Opintomatka Kainuun korpeen

60 kilometriä Kajaanista itään ja noin 50 kilometriä itärajasta länteen sijaitsee Vuosangan ampuma-alue. Yleensä tammikuinen Vuosanka ei armoa tunne, sillä mittaushistorian perusteella pakkasta voisi olla 30 astetta ja lunta lähemmäs metri. Tänä vuonna luontoäiti on puhaltanut paukkupakkaset lähemmäksi helmikuuta, ja tammikuun kolmas viikko näyttäytyy ihanteellisena: pakkasasteita on noin viisi ja lunta siten, että hangessa pärjää jopa maihinnousukengillä.

Epäviralliseen Kainuun keskipisteeseen, Vuosankaan, meidät on tuonut perinteikäs kadettien ampuma- ja taisteluharjoitus.

– Aikojen saatossa kadettien koulutuksessa täällä ollaan oltu kesäisin tai talvisin, mutta tällä nykyisellä muodollaan harjoitus on järjestetty nyt ainakin kahdeksan vuotta, kertoo talviharjoituksen johtaja, eversti Jukka Seppä.

Vuosanka ja siellä järjestettävät harjoitukset ovat tutut myös niille nykyisille upseereille, joiden kadettikoulu on päättynyt jopa monta kymmentä vuotta sitten. Sen tietää myös Maanpuolustuskorkeakoulussa toista vuotta opiskeleva kadetti Ville Heikkilä.

– Isoisäni on käynyt myös kadettikoulun, ja hänkin on ollut täällä, Heikkilä historioi.

Kadettien opiskelijaelämään liittyy tunnetusti runsaasti perinteitä, joten voisi olettaa, että myös pitkän historian omaavalla Vuosangan harjoituksella olisi omansa. Toisin on.

– Tähän harjoitukseen ei oikein liity perinteitä. Ehkä se on siksi, että täällä tulee niin paljon hengissä pysymistä ja selviytymistä, niin ei ehdi miettimään mitään perinnejuttuja, Heikkilä paljastaa.

Harjoituksen johtaja, eversti Jukka Seppä esittelee Vuosangan johtolassa sijaitsevaa seinää, joka on täynnä karttoja, suunnitelmia ja aikatauluja.

 

Mitä talviharjoituksessa sitten oikein tehdään, kun vuosittain noin 250 Maanpuolustuskorkeakoulun opiskelijaa lähetetään Santahaminasta koilliseen, keskellä Kainuuta selviytymään siten, että edes perinteitä ehditä miettimään?

– Harjoituksessa kadeteille opetetaan ammunnan johtamiseen liittyviä asioita sekä arvioidaan oikeuksiin johtavia näyttösuorituksia unohtamatta talvitaistelukoulutuksen perusteita. Kadetit itse valmistelevat ammunnat, laativat ampumakäskyjä ja kouluttavat nuorempia kadetteja, ja sitä myöten saavuttavat sen tieto-taito-tason, jotta me voimme heille esittää taisteluammunnan johtamisoikeuksia, kiteyttää eversti Seppä.

Puhe selviytymisestä harjoituksen yhteydessä johtuu siis pitkälti vain sen olosuhteista ja kestosta eli yleensä Vuosangassa vellovasta hyytävästä kylmyydestä, lumen määrästä, sekä siitä, että osalle kadeteista opintomatka Kainuuseen kestää jopa kolme viikkoa. Itse asiassa harjoituksen tarkoitus ei ole uuvuttaa kadetteja loppuun, vaan harjoittaa ainoastaan väsyneenä selviytymistä.

– Täällä ollessamme huomioimme sen, että olemme yliopistossa. Eli meidän pitäisi opettaa kadetteja ajattelemaan. Siksi pyrimme siihen että oppiminen on mahdollisimman laadukasta, ja se näkyy esimerkiksi siinä, että kadetteja ei haluta polttaa loppuun, vaan heille taataan lepoa, sanoo kapteeni Antti Waltari, joka on harjoitukseen osallistuvan vanhemman kadettikurssin kurssijohtaja.

– Täällä kaikki ammunnat ovat erilaisia. Erikoisuutena on muun muassa asutuskeskustaistelu, jossa ryhmä hyökkää rakennettuun "puuhökkeliin". Lisäksi jokaiselta ampumapaikalta ammutaan valoisan ja pimeän aikaan, eversti Jukka Seppä kertoo.

 

Harjoitukseen osallistuu Maanpuolustuskorkeakoulun kaksi nuorinta vuosikurssia. Vanhemman kurssin kadetit ovat kokonaisuudessaan maavoimien kadetteja ja heidän leirinsä kestää kolmea viikkoa. Nuoremman vuosikurssin kaksi viikkoa kestävällä leirillä ovat puolestaan mukana maavoimien kadettien lisäksi myös ilmavoimien ja merivoimien kadetit.

– Koko harjoituksen ajan ohessa tulevana asiana on talvikoulutus. Osa kadeteista on esimerkiksi voinut olla varusmiehenä kesän saapumiserässä, eikä edes nähnyt suksia, Waltari kertoo.

