Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Camilla Valtanen

Kuvassa nainen!

"Oletko sä nähnyt noita paseja? Ne ovat isoja ja siistejä!"

Camilla Valtanen

Viestimies Marttila oli jo alokasjaksolla päättänyt haluavansa panssariajoneuvon kuljettajaksi, ja jopa taistelupari löytyi samasta tuvasta. Tällä hetkellä ammattipätevyyksiä suorittavan Marttilan odotukset intistä ovat jo täyttyneet, mutta paljon on vielä edessä.

Viestimies Jessica Marttila / Porin prikaati, Säkylä / Panssariajoneuvon kuljettaja / TJ 174

"Työskentelin ennen inttiä vartijana Turussa, ja olen suunnitellut palaavani ainakin joksikin aikaa takaisin töihin intin jälkeenkin. Harrastin myös ratsastusta, mutta en enää. Tällä hetkellä intin jälkeen kiinnostaisi hakea kriisinhallintahommiin, ja jollen sinne pääse, niin seuraava suunnitelma on sitten hakea Pelastusopistoon ja kouluttautua siellä palomieheksi.

Täällä intissä toimin panssariajoneuvon kuljettajana. Ajan XA-200-sarjan pasia. Kiinnostuin paseista, koska niiden ratissa pääsee tekemään paljon eri hommia, ja niillä voi ajaa lähes missä tahansa. Ai miksi halusin näihin hommiin? Oletko sä nähnyt noita? Ne ovat isoja ja siistejä!

Vapaa-aikaa täällä jää tällä hetkellä todella vähän. Eri kurssit vievät paljon aikaa, mutta silloin kun pääsee viettämään vapaa-aikaa, se kulutetaan useasti kuskiporukan kanssa ulkona. Jutellaan niitä näitä lomasuunnitelmista ja jo menneistä lomista. Nekin tosin jäävät meillä usein lyhyiksi kurssien määrän ja sisällön takia, mutta kyllä tämä tästä pian tasaantuu.

Ihan parasta täällä on kyllä tämä meidän kuljetusjoukkue. Olen saanut paljon uusia kavereita ja tavannut mielenkiintoisia ihmisiä. Olen myös päässyt tekemään todella monia asioita, joita ei siviilissä pääsisi ikinä kokeilemaan, muun muassa juurikin pasin ajamista.

On täällä ollut vaikeitakin asioita. Haastavin juttu on varmaan ollut vaunukurssi. En ole vieläkään varma, miten pääsin siitä läpi. Pitkät kiinniolotkin painavat aika paljon, varsinkin kun palaamme useasti aikaisemmin lomilta kuin muu komppania. Teltassa ei kuitenkaan ole tullut hirveästi vietettyä aikaa, ja silloinkin kun on, niin olemme olleet melkein yksikön takapihalla.

Loppupalvelukselta odotan, tai pikemminkin toivon, mahdollisimman vähän tapaturmia. Alokaskaudella mursin polveni, ja minulla on historiaa tapaturma-alttiudesta, joten noiden ajoneuvojen kanssa täytyy olla varovainen. Uusia kokemuksia on myös varmasti tiedossa, ja muutamme parin viikon päästä takaisin aikaisempiin yksiköihimme.

Haluaisin myös tähän loppuun lähettää terveiset Porin prikaatin Esikuntakomppanian 1/21 saapumiserän tupa numero ykköselle!"