Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Konsta Törne, Peetu Oksanen

Gajan Ganeshalingam, Max Beidler ja Joshua Sutinen saapuivat kaikki viime kesänä ulkomailta Kaartin jääkärirykmenttiin.

"Se oli aika nollasta sataan -tilanne" – pandemiaa pakoon inttiin

Samuli Koski

Birmingham, Oregon, Arizona. Näitä Suomeen asepalvelusta suorittamaan päätyneitä yhdistää Kaartin jääkärirykmentin ja ulkomaalaistaustan lisäksi yksi asia: koronaviruspandemia ajoi heidät viime kesänä palvelukseen.

Koronapandemia käänsi viime keväänä monen nuoren suunnitelmat ylösalaisin. Gajan Ganeshalingam, Max Beidler ja Joshua Sutinen ovat esimerkkejä heistä, jotka joutuivat sopeutumaan yllättävään tilanteeseen lyhyellä varoitusajalla. He matkustivat viime kesänä tuhansia kilometrejä Suomeen, ja ovat tällä hetkellä koronaviruksen seurauksena intissä. Nämä ovat heidän tarinansa.

Sokkona Suomeen

Brittiläisen kaartinjääkäri Gajan Ganeshalingamin oli tarkoitus aloittaa insinööriopintojensa kolmas vuosi Nottinghamin yliopistossa, kunnes koronavirus iski Isoon-Britanniaan yllättäen – ja lujaa. 

21-vuotias birminghamilainen suunnitteli suorittavansa asepalveluksen Suomessa, mutta vasta opintojensa päätyttyä. Pandemiatilanne kuitenkin muutti kaiken. Yhdistyneet Kuningaskunnat meni maaliskuussa sulkutilaan ja yliopistot siirtyivät pitkälti etäopetukseen. Ganeshalingam päätti vallitsevassa tilanteessa hypätä pää edellä kohti uusia haasteita.

– Olen kaksoiskansalainen äitini kautta, mutta en ollut ennen palvelukseni aloittamista käynyt Suomessa kuin kerran. Sekin niin nuorena, että hädin tuskin muistan reissusta mitään. 

– Kun yliopistoni siirtyi etäopetukseen, menin takaisin vanhempieni luokse asumaan. Muutaman kuukauden jälkeen postilaatikkoon ilmestyi palveluksen aloittamismääräys. Pakko myöntää, että olin unohtanut koko asian tyystin, hän naurahtaa.

Hänen oli tarkoitus viivästyttää palvelustaan vielä vuodella, mutta päätti tilanteen keskellä tarttua tilaisuuteen.

– Punnitsin asiaa ja päätin lopulta lähteä vuodeksi tänne, sillä tilanne Englannissa oli niin huono. Ajattelin, että nyt on paras mahdollinen aika suorittaa palvelus menettämättä siviilipuolelta mitään, esimerkiksi opintojeni suhteen. 

Kaksi viikkoa siitä, kun Ganeshalingam sai kirjeen saapua Kaartin jääkärirykmenttiin palvelukseen, oli hän jo lentokoneessa matkalla Suomeen.

– Puolustusvoimat järjesti kaiken lennoista majoitukseen. Voisi luulla, että prosessi olisi ollut mutkikas niin lyhyellä varoajalla, mutta kaikki sujui todella rivakasti ja sulavasti.

Ganeshalingam palvelee Kaartin jääkärirykmentin 2. jääkärikomppaniassa kaupunkijääkärinä. Intistä on jäänyt käteen vain hyviä kokemuksia.

– Aluksi minulla oli hieman vaikea sopeutua – erityisesti kielen suhteen – mutta kaikki täällä puhuvat hyvää englantia ja ymmärrän suomea nyt jo aika hyvin. Täällä on myös paljon muita ulkomaalaisia, joiden kanssa olen hengaillut.

– Se kertoo viihtyvyydestä mielestäni paljon, että halusin vielä alokasjaksonkin jälkeen jäädä tänne vuodeksi, hän tokaisee.

Palveluksensa jälkeen Ganeshalingam aikoo palata Englantiin suorittamaan tutkintonsa loppuun, mutta rauhanturvatehtävät ovat myös napanneet hänen kiinnostuksensa.

– En tiedä kuinka realistinen tavoite se olisi, etenkään kun en puhu suomea, mutta idea on alkanut kypsyä mielessäni. Katsotaan mitä tapahtuu.

Gajan Ganeshalingam oli käynyt Suomessa vain kerran ennen saapumistaan palvelukseen.
(Kuva: Konsta Törne)

Paluu palveluksen perässä

Kaliforniassa syntynyt korpraali Max Beidler palvelee Ruotuväessä varusmiesgraafikkona – lehtemme ilme on pääosin hänen kädenjälkeään. 22-vuotias amerikansuomalainen opiskeli graafista suunnittelua Rhode Island School of Design -yliopistossa, ja aikoi jatkaa loput kaksi vuotta opinnoistaan samaan malliin, kunnes pandemia iski. 

– Koronatilanne muuttui pahaksi ja yliopistomme suljettiin äkillisesti, kun lukuvuotta oli vielä noin kolme kuukautta jäljellä. Suoritin loput kouluvuodesta kotoa käsin, mutta muuten käytännössä vain istuin huoneessani tietokoneella. En liikkunut, enkä käynyt ulkona. Olihan se tosi masentavaa, Beidler selittää.

Hänellä oli koko tämän ajan takaraivossaan idea inttiin lähtemisestä ja alkoi harkita sitä toden teolla, etenkin kun Suomessa tilanne vaikutti paljon paremmalta kuin Yhdysvalloissa.

