Maailmanparantaja, yhteiskunnallinen muutoksentekijä, partiojohtaja. Siiri Somerkeroa voi kuvailla monilla sanoilla. Lapsesta asti aktiivinen Somerkero ei ole tuhlannut aikaa odottaen, että muut parantaisivat maailmaa, vaan hän on päättänyt itsenäisesti vaikuttaa yhteiskuntaan. Nyt 29-vuotiaana hän on Suomen suurimman nuorisojärjestön puheenjohtaja.
Partiotoiminta ei ole ollut ainoa asia, joka on täyttänyt aktiivi-Somerkeron illat ja viikonloput, mutta se on vuosien kuluessa pysynyt elämässä mukana, kun moni muu harrastus on tullut ja mennyt.
Somerkerolle ympäristö- sekä ilmasto-ongelmat ovat erityisen lähellä sydäntä, ja hän tahtoo tehdä töitä niiden ratkaisemiseksi. Järjestöjohtajuuden lisäksi Somerkero työskenteleekin vastuulliseen kasvuun tähtäävän Korkian kestävän kehityksen konsulttina.
– Haluan elämälläni mahdollistaa sen, että maailma kulkee parempaan suuntaan, Somerkero alleviivaa.
Partio on pitkälti joukkuepeliä: asiat hoidetaan yhteistyöllä ryhmän kanssa. Somerkero tunnistaa, että muutosta on parempi tehdä yhdessä – joukkueena. Hän ei tyydy olemaan ainoa vaikuttaja, vaan hän uskoo myös kykyynsä kerätä ihmiset yhteen jaetun tavoitteen saavuttamiseksi.
Nykyisissä tehtävissään partiossa sekä konsulttina Somerkero kokee, että hänellä on mahdollisuus positiiviseen muutokseen yhdessä muiden visionäärien kanssa.
– Alle kolmekymppisenä minulla on kuitenkin vielä kokonainen elämä edessä, ja odotan kiinnostuneena, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, Somerkero täsmentää.
Konsultoinnista hän haluaisi jonain päivänä siirtyä toteuttamaan itse niitä suunnitelmia, joita hän on muille organisaatioille laatinut, ja näkemään, miten ne käytännössä muuttavat maailmaa.
.jpg/975a9fe2-7198-b28f-762f-665969308da8?t=1642430716560)
Suomen Partiolaisten puheenjohtajuus on vapaaehtoinen luottamustehtävä, jonka hoitamiseen Siiri Somerkeron täytyy uhrata myös iltoja ja viikonloppuja. Kuva: Laura-Maria Tikkanen
Vantaalla vietettyä lapsuuttaan Somerkero kuvailee tavallisen onnelliseksi. Hän vietti aikansa monipuolisesti erilaisissa harrastuksissa: partion lisäksi esimerkiksi tanssi ja kuvataide olivat tärkeitä aktiviteetteja. Taiteilijan ura kävikin nuoren Somerkeron mielessä. Koulun ohella hän oli myös mukana oppilaskuntatoiminnassa ja perustamassa lukioonsa koululehteä.
Ylioppilastutkinnon suorittamisen jälkeen Somerkero otti suunnakseen kulttuurituotannon opiskelun ja työt tapahtumien järjestämisen parissa. Ala ei kuitenkaan tuntunut oikealta ja Somerkero liukui päätökseen lähteä opiskelemaan kauppatieteitä Aalto-yliopistoon, mikä ohjasi hänet yhteiskunnan rakentamisen pariin myös liikemaailman kautta.
Maailmanparantaja-asenne ulottuu pitkälle lapsuuteen. Somerkero ei unelmoinut lapsena perinteisen lääkärin tai asianajajan ammatista, vaan häntä ajoi eteenpäin – yhä vahvana palava – halu jättää jälkensä maailmaan omalla tavallaan.
Partioon hän liittyi 9-vuotiaana äitinsä kehottamana, ja pian pieni Somerkero innostuikin harrastuksesta perin pohjin.
– Äiti sinne kehotti menemään, mutta partiossa minut piti uudet ystävät ja mahdollisuus kokea uusia elämyksiä heidän kanssaan, Somerkero muistelee hymyillen.
