"Sehän kuulostaa hullulta" – opiskelijoiden uhkarohkea suunnitelma muutti Suomen suunnan

Päivälleen 110 vuotta sitten syntyneen jääkäriliikkeen muisto näkyy yhä monissa perinteissä.

Ostrobotnia-talon pohjalaisten osakuntien tiloissa on tyypillinen tohina päällä. Opiskelija-aktiivit kiirehtivät noutamaan uunituoreita osakuntalehtiä, jotta painavaa sanaa saadaan viedyksi illan tapahtumaan.

Tuskin moni heistä tulee ajatelleeksi, että vain muutamaa kerrosta alempana, kassahuoneen kätköissä, syntyi 110 vuotta sitten liike, joka muutti Suomen historian suunnan.

17. marraskuuta 1914 Helsingin ruotsinkieliset lehdet julkaisivat niille vuodetun listan Venäjän suunnittelemista tiukennuksista. Se sisälsi merkittäviä kavennuksia Suomen itsehallintoon. Suomalaisessa suussa lista nopeasti muotoutui "suureksi venäläistämisohjelmaksi".

Ylioppilaat olivat raivoissaan. Adresseista ja mielenosoituksista huolimatta mikään ei riittänyt Venäjälle. Pian koko autonominen asema olisi mennyttä.

20. marraskuuta 1914, eli kolme päivää julkaisun jälkeen opiskelijat kokoustivat Ostrobotnian kassahuoneessa. Päivälleen 110 vuotta sitten pidetyssä kokouksessa oli mukana niin suomen- kuin ruotsinkielisiä, myöntyväisyyspolitiikkaan taipuneita vanhasuomalaisia ja radikaalimpia nuorsuomalaisia, mutta nyt kaikille oli selvää, että oli syytä ryhtyä konkreettisiin toimiin.

Venäjän viranomaisten pelossa ylioppilaat noudattivat tiukkaa operaatioturvallisuutta, eikä kokouksesta jätetty minkäänlaisia pöytäkirjoja johtolangoiksi. Tarkka ajankohta ja kokouksen sisältö ovat siis jääneet muistitiedon varaan. 

Tiedetään kuitenkin, että kokouksessa päätettiin vapauttaa Suomi aseellisesti Ruotsin tai Saksan tuella. Ylioppilaiden oli värvättävä joukko, joka lähtisi hankkimaan aseellisen koulutuksen ulkomailta, palaamaan Suomeen – ja voittamaan.

– Tänä päivänä jos ajattelee, sehän kuulostaa suorastaan hullulta, myöntää Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistyksen Helsingin-Uudenmaan piirin puheenjohtaja Pekka Sillanpää.

Osakuntien menneisyyttä tunteva yleisen historian opiskelija Casper Enckell huomauttaa, että menestymiseen oli mahdollisuus. Kuukausia aiemmin Venäjä oli päätynyt sotaan Saksaa ja Itävalta-Unkaria vastaan, joten sen resurssit olivat sidottu muualle. Ainakin ylioppilaat katsoivat, ettei Saksan voitto ollut mahdottomuus.

Sillanpää nyökkää. Vasta perustetun jääkäriliikkeen suunnitelma ei perustunut vain uhkarohkeuteen. Suunnitelmissa oli järkeä. Muualta Helsinkiin tulleilla opiskelijoilla oli verkostoja Suomen joka kolkkaan. He palasivat kotiseuduilleen, painoivat salassa pamfletteja ja värväsivät paikallisia. Yhteydenpitokanavat ulkomaille olivat oikeat, sillä lopulta jääkäriliike pääsi Venäjän perivihollisen Saksan kanssa neuvottelupöytään.

Muisto näkyy symboleissa

Ylioppilaat muodostivat itse ensimmäinen Saksaan lähteneen 200 jääkärikoulutettavan joukkion. Matka oli vaikea, sillä se jouduttiin tekemään Pohjanmaan ja Ruotsin kautta. Venäjän viranomaisten tiukentuvan valvonnan vuoksi suora laivamatka Saksaan olisi ollut itsemurha. Ikkunalaudalle asetellut kaksi kynttilää kertoivat Saksaan matkaaville jääkäreille, mihin taloon on turvallista jäädä lepäämään. 

