Ortodoksipapitkin tarvitsevat kertausta

Ortodoksisten sotilaspappien kertausharjoitus Kajaanissa päivitti osallistujien osaamista ja yhtenäisti pappien toimintatapoja.

Tänä syksynä Kajaanissa järjestettiin ensimmäinen ortodoksipapit yhteen kokoava sotilaspappien kertausharjoitus rauhan aikana. Luterilaisten kollegoiden kanssa yhteistyössä toteutettu harjoitus keräsi 12 ortodoksipappia yhteen alueen kymmenen luterilaispapin kanssa paitsi harjoittelemaan poikkeusolojen tehtävää varten, myös kehittämään sotilaspapin työnkuvaa. Lisäksi kertausharjoitukseen osallistui kouluttajia ja Kainuun prikaatin henkilökuntaa.

– Tämä on ensimmäinen kerta, kun puolustusvoimat kokoaa ortodoksiset sotilaspapit yhteen sotien jälkeen. Tämä on mahdollista muun muassa siksi, että meillä on tänä vuonna suuremmat resurssit joiden avulla kertauspäivien lukumäärää voitiin kasvattaa, kenttäpiispa Pekka Särkiö taustoitti harjoituksen lähtökohtia.

– Syitä järjestää tällainen luterilaisia ja ortodoksisia sotilaspappeja yhteen kokoava harjoitus on monia. Kenttäpiispana voin antaa sotatilanteessa toimintaohjeita, jotka edellyttävät eri kirkkokuntien pappien yhteistyötä, esimerkiksi kenttäehtoollisen toimittamisessa.

Lehdistölle avoimen harjoituspäivän aamu alkoi jumalanpalveluksella Kajaanin Kristuksen kirkastumisen kirkossa, jossa liturgian toimitti ortodoksisen kirkon sotilaspastori Mikko Sidoroff. Hiljentymisen ja pohdiskelun lisäksi jumalanpalvelus antoi mahdollisuuden ihailla historiallisesti merkittävää ikonitaidetta.

Kainuun prikaatin kenttärovasti Penna Parviainen johti elokuun lopulle ajoittunutta harjoitusta, ja pääkouluttajana toimi maavoimien esikunnan kenttärovasti Vesa Aurén. Kertausharjoitukseen sisältyi luentoja, keskustelutilaisuuksia, käytännön harjoituksia sekä verkostoitumista niin harjoitukseen osallistuneiden kuin myös kouluttajien kesken.

Harjoituksen aiheet liittyivät laajasti sodan ajan tehtäväkuvaan, taistelustressiin, kaatuneiden huoltoon ja sotilaspapin rooliin varusmieskoulutuksessa. Toimintakyvyn ylläpito psyykkisen, eettisen ja sosiaalisen osa-alueiden suhteen oli esillä laajemmin, mutta myös fyysistä toimintakykyä päästiin testaamaan lihas- ja kestävyyskunnon puolesta.

– Uudistuksia sotilaspapin tehtävänkuvaan on tullut viime aikoina useita. Kaatuneiden huollon järjestelyt on päivitetty ja sidottu viranomaistoimintaan, toimintakyvyn konseptia on päivitetty ja kriisinhallintaoperaatioiden purkuun on saatavilla kaikille yhteinen pohjakoulutus, Särkiö listaa.

Ketään osallistujista ei tässä vaiheessa tarvinnut enää kouluttaa saarnaamaan tai jakamaan ehtoollista, vaan harjoituksessa keskityttiin nimenomaan toimintaan poikkeustilanteessa ja rauhan aikana puolustusvoimissa.

Sotilaspapin rooli puhutti harjoitukseen osallistuvia, ja nykyaikaisesta työnkuvasta käytiin paljon keskustelua. Vaikka tehtävä toimia ihmisten parissa hengellistä tukea ja apua antaen on edelleen yksi papin tärkeimpiä työtehtäviä, myös sosiaalityö ja kriisitilanteen purku ovat tärkeä osa tehtävää.

– Pappia tarvitaan sodassa kohtaamaan ihminen. Moraalinen haavoittuminen voi vaikuttaa taistelijan toimintakykyyn yhtä paljon tai enemmän kuin fyysinen vamma. Tässä me sotilaspapit voimme olla avuksi, joko hengellisen tuen ja siunauksen tai tunnustuksettoman keskustelun ja läsnäolon kautta, Särkiö kertoo.

Poikkeustilanteessa tapahtuneen purkaminen ja jälkikäsittely vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten yksilö sopeutuu takaisin siviilielämään. Viime sotien jälkeen tämä työ jäi suurelta osin tekemättä, kun rintamalta palanneet sotilaat toivat tapahtumat mukanaan kotiin, jolloin henkinen taakka jäi seuraavien sukupolvien kannettavaksi.

Nykyisissä kriisinhallinnan tehtävissä purkukeskustelut ovat arkipäivää, ja siinä sotilaspappi on usein avainasemassa. Sosiaalikuraattorien Merja Kompan ja Piia Huttusen johdolla harjoitukseen osallistujat tutustuivat kriisitilanteiden purkukeskusteluissa käytettävään pikaoppaaseen.

– Yksinkertaisimmillaan purkukeskustelu voi olla oman ryhmän kanssa vietetty hetki turvallisessa paikassa, jolloin jokainen saa sanoa tapahtuneesta jotain. Tapahtunut sanoitetaan silloin ensimmäistä kertaa, ja samoja sanoja osallistujat käyttävät siitä myöhemminkin, Komppa kuvailee.

Sosiaalisen ja psyykkisen toimintakyvyn ylläpidossa tarvitaan tukea myös rauhan aikana varusmiespalveluksessa. Varusmiehillä on usein sosiaalisia haasteita, joiden ratkaisuun tarvitaan paitsi omaa stressinsietokykyä ja joustavuutta, myös ulkopuolista tukea. Palveluksen aikana sitä tarjoaa omien läheisten, kouluttajien ja sosiaalikuraattorien lisäksi myös sotilaspappi, jonka ovi on aina avoinna.

– Ajassa on uusia haasteita, jotka täytyy ottaa huomioon, mutta haluan silti pysyä tässä asian ytimessä. Paraatihartaus ja kenttäehtoolliset kuuluvat edelleen tiiviisti varusmiespalvelukseen, eikä niistä tule luopua vaikka niiden tilalle tarjotaan muita vaihtoehtoja, Särkiö painottaa.