"Jos se yhtään maistuu, niin mennään päätyyn asti" – Nico Lingmanin ura sotilaasta someammattilaiseksi

Koko vartalonsa tatuoinneilla peittänyt kapteeni (evp) Nico Lingman herätti huomiota upseerina. Nyt hän tekee uutta uraa someammattilaisena.

Omia mielipiteitään sosiaalisessa mediassa ja podcasteissa avoimesti jakavan Nico Lingmanin tausta on somejulkkikselle poikkeuksellinen.

Uran ja opintonsa hän on tehnyt Puolustusvoimien leivissä. Yhtäaikaisesti hän opetti Maanpuolustuskorkeakoulussa johtamista ja puhui somessa esimerkiksi parisuhdeasioista ja vapaaottelusta.

Hänellä on TikTokissa 110 000 ja Instagramissa lähes 60 000 seuraajaa. Yhdellä lyhytvideolla hän voi tavoittaa yli miljoonaa katselijaa.

Lingman erottuu massasta tatuoinneillaan sekä suomalaisille epätyypillisellä avoimuudellaan.

– Suurin osa videoistani on sellaisia, joissa tuon vain omia ajatuksia esiin ja vastailen kommentteihin. On siellä huumorivideoitakin jonkin verran, Lingman kuvailee.

Ensimmäiset videot hän julkaisi Instagramiin vuonna 2017, mutta suurempaa näkyvyyttä hän alkoi kerätä 2020-luvulla, kun hän perusti tilin TikTokiin.

Suosion myötä somen tarjoama työmäärä kasvoi ja lopulta edessä oli tiukka päätös.

Lingman kuvaa kotonaan lyhytvideoita silloin, kun hänellä on jotain sanottavaa. Kuva: Remu Shemeikka

– Saatoin tehdä 60 tuntia töitä viikossa. Suoraan intin duuneista podcastin nauhoituksiin ja kotona vielä lyhytvideoita someen. Kun sometyöstä saadut tulot alkoivat olla enemmän kuin Puolustusvoimien palkka, piti alkaa miettiä alan vaihtoa.

Noin vuoden harkinnan jälkeen hän päätti jättää upseerin työn ja siirtyä somevaikuttajaksi. Viimeinen työpäivä Puolustusvoimissa oli vuoden alussa.

Ihmisläheistä opettamista

Lingmanin haaveet kadettikoulusta ja upseerin urasta syntyivät Kaartin jääkärirykmentissä vuonna 2011 aloitetun varusmiespalveluksen aikana.

– Olin etukäteen pohtinut, että jos se yhtään maistuu, niin mennään päätyyn asti. Ekan kahden viikon aikana tuli fiilis, että kyllä tämä on nyt se juttu, Lingman kertoo.

Asutuskeskustaistelulinjan aliupseerikurssilta matka kävi Haminan Reserviupseerikouluun. Reserviupseerikurssin jälkeen hän jäi Haminaan kouluttajakokelaaksi seuraavaa kurssia varten.

– Kolme tai neljä kuukautta kouluttajakokelaana oli melkein parasta aikaa sotilasurallani. Se vahvisti haluja kadikseen pääsystä. Minulla oli aika huonot lukiopaperit, mutta halusin kuitenkin korkeakoulututkinnon.

Kolmen vuoden kandiopintojen jälkeen seurasi viiden vuoden jakso Parolassa panssarijääkärikomppanian kouluttajana. Sotilastyössä Lingmania kiinnostivat enemmän ihmiskohtaamiset kuin teknologiat.

– Sanoin aina, että olen tekemässä nuorisotyötä. Parhaat kokemukset ovat olleet niitä, kun saa koulutettua varusmiehistä hyviä sotilaita, joilla on asenne kohdallaan ja halu kehittyä.

Lingman kertoo aidosti välittäneensä varusmiesten kehittämisestä ja motivoinnista. Isoin haaste oli, kuinka pitää etäisyys alaisiin.

