Onko siivouspalvelus kehittänyt minua ihmisenä?

Siisteystarkastuksiin aikaa kymmenen! Tästä huudosta alkaa päivittäin hulina. Siivoamisen olisi voinut aloittaa jo aiemmin, mutta niin se vain pääsee yllättämään joka kerta.

Joku liitää hakemaan puhtaita rättejä. Toiset ottavat lastat käteen ja rupeavat vetämään loputtomia pölykasoja punkkien alta. Yksi kaveri lähtee ajamaan "parransänkeään" loppuajaksi vaikka leukaperä on sileä kuin vauvan pylly. Loput nakitetaan puunaamaan yhteistä siivousaluetta, kuten vessaa.

Tehdessä aika kuluu nopeasti ja yhtäkkiä käytävältä kuuluu kovaääninen huuto – aikaa minuutti! Miehistö ryntää punkkiensa viereen ja siisteystarkastus voi alkaa, kunhan joku heittää siistimiseen käytetyt rätit kaappiinsa. Niitähän ei ole mahdollista palauttaa pyykkikoriin ajoissa.

Tuvan varusmiesjohtaja aloittaa tarkastukset ja ilmoittaa hetken päästä arvionsa tuvan siisteydestä. Lopputulos on tuttuakin tutumpi: Tupa ei läpi! 

Päivittäin varusmiespalveluksen aikana suoritettava siivouspalvelus herättää varmasti jokaiselle intissä olleelle monenlaisia muistoja. Onhan palvelus osa intin päivärutiinia ensimmäisistä päivistä kotiutumiseen asti.

Valehtelisin jos sanoisin, että siivouspalvelus, eli "sipa", ei monesti tuntuisi turhauttavalta. Olen kuitenkin huomannut, että silloin kannattaa ajatella sipan välttämättömyyttä. Kasarmin lattia ja pinnat keräävät pölyä kuin ihmeen lailla. Kaikkien on mukavampaa elää puhtaassa tuvassa.

Intin aikana päivittäisistä sipoista on tarttunut hyötyä myös siviiliin. 
Sipan tuoman rutiinin ansiosta katseeni on harjaantunut ja huomaan lattialla olevat hiekanmurut ja villakoirat helpommin kotonakin. Käteni tarttuu herkemmin imurin varteen jopa lomilla.

Joitain asioita sipassa voisi kuitenkin kehittää. Esimerkiksi viikonloppulomille lähdön yhteydessä suoritetaan tyypillisesti niin sanottu tupa-, kaappi-, ja siisteystarkastus, eli "teksi". 

Jokaisen tulee ennen tarkastusta laittaa kaapin tavarat, kuten saappaat ja takit, tiettyyn tarkkaan ja ennalta määrättyyn järjestykseen samalla tavalla.

Kun lomilta palataan, asetetaan epäkäytännölliseen mutta siistiin järjestykseen laitetut tavarat usein takaisin, kuten ne olivat. Ymmärrän, että etenkin lomille lähtiessä kaappi on hyvä siivota, mutta sen järjestyksen voisi kuitenkin mielestäni päättää itse.

Myös varuskuntien siivousvälineissä on ollut totuttelemista. Siivouslastoilla, harjalla, kihvelillä, ja mikrokuituliinoilla lattian jynssääminen on tuntunut vieraalta. Kotona lattian puhdistus on aina hoidettu imurilla ja mopilla.

Välillä tuntuu, että jo esimerkiksi yhdelläkin tupien välillä jaetulla imurilla voitaisiin saada siivoaminen tehokkaammaksi. Mopista ja pesuaineestakaan ei varmaan silloin tällöin olisi haittaa, vaikka Puolustuskiinteistöjen ohjeistuksen mukaan vesipesu pitää jättää ammattisiivoojille.

Ehkä lattian jynssäämisessä alkeellisilta tuntuvilla välineillä on kuitenkin syvällisempi tarkoitus. Se kasvattaa luonnetta. Kaikki asiat eivät intissä - eivätkä varsinkaan sen jälkeisessä elämässä - tapahdu aina helpoimmalla tavalla.