Nohevuus on katsojan silmissä
Kirjoittaja ei koe erityistehtäviin siirtymistä mutkattomaksi.
Tämänkin tekstin takana on varusmies, joka oman alokaskautensa alussa haki valtakunnallisiin erityistehtäviin. Koin, että pääsen Ruotuväen toimittajana tarjoamaan parasta itseäni puolustusvoimille, sillä metsässä rynnäkkökivääri kädessä en voinut sitä tehdä. Se vain tuntuu olevan joukko-osastoille kysymys elämästä ja kuolemasta, jos varusmies täytyy luovuttaa omasta huomastaan muualle tehtäviin. Siirtoa ei varmasti tehtäisi, jollei se olisi Pääesikunnan päätös.
Joukkotuotantovelvoite. Sillä perustellaan miltei aina varusmiehen valintaa sellaiseen aselajiin, joka ei ole hänelle mieleinen. Se on varmasti myös jokaisen joukko-osaston mielessä, kun ajatus valtakunnallisiin erityistehtäviin, eli muuhun palveluspaikkaan varusmiehen siirtämisestä on käsillä. Omista ei haluttaisi luopua, mutta kuten omassa tapauksessani, myös Pääesikunnan viestintäosasto kutsuu. Silloin varusmiestä revitään kahteen suuntaan. Toivoisin perusyksiköltä ymmärrystä siihen, että kyllä se varusmies sodan ajan tehtäviin koulutetaan, vaikkei sitä välttämättä tehdäkään siinä kotia lähimpänä olevassa varuskunnassa.
Mielestäni se, että varusmiespalveluksen voi suorittaa hyödyntäen sitä osaamista mitä siviilissä on jo ehtinyt hankkimaan, on erittäin hyvä asia. Sodan aikana puolustusvoimat ei pysty toimimaan pelkästään rintamalla taistelevien varassa, vaan taustatoimintoja, kuten viestintää täytyy myös joidenkin pyörittää. Varusmiespalveluksen suorittaa vuosittain yli 20 000 asevelvollista, tai vapaaehtoista asepalvelusta suorittavaa, joista ehkä juuri ja juuri kolminumeroinen luku suorittaa palveluksensa erityistehtävissä. Ei siis puhuta puolustuskyvyn alasajosta.
Perusyksikkö haluaa riveihinsä särmiä ja nohevia taistelijoita, mutta erityistehtäviin haetaan eri tavalla hyviä varusmiehiä. Sama taistelija voi olla perusyksikössä alokaskaudella aivan surkea, mutta vaikkapa ICT-asentajana aivan huippu. Kantahenkilökunta voisi ajatella taistelijaa useammasta näkökulmasta ja nähdä myös ne tehtävät hänelle sopivina, joita kyseinen yksikkö ei tarjoa. Parhaimmassa tapauksessa jopa kehottaa hakemaan häntä niihin tehtäviin.