– Se on sellainen kysymys, josta ei oikein puhuta. Olin ehkä liian tuttavallinen varusmiesten kanssa, mikä on joskus vienyt auktoriteettia pois. Osa pitää etäisyyden isona, jolloin auktoriteetti on helppo ylläpitää, mutta sitten ei opi tuntemaan varusmiehiä kunnolla, jolloin se yksilöllinen kehittäminen on haastavampaa.

Lingman sanoo kuitenkin olleensa vaativa. Hän puuttui usein pieniin asioihin, joista muut kouluttajat eivät jaksaneet välittää.

Kouluttamis- ja johtamistyö jatkui maisteriopintojen jälkeen, kun Maanpuolustuskorkeakoululla avautui johtamisen opettajan paikka.

– Kävi hyvä tuuri, kun perustettiin kaksi uutta opettajavirkaa johtamisen sotilaspedagogiikan laitoksiin. Minä ja vanha aliupseerikurssikaverini napattiin ne paikat.

Lingman ei kaihda sanoa olleensa mielestään hyvä opettaja.

– Pyrin kyselemään opiskelijoita paljon ja annoin heidän haastaa. Vahvuuteni oli myös se, että osasin ajatella opiskelijoiden näkökulmasta. Osasin puhua monimutkaisistakin asioista yksinkertaisesti.

Harrastuksesta tuli työ

Lingman valmistui sotatieteen maisteriksi Maanpuolustuskorkeakoulusta vuonna 2022.

– Kun valmistuin, aloin olla siinä pisteessä, että tein somea oikeasti tavoitteellisesti.

Kaksi eri maailmaa eivät olleet aina helposti yhdistettäviä, mutta ajoittain ne täydensivät toisiaan. Hänen ansiokas gradunsa käsitteli nuorten sitouttamista Puolustusvoimien Instagramiin.

– Gradusta tuli hyvä, koska olin kiinnostunut aiheesta ja jaksoin panostaa siihen. Eikä se ollut hyvä vain minun mielestäni, sillä sain arvosanaksi Eximian.

Lingman kertoo yrittäneensä hyödyntää osaamistaan Puolustusvoimien somepreesensin kehittämisessä.

– Puolustusvoimien pitäisi luoda oma TikTok-tili. Tällä hetkellä intti tulee esiin alustalla vain varusmiesten tekemien härväysvideoiden kautta. Oman tilin avulla Puolustusvoimat voisi kontrolloida, minkälaisen kuvan nuoret saavat varusmiespalveluksesta.

Alun perin some lähti liikkeelle itsensä viihdyttämisestä. Some on ollut erinomainen keino sosiaalisten tarpeiden täyttämiseen.

– Some on siitä mahtava, että pystyn ottamaan puhelimen käteen milloin vain. Ja kun en enää jaksa kanssakäymisiä, suljen puhelimen.

Lingman esiintyy somessa aitona itsenään. Hän jakaa avoimesti asioita omasta elämästään.

– Se on ollut sellainen kuoresta pääsemisprojekti. Olen aina halunnut olla tosi avoin ja rohkea, mutta en todellakaan ollut ennen sitä. Some on kehittänyt minua siinä valtavasti.

Lingmanin avoimuus ja rehellisyys tekevät hänestä kiinnostavan.

– Uskon, että kiehtovaa minussa somettajana on se, että en tuo esiin vain positiivisia puolia, vaan kerron myös epäonnistumista tai ikävistä asioista.

Ammattilaisena Lingman tietää, mitä näkyvyys edellyttää eri alustoilla.

– Instagramissa olen aika lailla täysin oma itseni, mutta TikTokissa pitää olla provosoivampi. Podcasteissa minun ei taas tarvitse esittää ollenkaan.

Lingman juontaa kahta podcastia – Tabucäst ja Menny pahaks – joista ensimmäisen hän aloitti itse, mutta toinen on Ylen käynnistämä projekti.