– Monikin suomalainen saattaa laittaa itsenäispäivänä kaksi kynttilää, mutta ei välttämättä tiedä, mitä se tarkoittaa, Casper Enckell miettii.

Sillanpää kertoo, että muistoa vaalitaan erityisesti Puolustusvoimissa. Osa joukko-osastoista on Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen perinnejoukko-osastoja, joissa muistoa vaalitaan palkitsemalla palveluksessa ansioituneita muistoesineillä.

Enckell kertoo, että pohjalaisten osakuntien vuosijuhlassa seppele lasketaan patsaan eteen. Seinät on koristeltu muistolaatoin, jotka kantavat henkensä antaneiden osakuntalaisten nimiä. Kuva: Elmeri Lehti

Kaksinainen perintö

Jääkäriliikkeen perintö on kaksinainen. Venäläisten sotilaiden aseista riisumisen ohella Saksasta palanneet jääkärit joutuivat ensi töikseen suuntaamaan aseensa omia maanveljiään vastaan sisällissodassa.

Vaikka talvisota yhdisti kansaa, jätti raju sisällissota yhteiskuntaan syvät arvet vuosikymmenien ajaksi. Perinnön kiistanalaisuus näkyy yhteiskunnassa edelleen ja tarinat sisällissodasta siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Aika heimosodista kohti toista maailmansotaa oli ylioppilasliikkeen oikeistoradikalismin aikaa Suur-Suomi-aatteineen. Talvi- ja jatkosotien jälkeen osakunnat olivat myös vaarassa tulla lakkautetuksi Lotta Svärdin lailla rauhansopimuksessa kiellettyinä fasistisina järjestöinä. 
Siten osakunnat myös hiljentyivät, jotta ne pystyisivät jatkamaan toimintaansa.

Kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentälukujen opiskelijaliikkeen puoluepoliittinen kiihko alkoi laantua osakunnissa 1980-luvulta alkaen. Uusi sukupolvi korosti juhlaperinteitä, jotka ovat eläneet tähän päivään saakka. 

Osakuntien vuosijuhlapäivänä opiskelijat pakkautuvat samaiseen kassahuoneeseen, eli nykyiseen jääkärihuoneeseen. Ahtaassa tilassa opiskelijat laskevat seppeleen ja pitävät hiljaisen hetken Suomen puolesta uhrautuneiden muistolle. Yhteispohjalaisen Porthan-juhlan humu voi alkaa arvokkaan tilaisuuden jälkeen.

– Jotain jää aina jäljelle siitä vanhasta. Se pysyy traditiossa jollain tasolla. Jokainen sukupolvi päättää omat traditionsa, Enckell kertoo.

Ylioppilaat ajan hermolla

Jääkäriliikettä ajatellessa mieleen tulee konkreettiseen toimintaan ryhtyminen. Kirkasotsainen akateeminen nuoriso on ollut aina valmiina tarttumaan yhteiskunnallisiin epäkohtiin, vaikka lopputulos näyttäisi epävarmalta.

Nykyisyyden vertauskuvia voisi hakea vapaaehtoisina asepalvelusta suorittavista naisista tai Ukrainassa taistelevista suomalaisista.

– He ovat valmiina taistelemaan demokraattisen valtion itsenäisyyden puolesta, vaikka ulkomailla, Sillanpää luonnehtii.

Vaikka jääkärimarssia ei enää jokaisissa pippaloissa lauleta, on suomalaisen ylioppilasliikkeen kantavana teemana ollut yhteiskunnallisen muutoksen ajaminen jossain aikaansa sopivassa muodossa.

Enckellin mukaan ajan teemoina ovat nykyisellään esimerkiksi sosiaalista toimeentuloa koskevat kysymykset, ympäristöasiat ja kriisiapu konfliktialueille. Historian opiskelija katsoo, että ylioppilasliikkeen vaiheet muodostavat jonkinlaisen jatkumon. Vuonna 1914 oli selvää, että aktiivinen ylioppilastoiminta oli tullut jäädäkseen.

– Itsenäistymisen ajaminen oli sen ajan ympäristökriisi, ainakin paikallisella tasolla, Enckell vertaa. 

– Näihin asioihin todella vaikuttaminen on myös mahdollista, koska maa on itsenäinen.