Olenko valmis olemaan sodan ajan johtaja?

AUK:n alussa kaikille aliupseerioppilaille korostettiin varusmiesjohtajan merkitystä joukon johtajana. On käyttäydyttävä esimerkillisesti, täytyy osata aselajioppi ja tietää johtamisen kulmakivet. 

Aliupseerikurssilla sainkin perusteet johtamiseen ja pääsin kokeilemaan käytännössä, miten joukon johtaminen sujuu sulkeisten tai koulutuksen merkeissä. Ongelmana oli vain yksi asia: johdettava joukko oli vertaisia.

Vertaisjohtamisen haasteena on tuttavallisuus ja sääli. Monet tehtävät ovat pitkäveteisiä tai ikäviä, eikä niitä toivoisi ystävälleen. Saman ajan palvelleet eivät myöskään ota käskyjä  vertaisiltaan erityisen hyvin vastaan.

"Käske sitten alokkaita, ei meitä tarvitse" -  onkin yleinen mielipide aliupseerikurssilla.

Valtaosan kurssista olet silti alainen, eli tärkeä oppi on antaa ja kuunnella palautteita. Muiden palautteista saa omaan toimintaan vinkkejä ja oppii välttämään heidän virheitään.

Ensimmäisen kuuden viikon jälkeen aliupseerikurssilla sain ilokseni kuulla, että pääsen Reserviupseerikouluun, Suomen suurimpaan johtajakouluun. Sieltä valmistuisin valmiina johtajana, ajattelin.

RUK:ssa vertaisjohtaminen muuttui. Yleisen niskuroinnin tilalle tuli jokaisen oma mielipide siitä, miten juuri käsketty asia voitaisiin tehdä toisin, paremmin.

Edeltävän viikon oppilasjohtaja oli nyt taas alainen, eikä hänen mielipiteensä ollut enää käsky. Jokaisen täytyi oppia omanlaisensa johtamistapa alaisista huolimatta.

Tärkein saamani oppi olikin, että ei ole vain yhdenlaista hyvää johtajaa.

Arvioitavia johtamissuorituksia tuli RUK:ssa vielä vähemmän kuin aliupseerikoulussa. Ryhmän sisällä johtaja ehti vaihtua useammin kuin joukkueen. 14 viikkoa kestävällä kurssilla pääsin toimimaan kaksi kertaa joukkueenjohtajana.

Palaute ja muiden seuraaminen saivat aivan uuden merkityksen. Oli paljon helpompaa huomata kaverin virheet kuin onnistumiset. Hyviä asioita oletettiin, virheitä tahdottiin välttää.

Johtamisoppia ja -teoriaa oli nyt painettu mieleen kasapäin. Eväät käytännön johtamisesta sen sijaan olivat jääneet suhteellisen köyhiksi. Oman joukon kiinteys ja motivaatio olisi varmasti erilainen kuin 14 viikkoa yhdessä palvelleilla upseerioppilailla.

Suoritettuani maksimimäärän johtamiskoulutusta puolustusvoimissa en silti ollut varma omasta johtamisestani. Aseiden tarkastus, ammuntojen johtaminen tai valvojana toimiminen olivat asioita, joista en ollut saanut minkäänlaista koulutusta. Niitä minulta kuitenkin vaadittaisiin palatessani kotiyksikkööni.

Suuren määrän teoriaa ja hypoteettisten tilanteiden arvioinnin sijaan olisin kaivannut enemmän käytännön koulutusta johtamisesta. Iltaohjelmana rättisulkeisten tai asenteen kouluttamisen tilalla olisi voitu harjoitella johtamista. Syväjohtamisen teoriaan olisi riittänyt yksi tentti ja konkretiaan olisi voitu luoda yksi arvioitava koulutyö.

Kaikki RUK:n käyneet eivät pääse johtamaan joukkuetta palatessaan Haminasta, toisille vähäiset suoritukset jättävät epävarman otteen joukosta. Sodan ajan johtajalta vaaditaan rautaisia otteita ja esimerkillisyyttä. 

Näin sanotaan, mutta annetaanko näihin edellytyksiin tarvittavat eväät? Henkilökohtaisten kokemukseni mukaan en sitä voi luvata.