 

Silti muistellessani alokastaipalettani muistan läheisimpien palvelustoverien lisäksi vain ne suuret persoonat. Jälkeenpäin huomaa stressanneensa kaikesta turhaan. Suorastaan kaduttaa, etten antanut oman persoonallisuuteni loistaa. Kunpa voisin palata takaisin siihen aikaan, vain rohkaisemaan olemaan oma itsensä.