.jpg/48d0e2de-267b-e9e4-1282-e3ae40d3e0c1?t=1744108413113)
Pekka Haavistolta kysytään usein, miksi Ukrainaan ei saada rauhaa. Diplomatian kulisseissa tehdään valtavasti töitä, mutta se halutaan osin pitää salassa julkisuudelta.
– Tosiasia on, että melkein kaikissa konflikteissa on neuvottelijoita, joiden päät kolisevat.
Haaviston mukaan rauhan rakentaminen on kilpailtu ala. Erilaisia ajatuksia ja lähestymiskulmia on paljon.
Tilannetta voi kuvailla eloonjäämistaisteluksi, jossa jokainen neuvottelija haluaa omalla panoksellaan edistää ratkaisua.
Toisaalta kansainvälinen rauhanneuvotteluyhteisö on pieni. Neuvotteluissa tutustuu nopeasti kollegoihin, joiden kanssa on hyödyllistä vaihtaa tietoa ja kokemuksia.
Haaviston ura rauhanvälittäjänä alkoi syksyllä vuonna 1990 Irakin panttivankikriisistä. Kokemusta on kertynyt jo kolmen vuosikymmenen ajan Euroopasta, Lähi-Idästä ja Afrikasta.
Neuvotteluja käydään usein paikallisella tasolla, mikä tarkoittaa sitä, että neuvottelijat voivat päätyä vaikka keskelle viidakkoa. Työssä joutuu erikoisiin tilanteisiin.
– Kun tapasin Lord’s Resistance Army -sissiliikkeen edustajia Etelä-Sudanissa, he saivat Jumalalta suoria lähetyksiä kesken neuvottelun, jolloin kaikkia muita vaadittiin olemaan hiljaa, Haavisto naurahtaa.
Keväällä 1999 Haavisto vietiin Kosovossa savuaville raunioille, jossa ihmiset surivat kuolleita sukulaisiaan. Tilanne oli vaikea, koska kansainvälistä yhteisöä syyllistetään helposti siitä, ettei konfliktia ole onnistuttu ehkäisemään tai paikalle on saavuttu liian myöhään.
– Konfliktin aikana ja sen jälkeen tunteet ovat pinnassa. Näistä hetkistä jää päällimmäisenä mieleen ihmisten tunnekuohu.
Toinen kuumottava hetki oli Irakissa vuonna 2003 pian Saddam Husseinin kukistumisen jälkeen.
– Jouduimme Bagdadissa keskelle tulitaistelua. Autolla piti tehdä aikamoisia väistöliikkeitä, jotta pääsimme suojaan sivukadulle.
Pekka Haavisto on yksi Suomen tunnetuimmista rauhanvälittäjistä. Kuva: Pekka Haaviston kotialbumi
Venäjän hyökkäyssodan juurisyyt ovat Haaviston mukaan moninaiset. Lähtökohta oli estää Ukrainan kääntyminen länteen.
– Venäjän tavoitteena oli vuoden 2022 hyökkäyksessä koko Ukrainan haltuunotto ja valtiojohdon vaihtaminen.
Kreml vaatii, että esimerkiksi Krimin niemimaa ja ne Itä-Ukrainan alueet, joissa käytetään venäjän kieltä, täytyy olla heidän kontrollissaan.
Haavisto korostaa myös laajempaa ilmiötä. Toisen maailmansodan jälkeinen turvallisuusympäristö on murtumassa.
– Uhkana on, että suurvallat – myös Venäjä – rakentavat turvallisuuttaan yhä voimakkaammin etupiireihin ja pyrkivät jakamaan maailman uudelleen. Pienemmille maille tällainen kehitys on myrkkyä.
Sodan syttymiseen vaikutti myös Ukrainan riittämätön panostus maanpuolustukseen. Venäjän hyökkäys Krimille ei kohdannut vastarintaa, kun tunnuksettomat sotilaat marssivat niemimaalle.
– Ukrainalaiset eivät miettineet itsenäistymisprosessinsa alussa sitä, että he saattaisivat joutua puolustamaan kotimaataan aseellisesti.
Moni ihmettelee, miksi Krimin miehitykseen reagoitiin vain sanktioilla ja pakotteilla.
