Onko eri sotilaskotien munkkien välillä mitään eroa?

Ruotuväki ratsasi, millaisia sotilaskotien seriffejä maa päällään kantaa.

Fakta on se, että sotilaskodissa on vain yksi seriffi. Ja se on munkki.
Mutta onko näiden seriffien välillä mitään eroa? Ruotuväki sai vertailuunsa kuuden eri sotilaskodin ylpeyden aiheet.

Logististen haasteiden vuoksi pyysimme Suomen sotilaskoteja postittamaan myydyimmän munkkinsa. Rajasimme vertailun kuorruttamattomiin tuotteisiin.

Lopulta postilaatikkoon kolahti munkkeja Porin prikaatista Niinisalosta, Rannikkolaivastosta Pansiosta, Maasotakoulusta Haminasta, Rannikkoprikaatista Upinniemestä sekä Panssariprikaatista Parolasta. Lisäksi haimme tuotteen kotivaruskunnastamme Kaartin jääkärirykmentistä Santahaminasta.

Raati arvioi munkin ulkonäköä, kokoa, koostumusta, hillon määrää sekä makumaailman vivahteita. 

Niinisalon karismaattinen kardemumma

Ensisilmäyksellä hillomunkki vakuuttaa koollaan. Kyseessä ei ole todellakaan mikään yhden haukun makupala. Veitsen sivallus paljastaa oranssin punertavaa hilloa – kenties jonkinlaista omena- ja mansikkahillon sekoitusta. Taikinan rakenne ei herätä oikein mitään sanottavaa. 

Kun hampaat syleillen avaavat munkin pehmeän pinnan, makunäyttämölle astelee kardemumma. Hallitsevana makuna se antaa munkille syvemmän mummolamaisen sielun verrattuna pullamössömunkkiin.

Suutuntuma-analyysissa hillo osoittautuu hieman mitäänsanomattomaksi ja jähmeäksi. Toisaalta se ei myöskään valahda rinnuksille.

Lopulta munkki ei jätä syvää jälkeä syöjänsä sydämeen. Melko tavallinen limppu, jossa hillo hämmentää ja joka jää huutamaan jotakin lisää.

Kardemumma luo Niinisalon munkille syvän mummolamaisen sielun. Kuva: Konsta Tourunen

Pansion pehmeä yllätys 

Munkit on pakattu muoviseen laatikkoon.

– Oijoijoi, raati huudahtaa hullaantuneena, kun kantta raotetaan ja sieraimiin tulvii sokeririnkulamunkkien huumaava tuoksu.

Näissäkin munkeissa koko ihastuttaa. Luontainen rakenne ei ole kuohkea, vaikka veitsellä leikatessa rinkula tuntuu samettisen pehmeältä.

Lupaavan alun jälkeen maku osoittautuu hyvin absurdiksi. Sitä kuvaillaan jopa kalamaiseksi. Oudot mielikuvat, joita ihmeelliset vivahteet synnyttävät, jättävät varjoonsa sinänsä maistuvan taikinan.

Lupaava alku ei ainakaan tässä testissä saanut ansaitsemaansa päätöstä.

Raati hullaantui nähdessään mehevät Pansion rinkulat. Kuva: Konsta Tourunen

Haminan kakku sisältä kaunis

Hillomunkki on todennäköisesti hieman kärsinyt kuljetuksesta ja sokeri on sulanut. Ulkonäkö ja koostumus luovat valitettavan teollisen vaikutelman. Munkki myös tuoksuu hieman pahviselta. Kokokaan ei pelasti tilannetta, vaan kyseessä on todellinen lilliputti.

Veitsellä leikatessa munkki kuitenkin paljastaa sisäisen kauneutensa. Taikina näyttää herkullisen ilmavalta.

Haukatessa kuohkealta näyttänyt taikina osoittautuu todeksi. Suutuntuma on mahtava. Muutoinkin taikinan maku on miellyttävä ja makeuden taso sopiva. Hilloakaan ei tarvita ylitsevuotavasti, jos se maistuu ihanalta.

Sanonnan "moni kakku päältä kaunis" viesti kääntyy päälaelleen.

Haminan munkki ei hurmannut ulkonäöllään vaan sisuksellaan. Kuva: Konsta Tourunen

Upinniemi – ei mikään peruspulla

Merellisten maisemien sotilaskodin myydyin tuote on suuri soikio possumunkki, jonka sisältä paljastuu mustikkavaniljakreemiä. Ei siis mikään jokaisen huoltamon peruspulla.

Kun munkkia pitelee kädessä, se tuntuu kuin piirakalta, jossa ei ole sitkoa nimeksikään. Munkki on myös hyvin kuiva – kenties matkan rasitukset painavat sitä.

Maku ei tarjoa oikeastaan mitään yllättävää, vaan on kuin piirakkataikinaa söisi. Raati haluaa kuitenkin uskoa, että munkki toimii paremmin tuoreena.

Upinniemen munkki ei ollut tylsän tavallinen. Mustikkavaniljakreemi oli piristävä poikkeus. Kuva: Konsta Tourunen

Parolan paakarit pistävät parastaan

Keskikokoiset hillomunkit valloittavat viehkeän kullanruskealla värillään. Kun munkkia painaa kädellä, se hypyttää sormia kuin trampoliini. Sitko on ainakin tallessa. Saman ilmiö näkyy leikatessa, munkki on sitkeä ja kuohkea.

Hilloa on munkissa ruhtinaallisesti. Makuanalyysi todistaa sen niin raikkaaksi ja marjaiseksi, että jotkut raatilaiset olisivat valmiita syömään sitä pelkiltäänkin. Taikinan pehmeys suorastaan silittää suuta ja rakentaa yhdessä hillon kanssa kauniin harmonian.

Nyt ymmärtää, miksi sotkun munkeista puhutaan niin paljon. Raadin suosikki.

Parolan munkit olivat kimmoisia kuin trampoliini. Kuva: Konsta Tourunen

Omenainen santahaminalainen

Santahaminan hillomunkit muistuttavat Parolan versiota. Ne ovat kimmoisia ja sitkeitä ja taikina tyylikkään vaaleaa.

Omaperäistä Santahaminan munkeissa on omenahillo. Se on konstailemattoman hyvää. 
Tunkkainen omenahillo ei kuitenkaan parhaiten palvele muutoin muhkeaa munkkia. Tämän vuoksi Santahamina ei tarjoa mitään tajunnanräjäyttävää makutulitusta, vaan jää melko tylsäksi.

Santahaminan munkin sisuksista purskahtaa omenahillo. Kuva: Konsta Tourunen