Neljästä silmästä haittaa
Kirjoittaja pohtii, mitä rillipäälle pitäisi kertoa ennen palveluksen ensimmäisiä viikkoja.
Olen viimeisen viiden vuoden aikana tottunut kulkemaan silmälasit päässäni kiinnittämättä siihen mitään erityistä huomiota.
Siviilissä on harvoin tilanteita, joissa lasien käytölle on esteitä, ja niihin miltei poikkeuksetta pystyy oma-aloitteisesti varautumaan.
En siksi murehtinut asiasta inttiin saapuessani. Asiat on suunniteltu loppuun asti, ajattelin. Aina heikon näön poissulkeviin palvelustehtäviin saakka.
Toisen palveluspäivän terveystarkastuksessa ei likinäköisyyden suhteen tapahtunut ihmeitä. Surkeat pisteet ja eteenpäin palveluslaseja odottamaan.
Kuulontarkastuksessa kuitenkin sattui jotain yllättävää. Rutiininomainen testi, jossa kuulokkeet laitetaan korvien päälle, ja korvat höröllä kuunnellaan ääniraitaa nappi kädessä, päättyikin siirtoon välittömiin jatkotarkastuksiin. Ja sitten seuraaviin.
Kolmannen oven ulkopuolella jonottaessani pähkäilin kuumeisesti, olivatko raskaan hevin konsertit todella repineet tärykalvoni riekaleiksi, ja tehneet minusta B-miehen?
No, ei sentään. Ennen kolmannen kuulotestin alkua lääkäri pyysi minua ottamaan silmälasit pois päästä. Ai siis mitkä? En ollut edes tiedostanut niiden olemassaoloa, mutta niistähän vika johtui.
Kehykset olivat kuulokkeiden ja ihon välissä, ja niiden paljastama rako oli syypää mielivaltaiseen napin painamiseen, ja vääristyneisiin tuloksiin. Kuulossa ei mitään vikaa!
Huokaisin helpotuksesta. Heikon näön päälle ei lävähtänytkän alentunutta kuuloa, joka rajoittaisi jännien hommien tekemistä. Mutta hetkinen! Eikö täällä käytetä myös kuulosuojaimia ammuttaessa?
Ensimmäisessä ammunnassa huoleni kehysten tekemästä raosta kuulosuojaimiin hälventyi itsestään, vaikka epäilin kuulosuojainten tiiviyttä laittaessani ne lasien päälle. Kukaan ei antanut asiaan vastausta, joten oli paras lakata ajattelemasta itse.
Pohdin kuitenkin vielä seuraavissa ammunnoissa, pitäisikö pyytää "tuplakuulosuojausta", eli korvatulppia passiivikuulosuojainten alla. En kuitenkaan pyytänyt, eikä tarvinnutkaan. Suojaus on pitänyt ja kuulo säilynyt.
Piilolinssejä en ole koskaan hankkinut. Ne ovat suosittu vaihtoehto heikkonäköisille mutta kuulun mieluummin siihen porukkaan, joka pisti omaa rahaa parempiin palveluslaseihin, ja käytän niitä ylpeydellä.
Seuraavaksi haasteeksi ilmenivät suojalasit. Keskusvarastolta jaetut perussuojalasit eivät mahtuneet rillien päälle. Miten näin voi sattua?
Pidin sitten ensimmäistä kertaa niitä tarvittaessa laseja väärässä järjestyksessä; suojalasit silmälasien alla. Kotitekoinen remmiviritelmä piti ne paikoillaan, eikä sinkoava hylsy rikkonut linssejä. Tämä ei kuitenkaan voinut jatkua.
Päästyäni seuraavan kerran keskusvarastolle, ymmärsin pyytää suojalasien vaihtoa sopivaan, silmälasien kanssa tarkoitettuun malliin. Intissä on osattava hoitaa omat asiat kuntoon. On kysyttävä ja pyydettävä kohteliaasti – ja usein.
Ongelma on kuitenkin se, että usein olemme täysin pimennossa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ennakointi on haastavaa, kun muut päättävät ja sinä seuraat.
En ole vieläkään hankkinut piilolinssejä. En ole ottanut korvatulppia käyttöön, ellei niitä erikseen käsketä. Asiat lopulta järjestyvät, vaikka niitä ei ennakkoon tai heti tilanteen sattuessa pysty ratkaisemaan.
Opin reagoimaan mahdollisimman nopeasti. Suojeluhälytyksen tullessa lasit lähtevät naamarin tieltä lentoon.
Varusmiesjohtaja ei tosiaan osannut vastata ensimmäiseen kysymykseeni silmälasien käytöstä kuulosuojainten kanssa.
On ymmärrettävää, ettei joku ole perehtynyt silmälasien kanssa kikkailuun, jos aihe ei ole osa hänen inttiarkeaan. Olisi kuitenkin toivottavaa, että varusmiesten kysymyksiin saisi helpommin vastauksen joltain, joka tietää. Kyseessä ei kuitenkaan ole kovinkaan epätavallinen asia.
Totuin siihen, ettei rillipääkysymyksiin saa varmaa vastausta, koska koulutuksissa ei lähtökohtaisesti tiedetä.
Joillekin palvelustovereille on määrätty reseptilasit vasta intin näöntarkastuksen seurauksena, ja he vasta ovat tuoreina nelisilminä hukassa. Moni saattaa vieroksua silmälasien käyttöä. Ulkonäkö edellä jorpakkoon.
Silmälasit eivät ehkä ole sotilasihanne. Monet mielenkiintoiset tehtävät vaativat hyvää näköä. En kuitenkaan näe, miksi varusmiespalvelusta ei voisi suorittaa alusta loppuun lasit päässään.
Tässä tehtävässä se ei ole haitaksi, eikä kantapään kautta oppimalla enää aiheudu ongelmia harjoituksissakaan.
Jostain olisi kuitenkin hyvä löytyä jonkinlainen tietopaketti siihen, kun lähtee inttiin rillikotelo laukussaan. Tämä on mahdollisesti ainoa luokkaansa.