Partiouran alkuaikoina toiminta koostui paikallisessa lippukunnassa touhuamisesta Vantaan Hakunilan alueella. Kavereiden kanssa tehtiin retkiä Sotungin metsiin ja nautittiin luonnosta. Lopulta aktiivinen osallistuminen johti hiljalleen isompiin asioihin: piiritoimintaan, valtakunnalliseen toimintaan ja yhteiskuntasuhteiden miettimiseen.
– Nykyään mittakaava ja toimintakenttä ovat paljon suurempia. Ei silloin 9-vuotiaana tiennyt, mitä partio on esimerkiksi kansainvälisesti, miten maailmanlaajuinen liike se on ja miten partio on ollut läsnä erilaisissa katastrofeissa tai rauhanprosesseissa.
– Nyt tehtäväni on mahdollistaa mahdollisimman monelle tilaisuuden nauttia samat kokemukset kuin minä riippumatta taustasta tai sosioekonomisesta asemasta, Somerkero linjaa.
Miten Somerkero on jaksanut pysyä partiossa kahden vuosikymmenen ajan?
Somerkero selittää, että partio on mahdollistanut vastuullisempien tehtävien hoitamisen, kuin mitä nuorena muuten voisi tehdä. Hän on päässyt järjestämään tapahtumia, kouluttamaan, verkostoitumaan ja johtamaan. Partiossa näkee oman työnsä jäljen ja vaikuttavuuden, mikä innosti Somerkeroa jatkamaan.
– Partiossa on monipuolisuutta, minkä takia siinä on helppoa pysyä mukana. Esimerkiksi pallopelejä harrastavien kavereiden piti jossain vaiheessa tehdä päätös, halusivatko he jatkossa olla mukana täysillä vai lopettaa siihen seurassa. Partiossa ei ole samanlaista nivelkohtaa ja sen kanssa voi helposti harrastaa paljon muutakin, Somerkero valaisee.
.jpg/09f131e3-a463-4966-16c4-de80d5c9481c?t=1642430736222)
Somerkeron mukaan partio tarjoaa oivan ympäristön kasvaa merkittäväksi muutoksentekijäksi. Kuva: Laura-Maria Tikkanen
Palveltuaan vuoden partiolaisten johdossa Somerkeron kaksivuotinen puheenjohtajakausi on nyt puolessavälissä. Korona oli pilannut vuoden 2020, mutta puheenjohtajakautensa alussa hän oli toiveikas suunnitellessaan jo tammikuulle lähiseminaaria, minne hallitus kerääntyisi yhteen aloittamaan uuden kauden työskentelyn. Nyt jo toista vuotta toimintaa häiriköineestä riesasta ei kuitenkaan päästy eroon.
Korona on pakottanut muuttamaan juurtuneita toimintatapoja. Osa uusista käytänteistä todennäköisesti jää voimaan pandemian jälkeenkin.
– Ennen Suomen Partiolaisten hallituksen kokoukset on pidetty aina Helsingissä paikan päällä, mutta nyt on totuttu, että asioita voi edistää myös etänä, eivätkä kaikki kokoukset vaadi fyysistä läsnäoloa. Tuntuu hassulta kuvitella, että täysin enää palattaisiin vanhaan toimintamalliin. Monilla organisaatioilla ja nuorisojärjestöillä on ollut samanlaisia kokemuksia, Somerkero miettii.
Kun koko päivän joutuu opiskelemaan tai työskentelemään etänä tietokoneen näytön ääressä, digipartio sulautuu arkeen ja voi tuntua raskaalta. Partiolaisten on pitänyt pohtia, miten toiminnassa saa pidettyä innostavuus ja harrastustoiminnan maku.
– Vuoden isoin projekti, jota olen puheenjohtajana edistänyt, oli henkilöorganisaatiouudistuksen vieminen maaliin. Uudistuksessa yhtä piiriä lukuun ottamatta kaikki työntekijät siirtyvät yhden työnantajan alle, minkä tavoitteena on vähentää päällekkäistä tekemistä ja saada aikaan samalla määrällä ihmisiä enemmän aikaan, Somerkero iloitsee.
– Partiolaiset tekevät yhteistyötä myös Puolustusvoimien kanssa. Sitä tapahtuu enimmäkseen materiaaliyhteistyönä, jonka lisäksi varusmiessoittokunta esiintyy silloin tällöin tapahtumilla, Somerkero mainitsee.