– Minun kysymykseni on, missä oli rintama. Oli vaikea auttaa Ukrainaa, joka ei kyennyt auttamaan itseään.
Haaviston mukaan Ukraina osoitti puolustuskykynsä vasta hyökkäyssodan alettua. Sisukas taistelu mahdollisti sen, ettei Venäjä onnistunut ensimmäisten päivien suurhyökkäyksessään kaatamaan Kiovaa.
– Ukrainan vastarinta mahdollisti länsimaiden reagoimisen, Haavisto kiteyttää.
Kansainvälisessä politiikassa eletään parhaillaan aikaa, jossa asiat muuttuvat nopeasti.
Yhdysvaltain tuore presidentti Donald Trump on esiintynyt julkisuudessa tavalla, jota ei ole aiemmin nähty. Trump väitti vaalikampanjassaan lopettavansa sodan päivässä, mutta on sittemmin myöntänyt liioitelleensa.
Yhdysvaltain sotilaallinen tuki on ollut Ukrainalle merkittävää. Trumpin isolationistinen ulkopolitiikka ja tahtotila Yhdysvaltoja hyödyttäviin sopimuksiin on iso takaisku Ukrainalle.
– Yhdysvaltain toimet kiirehtivät rauhanprosessia, koska ilman tukea rintamatilanne heikkenee nopeasti, Haavisto toteaa.
Vaikka Eurooppa ja Ukraina pystyisivät rakentamaan rauhanehdotuksen, joka on Ukrainan näkemysten mukainen, on rauhanneuvotteluiden arkkitehtuuri vielä näkemättä. Sitä on vaikea ennakoida, sillä jokainen rauha on omanlaisensa.
– Tällä hetkellä mahdolliset rauhanturva- tai tarkkailuoperaatiot ovat vielä piirustuslaudalla.
Neuvottelut voivat edetä esimerkiksi siten, että osapuolet sopivat rauhaan sitoutumista testaavan osittaisen tulitauon, jota seuraa myöhemmin täysi tulitauko.
Haavisto kertoo, että Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ja Iso-Britannian pääministeri Keir Starmerin aloitteesta käydään valmistelevia keskusteluja turvallisuustakeista.
– Tämä voisi olla 20 maan laaja operaatio, joka ei kuitenkaan toimisi kontaktilinjalla, vaan turvaisi Ukrainan tilannetta silloin, jos Venäjä hyökkäisi uudestaan. Operaatio voisi myös olla kehittämässä Ukrainan omia asevoimia ja niiden koulutusta.
Rauhanturvaoperaatiolle on edellytetty Yhdysvalloilta perälautaa. Eli jos operaatio joutuisi vaikeuksiin, tukisi Yhdysvallat sitä viime kädessä. Yhteisymmärrystä ei kuitenkaan vielä ole.
Euroopassa pohditaan nyt, pystyttäisiinkö rauhanturvaoperaatio toteuttamaan ilman Yhdysvaltojen tukea.
– Keskusteluissa on edelleen myös perinteisempi YK:n rauhanturvaoperaatio. Malleja on keskusteluissa vielä useampia.
Tähän mennessä Britannia, Ranska sekä Skandinavian maat ovat ilmoittaneet kykenevänsä osallistumaan rauhanturvaamiseen Ukrainassa.
Haavisto korostaa myös Turkin roolia, jolla on kehittyneet asevoimat ja joka saattaa olla Venäjän näkökulmasta neutraalimpi kuin jotkut muut toimijat. Turkki on ollut lisäksi mukana mahdollistamassa Mustanmeren viljankuljetussopimusta.
– Ukrainassa on edessä todennäköisesti tavattoman pitkät ja vaikeat neuvottelut, mutta tietysti tulitauko jo sinänsä merkitsisi ihmishenkien säästymistä.
Kansainvälisissä konflikteissa tulitaukoon tai aselepoon kytkeytyy usein tarkkailuoperaatio. Ukrainan kohdalla mietitään myös tätä kysymystä.
Tarkkailuoperaatiossa sodan kontaktilinjalle tulisi suhteellisen pieni joukko tarkkailijoita, jotka valvoisivat, että aselepoa tai rauhansopimusta noudatetaan.
