Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Pelastakaa sotamiehen kunnia

Niin sotilastoiminnassa kuin elämässä yleensäkin kannattaa pyrkiä hyvään perussuoritukseen.

Paraatien hohde perustuu siihen, että samannäköiset sotilaat tekevät samanlaisia asioita täsmälleen samaan aikaan. Samoin taistelukentällä vaikuttaminen perustuu siihen, että sotilaat tekevät käsketyt asiat täsmällisesti, eikä jokainen voi olla sooloileva sankari. Perustehtävää suorittavassa joukossa on voimaa.

Näistä tosiasioista huolimatta tavallinen jääkäri – tai sotamies – unohtuu usein. Virheen merkiksi on nostettava myös oma käsi pystyyn. Ruotuväki-lehti nostaa usein esiin hienoina pitämiään tehtäviä sekä kuuluisia varusmiehiä tai henkilökuntaa, jolla on jokin mielenkiintoinen tarina.

Varusmiehistä niin Puolustusvoimien sosiaalisessa mediassa kuin Ruotuväessäkin näkyvät usein upseerikokelaat ja alikersantit. Ymmärrän, että uniikit kokemukset kiinnostavat lukijoita ja varusmiehiä itseäänkin, mutta ei ole syytä unohtaa talonpoikaisarmeijan kantavaa voimaa eli rivisotilasta. Tästä muistutti kapteeni Aku Saarelainen Varusmies-lehden haastattelussa: "Jos joku on hyvä lääkintämies, hyvä konekivääriampuja tai hyvä ajoneuvon kuljettaja, ja tekee tasaisen hyvän perussuorituksen, niin juuri sellaisia tyyppejä me tarvitaan."

Miehistössä palveleminen ei ole mikään häpeä, vaikka jotkut tärkeinä ja arvokkaina itseään pitävät suvut asettavatkin vesoilleen täystaisteluvarustuksen painoisia paineita reserviupseerikurssin suorittamisesta. 

Tavallisuuden ihannoinnin ja miehistön käsitteen voi laajentaa koko elämänsä filosofiaksi. Kuun tavoittelun taivaalta voi unohtaa. On uskallettava olla aivan tavallinen, keskikastin keskiarvoa.

Nykyisessä suoritusyhteiskunnassa  todellista vastavirtaan kulkemista ja uniikkiutta on olla tavallinen ja tyytyä. Kun muut haikailevat New Yorkiin, Pariisiin ja Lontooseen, vaatii omistautumista haaveilla elämästä keskisuuressa suomalaisessa kaupungissa, jonka tasakattoiset rakennukset ja kunnanvaltuusto ovat homeessa.

Kun muut haaveilevat suuresta palkasta ja itsensä toteuttamisesta, on todellista edelläkävijyyttä olla sinut 2968 euron mediaaniansion kanssa. Työhön omistautumisessa kahdeksasta neljään on uusi 24/7.

Kun muut haaveilevat valkoisesta Range Roverista, on kunnia valita jokin tavallisempi auto, joka ei kerro ajajastaan ohittajalle mitään, aivan kuten ei kerro paraatijoukkoihin palapelin lailla solahtava sotamieskään mitään itsestään.

Elämän eläminen jotain suurenmoista tavoitellen on itsensä huijaamista. Harva lopulta suunnittelee kenkiä maailmankuuluille muotitaloille, ja lähes yhtä harva sellaisia kenkiä pääsee käyttämään. Valheellisen ylellisesti eläminen on itsensä samaistamista johonkin sellaiseen, minkä tietää sisimmässään jäävän ikuisiksi ajoiksi pelkäksi haaveeksi. Se on tuote nykyisestä yhteiskunnasta, joka ihannoi jatkuvaa kasvua ja äärimmilleen pingottumista.

Nykyihminen hakee elämässään aina parempaa, ja saa sitä myös valitettavan helposti. Arjen valinnoilla yritetään nostaa elämänlaatua, leikitään että olisi varaa parempaan kinkkuun. Itsepetos asuu juuri noissa leikkeleissä. 

Kun kriisi kriisin perään ravistelee maailmaa, ja muitakin pallomme asukkaita pitäisi ajatella, olisi hyvä tottua ihan tavalliseenkin elämään. Se aivan tavallinenkin kun voi olla uhattuna vielä joskus, ja silloin sitä puolustavat aivan tavalliset sotamiehet.