Somerkero pitää puheenjohtajakautensa suurimpana onnistumisenaan useamman tuhannen osallistujan Johtajatulet-tapahtuman järjestämistä turvallisuus huomioiden. Se oli ensimmäinen suuri tapahtuma noin puoleentoista vuoteen, eikä tapahtuman aikana tullut korona-altistumisia.
– Ihmiset olivat tapahtuman johdosta tavattoman onnellisia. Päätös tapahtumasta ei ollut missään nimessä helppo, mutta se oli oikea. Ehdottomasti vuoden kohokohta! Somerkero innostuu.
Suomen partiolaisten puheenjohtajuus on täysin vapaaehtoisena tehtävää työtä, josta ei makseta palkkiota toisin kuin monessa muussa nuorisojärjestössä. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, ettei tehtävän hoitajalta voida odottaa kokopäiväistä omistautumista järjestön johtamiseen.
– On käyty paljon keskusteluja siitä, mitä puheenjohtajalta voi odottaa. Olen itseksenikin pohtinut, mitä odotan itseltäni. Iltaisin menee kyllä aikaa hommiin ja on pakko oppia delegoimaan, Somerkero arvioi.
Somerkeron mukaan partiolaiset ovat uniikki järjestö siinä mielessä, että heillä on hyvin leveät hartiat: työntekijöille, muulle hallitukselle sekä poikkeuksellisen suurelle aktiivijoukolle voi hajauttaa vastuuta ja tehtäviä. Haasteena on sopivan tasapainon löytäminen.
Somerkero haluaa elämällään rakentaa parempaa huomista. Hänelle erityisen lähellä sydäntä ovat ilmasto- ja ympäristöongelmien ratkaiseminen. Kuva: Laura-Maria Tikkanen
Partion vaikutus elämään voi olla hyvinkin suuri, mistä Somerkero on elävä esimerkki. Usealla yhteiskunnallisesti merkittävällä henkilöllä, kuten monella kansanedustajalla, järjestöjohtajalla ja liike-elämän kermalla, on partiotaustaa. Mikä mahtaa olla ilmiön taustalla?
– Partiossa pääsee jo hyvin nuorena tekemään isoja asioita, mihin saa myös tukea. Tarjotaan mahdollisuuksia onnistua sekä kasvattaa itsetuntoa ja halua jatkaa aikaansaamista. Partiotoiminnassa oppii tuntemaan itseään erilaisissa projekteissa tai metsässä rämpiessä. Siinä oppii nopeasti tunnistamaan omat vahvuudet ja heikkoudet. Myös tiimien vetäminen alkaa varhain, mikä kasvattaa nuorista johtajia ja antaa vankan osaamispohjan.
– Lisäksi partiolaiset kasvatetaan ajattelemaan, että omilla teoilla on merkitystä ja itse kykenee muuttamaan asioita. Tällä perustalla voi päätyä mihin tahansa tahtoo, Somerkero purkaa.
Somerkeron mielestä olisi mielenkiintoista tutkia, vaikuttaako partioharrastus myös päätökseen lähteä vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Kaikki hänen naispuoliset ystävänsä, jotka ovat ryhtyneet varusmiehiksi, ovat myös partiolaisia.
– Korrelaatio on mahdollinen. Partiossa tulee tutuksi moni keskeinen taito, jota varusmiespalveluksessa tarvitaan, Somerkero analysoi.
Somerkero kannustaa kaikkia varusmiehiä liittymään partioon. Hänen mukaansa nuorena aikuisenakin iällä partiossa pääsee toteuttamaan joustavasti muun arjen rinnalla sekä itselle että muille merkittäviä tekoja ja saa helposti uusia ystäviä. Somerkero vetoaa, ettei partio ole pelkää eräilyä, vaan siellä on mahdollisuus isommankin mittakaavan positiiviseen muutoksentekoon, kuten kierrätysjärjestelmien, lavatekniikan tai muonituksen suunnittelemiseen.
– Löytäkää itsellenne tärkeät aiheet ja käyttäkää niitä taitoja, joita olette elämänne ja palveluksenne aikana oppineet, yhteiskunnan kehittämiseen! Somerkero lähettää terveisensä varusmiehille.