– Tällaisia tarkkailijoita voisi tarjota esimerkiksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö. Suomi voi puheenjohtajamaana olla aktiivisesti vaikuttamassa Etyj:n tulevaan rooliin alueella.
Suomessa keskustelua käydään lisäksi siitä, millainen vastuu Venäjän naapurimailla voi olla. Esimerkiksi Puola on ilmoittanut, ettei se osallistu rauhanturvaamiseen Ukrainassa, koska se keskittyy omien rajojensa turvaamiseen.
Haavisto kertoo, että Ukrainan mahdollisen rauhanneuvottelun kulkua on vaikea ennakoida, sillä jokainen rauha on omanlaisensa. Kuva: Eetu Kolehmainen
Haaviston mukaan Yhdysvaltain mineraalisopimuksella voisi olla Ukrainaa tukeva vaikutus. Sopimuksen viimeisessä versiossa on ehdotus, että osa tuloista rahastoitaisiin Ukrainan jälleenrakentamiseen.
– Se olisi sopimus, jota presidentti Trump voisi heiluttaa kannattajilleen ja näyttää, että Ukrainaa kannattaa tukea.
Ukrainan ja Venäjän valtuuskunnat pääsivät jo kerran lähelle sopua Istanbulissa järjestetyissä neuvotteluissa keväällä 2022. Sodan alkamisesta oli kulunut vain muutama kuukausi.
– Turkkilaiset ajattelevat edelleen, että se oli todellinen rauhanneuvotteluprosessi.
Siellä mietittiin Krimin tulevaisuutta ja siellä tapahtuvaa mahdollista kansanäänestystä. Turkkilaiset palaavat keskusteluissa siihen, että tämä kyseinen neuvotteluprosessi olisi saattanut parhaassa mahdollisessa tapauksessa johtaa tulitaukoon ja rauhanneuvotteluihin.
Haaviston mukaan rauhanprosesseissa palataan usein vanhoihin dokumentteihin.
– Saattaa olla, että kevään 2022 paperit kaivetaan esiin ja katsotaan, mihin silloin päästiin.
Haavisto uskoo, että nyt köydenvetoa käydään etenkin Venäjän aluevaltauksista. Kreml vaatii todennäköisesti myös Ukrainan liittoutumattomuutta ja pyrkii rajoittamaan sen asevoimien kokoa.
Ukrainan pöydällä ovat varmasti itsenäisyyden ja suvereniteetin puolustaminen. Valloitettujen alueiden palauttaminen sekä sotakorvaukset ovat todennäköisesti muita Ukrainan keskeisiä vaatimuksia.
Ukrainan rauhanprosessissa joudutaan palaamaan kysymykseen, miten kieli- ja kulttuurivähemmistöt voivat menestyksekkäästi elää saman maan rajojen sisällä.
– Emme aina muista, mutta olemme itsekin näitä asioita ratkoneet: maan kaksikielisyys, Ahvenanmaan itsehallinto sekä saamelaisten oikeudet omilla alueillaan. Nämä ovat malleja, joita nykyäänkin rauhanprosesseissa tarvitaan, Haavisto korostaa.
Rauhanneuvottelun lähtökohta on haastava, koska päällekkäisiä vaatimuksia on paljon. Kompromisseja on kuitenkin pakko tehdä.
Haaviston mukaan länsimaat pystyvät painostamaan Venäjää kompromisseihin talouspakotteilla.
Venäjällä on taloutensa näkökulmasta suuri intressi sanktioiden purkuun. Talouspakotteet olisivat neuvotteluissa Ukrainan valttikortti, mutta epävarmuutta aiheuttaa, onko Yhdysvallat sitoutunut pakoterintamaan.
Haavisto muistuttaa, että lännen pitäisi olla mahdollisimman yhtenäinen.
– Kaikki tämä on varmaan jossain vaiheessa neuvottelupöydällä, mutta on liian ennenaikaista sanoa missä aikajärjestyksessä, Haavisto toteaa.
Euroopalla on edessään monta ratkaistavaa ongelmaa. Yksi tärkeimmistä asioista on Ukrainan integroiminen länteen.
– Toivon, että Ukraina saadaan EU:n jäseneksi nopeasti, mutta niin, että se täyttää EU-jäsenyyteen vaadittavat kriteerit.
