Patrian toimitusjohtaja Esa Rautalinko luottaa viennin kasvuun ja uusiin työpaikkoihin – "Nyt pitää alkaa puhua myös puolustustuloista"

Suomessa toimii jo monta sataa puolustusalan yritystä, jotka kaipaavat selkeitä linjauksia ja rahoitusta innovointiin.

Suomen ja Ruotsin puolustusministerit ovat yhtä mieltä siitä, että puolustusteollisuutta on kehitettävä niin kotimaissa kuin liittolaisten kanssa niin normaali- kuin poikkeusoloja silmällä pitäen. Uudet toimijat voisivat lisätä innovointia ja erityisosaamista alalla.

– On tärkeää rakentaa järjestelyt, joissa puolustusteollisuus on osa varautumistamme, puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) toteaa.

Molempien maiden puolustusministerit vakuuttavat, että maissa on jo entuudestaan runsaasti osaamista ja varautumista puolustusteollisuuden saralta. Ruotsin puolustusministerin Pål Jonsonin (m) mukaan inspiraatiota tulee kuitenkin hakea Ukrainasta.

– Ukraina on onnistunut kahdeksankertaistamaan puolustusteollisuutensa sodan alla.

Myös yksittäiset kansalaiset ovat kiinnostuneita kehittämään puolustusteollisuutta Suomessa. Tällä hetkellä Suomessa toimii alan yrityksiä jo useampi sata. Valtaosa näistä on pieniä ja keskisuuria, jotka toimivat alihankkijoina suuremmille yhtiöille.

Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) ja Ruotsin Puolustusministeri Pål Jonson (M) keskustelivat paneelissa Hanakäräjillä tiistaina 30. syyskuuta. Kuva: Pauli Hytönen

Puolustusvaliokunnan varajohtaja Mikko Savola (kesk) kertoo, että hän saa jatkuvasti kyselyjä, miten puolustustarviketuotannon voisi aloittaa. 

– Ei ole kauan aikaa, kun eräs soitti ja kysyi: "Minulla on täällä halli. Me alkaisimme tuottaa drooneja. Miten voimme aloittaa", hän kertoo.

Savolan mukaan merkityksellistä on erityisesti se, että tietoa toiminnan aloittamisesta on saatavilla helposti ja että puolustustarvikkeiden tuotannolla voidaan tuoda elinvoimaa eri puolille maata.

Teollisuus kaipaa luottamusta

Patrian toimitusjohtajan Esa Rautalingon mukaan puolustusteollisuuden saralla on tapahtunut paljonkin myönteistä kehitystä: eurooppalaisten Nato-maiden puolustusbudjetit olivat yhteensä noin 300 miljardia euroa viime vuonna. Tästä summasta lähes kolmannes käytettiin suorituskykyhankintoihin ja -kehitykseen eli esimerkiksi kaluston hankkimiseen.

Sen sijaan hän on tyytymätön siihen, ettei päätöksenteko investoinneista ole ennakkoon kovinkaan läpinäkyvää. 

– Mitä tullaan hankkimaan, milloin ja kuinka paljon, hän avaa alan yrittäjien kysymyksiä.

Hän kuvaa, että teollisuuden on vaikea tehdä investointeja epävarmuudesta johtuen. Mikäli hankinnat halutaan tehdä kotimaisilta tai eurooppalaisilta yrityksiltä, tulisi näillä yrityksillä olla riittävästi rahaa ja aikaa myös tuotekehitykseen ja innovointiin.

Ongelmana on myös pitkä toimitusketju ja siitä johtuva toimitusaika. Hankkijalta saadaan rahaa kuitenkin vasta toimituksen jälkeen, jolloin yritykset joutuvat hankkimaan rahoitusta ulkopuolelta ja niiden tase kasvaa.

 Rautalinko ehdottaa ratkaisuksi oli ennakkolaskutuksen käyttöönotto alalla.

– Järjestely ei maksaisi valtiolle tai veronmaksajille yhtään enempää. Kyse on vain maksupostien ajankohdista, hän muistuttaa.

Rautalingon mielestä Suomella ja Ruotsilla on hyvä tilaisuus kasvattaa vientiä ja luoda työpaikkoja.

– Puhutaan paljon puolustusmenoista, mutta nyt pitää alkaa puhua myös puolustustuloista.

Investointeihin pohjoiseurooppalaista tukea

Puolustusteollisuuden on ollut pitkään vaikea saada rahaa investointeihin kansainvälisiltä toimijoilta, kuten Euroopan investointipankilta. Lisäksi ongelmana on nähty, että vuonna 2021 käynnistynyt Euroopan puolustusrahasto on tehnyt runsaasti investointeja suuriin jäsenmaihin.

Pohjoismaiden investointipankki voi jatkossa toimia yhtenä rahoituslähteenä, sillä se on hiljattain saanut toimivallan rahoittaa laajemmin myös puolustukseen liittyviä investointeja.

– Koko EU:sta poiketen Pohjoismailla ja Baltian mailla on yhtenäisempi agenda. Tämä mahdollistaa puolustusalan rahoittamisen paremmin, Pohjoismaisen investointipankin varatoimitusjohtaja Jeanette Vitasp kertoo. 

– Turvallisuusyhteistyö ja -innovointi ovat saaneet nyt uuden renessanssin Pohjolan ja Baltian välille, hän linjaa.

Vastuuta jaettava

Valtaosa Euroopan maista on herännyt kiristyneeseen turvallisuustilanteeseen ja nyt maat pyrkivät lisäämään omaa puolustustarviketuotantoaan. Kaikkea ei voida tuottaa itse varsinkaan pienemmissä maissa, kuten Suomessa. Ruotsin puolustustutkimuslaitoksen Ann Lundbergin muistuttaa, että olisi hyödyllistä, että eri maat löytäisivät omat erikoistumisalueensa.

– Täytyy valita, mikä pidetään kansallisena ja mitä voitaisiin jakaa EU:n yhteisiin päämääriin, hän kuvaa.

Ann Lundbergin mukaan puolustusyrityksillä ja valtiolla on keskeinen riippuvuus: "Ei ole olemassa puolustusyrityksiä ilman valtioita ja valtio tarvitsee puolustamista". Kuva: Pauli Hytönen

Oma puolustusteollisuus vahvistaa huoltovarmuutta erityisesti kriisitilanteessa, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkijan Tuomas Iso-Markun mukaan. Toisaalta kaikkea ei voi tai kannata tehdä itse. Jos nojataan pelkästään omaan puolustusteollisuuteen, voi olla, että joidenkin puolustustarvikkeiden kohdalla joudutaan tinkimään esimerkiksi laadusta tai toimitusnopeudesta. Samalla puolustustarvikkeiden hinta voi nosta kohtuuttomaksi.

– Suomen strategiana on ollut pitää huolta, että on kyky huoltaa, korjata ja päivittää muualta hankittua kalustoa. Luulen, että tämä on toimiva malli jatkossakin, Iso-Markku kommentoi.

Puolustusteollisuudella olisi varsinkin Pohjoismaissa paljon yhteistyömahdollisuuksia. Pohjoismaissa toimii eri suorituskykyjä tuottavia yrityksiä.

– Ne voisivat parhaimmillaan täydentää toisiaan, Iso-Markku täydentää.

Hanakäräjät on vuosittain Espoon Hanasaaressa järjestettävä Suomen ja Ruotsin välinen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen keskustelufoorumi.