– Tabucästin idea syntyi, kun aloin saada höpöttelyvideoihini palautetta, että ihmiset haluaisivat kuunnella ääntäni enemmän. Laitoin sitten Instagram-storyyn massaviestin, että kiinnostaisko ketään lähteä tekemään kanssani podcastia. Pariksi löytyi somevaikuttaja Alona Kuusisto. Aiheet keskittyvät ihmissuhteisiin, rakkauteen ja seksiin.

– Äijäpodeja ja naisten keskeisiä podeja oli jo paljon. Tabucäst toimii niin hyvin, koska heteromiehen ja heteronaisen välisiä podcasteja on tosi vähän.

Ylellä Lingman juontaa Menny pahaks -podcastia TikTokista tunnettujen Mikael Salmelaisen ja Bigin kanssa.

– Yleltä otettiin yhteyttä, koska ne eivät tavoittaneet sisällöllään nuoria miehiä. Ratkaisuksi ideoimme podcastia.
Tarkoituksena on, että kolmikko toimii nuorille miehille ikään kuin isoveljinä.

– Olemme pari vuotta kohdeyleisöä vanhempia kundeja, jotka kertovat kaikki ne virheet, jotka on tullut tehtyä. Studiokin on sisustettu niin, että se muistuttaa ensimmäistä kertaa omilleen muuttaneen nuoren kämppää.

Coolia, mutta tuskallista

Koko vartalon peittäminen tatuoinneilla on ollut Lingmanille pitkä ja kallis mutta mieleinen harrastus. Ensimmäisen tatuointinsa hän otti 16-vuotiaana.

– Ihan ensimmäinen on tähti käsivarressa. Se tuli leffasta Alpha Dog. Justin Timberlake näyttelee huumekauppiasta, jolla oli tosi paljon tatskoja ja se näytti coolilta.

Lingman joutui taivuttelemaan äitiään ennen kuin sai tahtonsa läpi.

– Sanoin, että otan tatuoinnin, vaikka en saisi lupaa. Tatuoijaksi etsin sellaisen, joka suostui alaikäiselle tekemään. Äiti oli lopulta mukana antamassa luvan.

Mitä enemmän tatuointeja tuli, sitä enemmän hän halusi lisää.

Lingmanin isoin tatuointi on selkään leimattu näyttävä kuva viikatemiehestä. Kuva: Remu Shemeikka

– Ensin yksi kokonainen käsi, sitten molemmat kädet. Jossain kohtaa aloin ajatella, että olisi makeeta, jos kaulassa olisi tatskoja. Lopulta kelasin, ettei olisi paljasta ihoa ollenkaan.

Inspiraatiota Lingman on kerännyt elokuvien lisäksi somesta, vapaaottelijoilta sekä metalcore-muusikoilta. Tatuoinneilla ei ole ulkonäköä syvempää merkitystä.

– Tämä kaulan lyhtypylväs on yksi siisteimpiä ehkä nimenomaan paikan takia. Toinen on tuo selkäkuva, koska se on isoin tatuointini.

Kasvoja lukuunottamatta koko kropan täyttämiseen on Lingmanilla kulunut 16 vuotta ja reilut 30 000 euroa. Lopputulokseen hän on tyytyväinen eikä hän kadu yhtäkään tatuointia. Uudelleen hän ei prosessiin ryhtyisi.

– Jos joku sanoo, että ei se niin paljon satu, niin he valehtelevat. Vihasin sitä. Se oli ihan helvetillistä tuskaa.

Nuoria hän neuvoo, että varusmiespalvelus ei ole sopiva aika ottaa uusia tatuointeja.

– Kun tulee hikoiltua ja peseytymään pääsee parhaimmillaan vuorokauden välein, niin se ei kauhean hyvää tatuoinneille tee.

Huomiota tatuoinnit herättivät myös upseeripiireissä.

– Kun menin ensimmäisen kerran töihin kämmenselät tatuoituna, ihmiset tuijottivat. Ei silloin ollut kenelläkään muulla samanlaisia.

Tatuoitu somepersoona oli Lingmanin mukaan joillekin liian erottuva upseerin profiili.