Euroopassa mietitään myös, voiko Venäjä testata Naton viidettä artiklaa. Haaviston mukaan Euroopalla on kahtalainen haaste: Ukrainan tukeminen sekä toisaalta oman puolustuksen järjestäminen.
– Ukrainalla voi olla edessään vaaran vuodet, eli Venäjä pyrkii sotatoimivaikuttamisen sijaan hybridivaikuttamaan kansalaismielipiteisiin ja tiedotusvälineisiin. Tässäkin mielessä länsi-integraatio on todella tärkeää.
Ukrainalla on edessään valtava jälleenrakennusprosessi. Haavisto kertoo, että elinvoimaisuus on tärkeä moottori maan EU-kelpoisuudelle.
Solidaarisuutta Ukrainaa kohtaan tarvitaan niin nyt kuin rauhan jälkeen.
– On ollut hieno nähdä, miten Ukrainan asia on koskettanut kaikkia suomalaisia.
Haavisto uskoo edelleen vahvasti Natoon. Vaikka Yhdysvaltojen panostus heikkenisi, Suomea turvaa edelleen vahva eurooppalainen Nato-yhteistyö.
– Olen sanonut, että oma Nato-ratkaisumme tuli kreivin aikaan. Se tehtiin oikeana hetkenä, mutta toisaalta myös yhtenäisesti. On tärkeää, että isot turvallisuuspoliittiset ratkaisut tehdään yhdessä.
Haaviston mielestä Suomen turvallisuus on parantunut. Tämän taustalla on Nato-jäsenyys, mutta toisaalta myös Pohjoismaiden kehittynyt yhteistyö.
Haavisto JEM-sissiryhmän kannatusalueella Darfurissa 2007 vetämässä alueen ryhmiä mukaan rauhanneuvotteluihin. Kuva: Pekka Haaviston kotialbumi
Haaviston ura rauhanvälittäjänä alkoi Persianlahden sodassa vuonna 1990, kun Irak oli ottanut yli toistakymmentä suomalaispanttivankia.
– Meidän täytyi käydä nopeasti Bagdadissa vakuuttamassa Irakin johto siitä, että oli virhe ottaa suomalaisia panttivangeiksi.
Kolmen kansanedustajan delegaatio sai vapautettua suomalaiset. Haavisto oppi, että periksiantamattomuus on tärkeä rauhanneuvottelutaito.
Vuonna 1999 Haavisto aloitti työt YK:ssa. Työt veivät ensin Balkanille, Afganistaniin ja Irakiin, sitten miehitetyille palestiinalaisalueille, Liberiaan ja Sudaniin.
– Neuvottelut YK:n puitteissa liittyivät pitkälti konfliktien ympäristövaikutuksiin, mutta niihin sisältyi myös vaikeita neuvotteluprosesseja.
Tätä seurasi nimitys EU:n erityisedustajaksi Sudaniin ja Darfuriin. Haavisto toimi neuvottelijana, joka kävi hakemassa pöytiin esimerkiksi sissiryhmiä.
– Tämän jälkeen olen ollut vielä Somalian sekä muiden Afrikan sarven ongelmien kanssa tekemisissä esimerkiksi Etiopian Tigrayssa.
Haavisto on työskennellyt pitkään kansanedustajana. Työ Arkadianmäellä on mielekästä.
– Koitamme reagoida ja katsoa, mitä tilanne Suomelta vaatii ja miten olisimme mukana Ukrainan rauhanprosessissa.
Turvallisuuspoliittinen tilanne pitää eduskunnan kiireisenä. Haavisto kertoo, että yrittää löytää kesällä kalenterista tilaa lomailulle.
Haaviston kesäharrastuksiin kuuluu esimerkiksi veneily. Toisinaan veneelle on mukava mennä vain istumaan. Köysiä ei tarvitse irrottaa, sillä vene on kuin mökki.
Vapaa-aikaan kuuluvat myös remonttiprojektit. Työkalut kädessä on mukava remontoida taloa, venettä tai autoa.
– Kun tekee käsillä jotain, huomaa, että aivotkin toimivat paremmin.
Haavisto Woodstock-puuveneensä ruorissa seuraamassa purjehduskisoja Helsingin edustalla. Kuva: Pekka Haaviston kotialbumi