– Lopulta päätin tulla tänne vuodeksi ja hoitaa palvelukseni pois alta, pidän ikään kuin välivuoden opiskeluista.

– Lähetin Kaartin jääkärirykmentille viestin, jossa kyselin mahdollisuutta päästä 2/20-saapumiserään, niinkin lyhyellä varoitusajalla. Sieltä tuli vihreää valoa ja viikko sen jälkeen istuin lentokoneessa matkalla Helsinkiin. Se oli aika nollasta sataan -tilanne.

– Kaikki järjestelyt sujuivat todella yksinkertaisesti ja helposti: Lennot hoidettiin Puolustusvoimien toimesta ja sain kämpänkin Helsingistä. Se oli todella helppoa, minun ei itse tarvinnut tehdä oikein muuta kuin sanoa, että olen tulossa.

Beidlerin äiti on suomalainen, ja hän muutti perheensä kanssa Yhdysvalloista Helsinkiin vuonna 2010,  jossa asui vuoteen 2018 asti, kunnes hän lähti takaisin opintojensa perässä.

Aikomuksena oli tulla suorittamaan asepalvelus ennemmin tai myöhemmin.

– Olen kuitenkin loppujen lopuksi suomalainen, vaikka olen syntynytkin Yhdysvalloissa ja asunut siellä puolet elämästäni. Suomi on antanut minulle niin paljon koulutuksen ja elämisen suhteen, että haluan antaa edes jotain takaisin.

Aika Ruotuväessä alkaa olla lopuillaan, mutta muun miehistön reserviin seuraamisen sijasta Beidlerilla on luvassa jälki-aliupseerikurssi 1. jääkärikomppaniassa ennen palaamista Yhdysvaltoihin.

– Oli todella hyvä päätös tulla tänne. Olen saanut hyvää työkokemusta näissä graafikon tehtävissä, ja nyt pääsen haastamaan itseäni aliupseerikurssilla ja kokemaan vähän erilaisen puolen intistä.

Max Beidler lähti Yhdysvalloista inttiin viikon varoitusajalla.
(Kuva: Peetu Oksanen)

Öljykentiltä Santahaminaan

26-vuotias kaartinjääkäri Joshua Sutinen saapui 2. jääkärikomppanian valmiusyksikköön Arizonasta, Yhdysvalloista, josta hän lähti menetettyään työpaikkansa öljyteollisuudessa koronapandemian keskellä. Washingtonin osavaltiossa syntyneen Sutisen isä on suomalainen, mutta hän oli ennen palvelukseen saapumista käynyt Suomessa vain kahdesti.

– Seurasimme kaikki hyvin tarkasti öljyn hintaa, kun koronatilanne alkoi kehittymään pahempaan suuntaan. Muistan elävästi, kun noin tammikuun puolivälissä istuimme työmaalla ja vain katsoimme hinnan romahtavan. Emme olleet koskaan nähneet mitään vastaavaa – se oli surrealistista, Sutinen muistelee.

Sutinen menetti työpaikkansa huhtikuun alussa. Samalla kaikki hänen tulevaisuuden suunnitelmansa säästämisestä ja yliopistoon menemisestä romuttuivat.

– Ajattelin, että tarvitsen jotain tekemistä ennen kuin öljyn hinta elpyy ja voin palata takaisin töihin. Päätin silloin, että lähden vuodeksi suorittamaan asepalvelusta Suomeen. Lähetin sähköpostin Uudenmaan aluetoimistoon ja sain varmistettua paikan 2/20-saapumiserästä.

Muutama kuukausi tästä Sutinen saapui sukulaistensa luo Ouluun, jossa hän asustaa palveluksensa ajan. Puolustusvoimat järjesti hänen matkansa ja kaikki sujui mutkitta – yhtä seikkaa lukuun ottamatta.

– Minulle todettiin saapuessani koronavirustartunta. Vietin jonkin aikaa sairaalassa, mutta selvisin onneksi ilman sen suurempia ongelmia. Olin siihen aikaa Oulun ainoa koronatapaus, mikä oli aika hullua.

Sutinen ei usko, että olisi tullut suorittamaan palvelustaan ilman pandemian luomia olosuhteita. Intin suorittaminen oli hänen mielensä perukoilla, mutta se olisi ollut käytännön syistä hankalaa.
 
– Harkitsin sitä etenkin aina, kun olin suomalaisten kavereideni kanssa saunassa ja olin ainoa, jolla ei ollut inttitarinoita kerrottavana, hän hörähtää.

Oliko tänne tuleminen oikea valinta? 

– Kysyit tuon kysymyksen aika huonoon aikaan, sillä harjoittelimme juuri kiristyssiteen asettamista. Mutta vitsit sikseen, kiristyssiteitä ja kylmyyttä lukuun ottamatta tänne tuleminen oli ehdottomasti hyvä päätös, siitä ei ole kysymystäkään.

Uusien kokemusten ohella Sutiselle on kehittynyt palveluksen aikana jopa uusi uravalinta.

– Olen tällä hetkellä tekemässä hakemusta Phoenixin poliisilaitokselle – haluaisin mahdollisesti joskus olla osa SWAT-ryhmää. Inspiroiduin täällä kokemastani, koska kaupunkijääkärinä koulutuksemme liittyy vahvasti sen alan kuvioihin. En olisi koskaan vakavissani harkinnut tätä urapolkua, jos en olisi tullut inttiin.

Joshua Sutinen menetti työnsä öljyteollisuudessa ja päätti suunnata inttiin.
(Kuva: Konsta Törne)