– Tavallaan ymmärrän sen ja onhan Puolustusvoimat organisaationa tosi konservatiivinen. Siellä on varmasti ihmisiä, jotka ajattelevat, että tässä yhdistetään kaksi maailmaa, jotka eivät kuulu yhteen. Uskon kuitenkin, että pikkuhiljaa linja pehmenee.

– Ei ole kuitenkaan mitään olennaista jäänyt saavuttamatta. Haluan uskoa, että olen vienyt Puolustusvoimia omalta osaltani liberaalimpaan suuntaan.

Paluu kehään

Lingman hurahti teini-iässä kamppailulajeihin. Parin vuoden aktiivisen penkkiurheilun jälkeen hän aloitti vapaaottelun 16-vuotiaana.

Vapaaottelu jäi taka-alalle intin ja upseeriuran myötä. Lajin seuraamista hän ei kuitenkaan lopettanut.

Puolustusvoimista irtisanoutuminen antoi Lingmanille tilaisuuden palata takaisin lajin pariin. Lingman otteli 21. maaliskuuta Immun Fight Club -tapahtumassa Helsingin jäähallissa palomies Tommy Oksaa vastaan.

Ottelukuntoon pääseminen vaati paljon työtä ja kärsivällisyyttä.

– Kun vedin nimen paperiin, aloitin treenaamisen 15 vuoden tauon jälkeen. Kyllä ne ekat treenit oli silleen, että ei tästä tule yhtään mitään.

Lingman aloitti vapaaotteluharrastuksen 16-vuotiaana. Kuva: Jooa Granlund

Treenaamisen myötä itsevarmuus kasvoi.

– Alkuun yritin vääntää kahdeksaa treeniä viikkoon. Loppua kohti se tippui viiteen tai kuuteen.

Kovan treenin tuloksia Lingman ei ehtinyt jäähallilla esittelemään, kun hänet tyrmättiin nopeasti ensimmäisessä erässä. Somessa Lingman pyysi heti ottelun jälkeen anteeksi kannattajiltaan.

– Viikonloppu oli varmasti minun elämäni hurjin vuoristorata, Lingman kirjoitti Instagram-tilillään.

– Sisääntulo areenalle oli ehdottomasti yksi minun elämäni hienoimpia kokemuksia.

Lingman kertoo, että pahin pettymyksen tunne tuli ottelun jälkeisenä aamuna, kun hän näki tyrmäyksensä eri somealustoilla.

Maaliskuun ottelu jää näillä näkymin Lingmanin viimeiseksi.

Perhe muovaa miestä

Lingman ei ole perheensä ainoa urheilija. Pikkuveli Lucas on jalkapalloseura HJK:n johtavia hahmoja.

– On ollut tosi siistiä seurata hänen uraansa, Lingman sanoo.

Lingmanin toinen veli joutui henkirikoksen uhriksi. Veljen kuolema on antanut uutta perspektiiviä elämään.

– Päällimmäinen ajatus on se, että tämä kaikki on aika katoavaista. Pitää elää nyt, koska saattaa olla, että kohta tätä kaikkea ei enää ole.

Lingman onkin tarttunut herkemmin mahdollisuuksiin veljensä kuoleman jälkeen. Toimittaja Miia Saaren kirjoittama Lingmanin elämäkerta ilmestyy kesäkuussa 2026.

– Ehkä jotain on tullut tehtyä oikein, jos joku haluaa minusta kirjan kirjoittaa.

Työn ulkopuolella Lingman viettää aikaa puolisonsa ja muutaman läheisen kaverinsa kanssa. Hän on yhdeksän- ja seitsemänvuotiaiden tyttöjen isä.

– Aika nopeasti valkeni, että lapset eivät toimikaan samalla tavalla kuin sotilaat, hän naurahtaa.
Lingman ei aio erikseen mainostaa asepalveluksen suorittamista tyttärilleen.

– Saavat mennä, mutta jos he eivät halua, niin ei ole minun asiani. Jos he haaveilevat sotilasurasta, kannustan hakemaan lentäjäksi.