Talvella elämisen peruspaketti tulee siis "kaupan päälle" -tyylisesti lisäkoulutuksena leirillä, jonka varsinainen tarkoitus on tehdä kadeteista kykeneviä johtamaan varusmiehillekin tuttuja taisteluammuntoja. Vanhempi vuosikurssi on ensimmäisen viikon aikana suunnitellut ammunnat, joita nuorempi kurssi harjoituksessa toteuttaa. Nuoremmat kadetit eivät kuitenkaan pelkästään taistele, vaan harjoittelevat tulitoiminnan valvojan roolia, jonka tehtävänä on valvoa yhtä taistelijaa tai korkeintaan yhtä partiota taisteluammunnan aikana. Leirin näyttösuoritusten perusteella vanhemmille kadeteille voidaan myöntää lisenssi ammunnan johtajan tehtäviin, ja nuoremmille kadeteille tulitoiminnan valvojan tehtäviin.

 

Vanhemman vuosikurssin kadetit ovat suunnitelleet Vuosangan ampuma-alueelle yhteensä kahdeksan ampumapaikkaa, joissa jokaisessa on oma teemansa: on muun muassa tiedusteluryhmän hyökkäysammuntaa, väijytysryhmän irtautumisammuntaa, puolustusammuntaa, ja sinkoryhmän hyökkäysammuntaa.

– Kun tulimme tänne, lumi oli täysin koskematonta. Suunnittelemme kaiken aivan alusta alkaen, sanoo kadetti Heikkilä suunnittelemansa ampumapaikan lähtöpisteellä.

Pääsemme nyt seuraamaan, kun nuoremmista kadeteista koostuva ryhmä toteuttaa Heikkilän ja muutaman muun vanhemman vuosikurssin kadetin suunnitteleman hyökkäysammunnan. Myös harjoituksen johtaja, eversti Seppä tulee seuraamaan tilanteen. Seppä ei suostu paljastamaan niitä asioita, joihin aikoo kiinnittää huomiota kohta alkavassa hyökkäysammunnassa.

– Niitä asioita ei voi vielä tässä paljastaa kadetti Heikkilän läsnä ollessa. Ne tulevat esille illan koulutuspuhuttelussa, Seppä naurahtaa.

"Ammunnan kovapanosvaihe alkaa, kypärät päähän, suojatkaa kuulo" -huuto kajahtaa ilmoille ja nuoremmista kadeteista koostuva taisteleva osasto siirtyy lähtöpisteelle. Lähtöpisteessä on myös niin ikään nuoremmista kadeteista koostuvat tulitoiminnan valvojat sekä muutama vanhemman kadettikurssin opiskelija, muun muassa ammunnan johtaja ja maalilaiteupseeri.

Hyökkäysammunnan suorittanut ryhmä sai erityisesti kehuja tähystämisestään, kun he etenivät avojonossa. Oikeaoppisen tavan mukaan jonon viimeinen taistelija tähystää taaksepäin.

 

Reilu kaksikymmentä minuuttia kestävä hyökkäys sisältää varusmiehillekin jo peruskoulutuskaudelta tuttuja asioita: irtautumista, etenemistä ryhmän avojonossa, tilanteen tiedustelemista partion johtajalta ja uuden tuliaseman valintaa. Hyökkäyksessä käytetään kuitenkin myös rynnäkkökivääriä raskaampaa aseistusta: konekiväärimies tulittaa jo ensimmäisellä tuliasemalla niin, että panokset ovat viimeiseen tuliasemaan tultaessa jo loppuneet.

Merkkisavuheite puolestaan laukaisee ilmaan punertavan savun merkiksi siitä, että kertasingon harjoitusraketti on osunut kohteeseensa. Kahta panssariajoneuvoa kuvastavista vaaleista lakanoista toinen repeää raskaan kertasingon osuman merkiksi.

Hyökkäys päättyy mäen laelle "tuli seis" -komentoon. Kadetit poistavat kypärät päästään ja aloittavat välittömästi analysoinnin ja pohdinnan suorituksestaan. Pikapalautteen jälkeen ryhmä siirtyy ampumapaikan lähtöpisteelle ja on varsinaisen palautteenannon vuoro. Havaittavissa on välittömästi sitä, mitä kurssijohtaja Waltari mainitsi koulutuksen tärkeimmäksi asiaksi: ajattelemista.

– Lopussa tempo oli aivan liian suuri. Se ei ollut enää hyökkäys, se oli vain juoksua, eräs taistelija kommentoi.

– Kommunikointi oli hyvää. Johtajat elävät ilmoituksilla, toteaa puolestaan ammunnan johtajana toiminut toisen vuosikurssin kadetti.

Keskustelua käydään myös patruunoiden määrästä, virheiden korjaamiseen käytettävästä ajasta ja taisteluammunnan elementeistä. Eversti Sepän kommentoinnista voinee myös päätellä, että kadeteilta vaadittavaa ajattelutyötä on tehty onnistuneesti.

– Olette nyt ryhmänä sillä tasolla mikä on hyvä. Voimme jäädä tälle tasolle, tai sitten vielä ihan pikkuisen parantaa juuri niillä havainnoilla, mitkä itse teitte, Seppä sanoo taistelijoille.

Niin nuoremmista kadeteista koostuva taisteleva osasto kuin ammunnan johtamisesta vastuussa oleva vanhempien kadettien ryhmä saa vielä saman päivän aikana mahdollisuuden parantaa suoritustaan. Päivänvalon vetäytyessä Vuosangasta, on aika suorittaa tismalleen sama hyökkäysammunta uudestaan, pimeässä.