Suomi ja Ruotsi Naton kovaan huomaan

Hanakäräjät on vuosittain Espoon Hanasaaressa järjestettävä suomalais-ruotsalainen puolustus- ja turvallisuuspoliittinen konferenssi. Tänä vuonna keskustelu käsitteli lähes ainoastaan maiden Nato-jäsenhakemuksia.

Vuosittainen Hanakäräjät-tapahtuma järjestettiin 8. marraskuuta. Tapahtuma käsittelee Suomen ja Ruotsin yhteistyötä turvallisuuden ja maanpuolustuksen saralla.

Tänä vuonna puhumassa oli Ruotsin puolustusministeri Pål Jonson. Puolustusministeri Antti Kaikkonen ei päässyt pitämään sovittua puheenvuoroaan ja hänen sijaansa kuultiin puhumassa puolustusministeriön kansliapäällikkö Esa Pulkkinen. Myös molempien maitten puolustusvaliokunnat olivat vahvasti edustettuina.

Tilaisuutta isännöi entinen puolustusministeri ja pitkäaikainen RKP:n kansanedustaja Stefan Wallin. 

Keskustelussa nousivat toistuvasti esiin nopea kehitys turvallisuustilanteessa, Naton varautumnen monipuolisiin uhkiin, sekä Suomen ja Ruotsin kahdenvälisen yhteistyön historia ja merkitys Nato-maina.

Monta kertaa korostui myös Naton rooli puolustusliittona. Puhujat painottivat, että Nato ei ole uhka millekkään valtiolle, mutta artikla viisi on ehdoton ja jokaista senttiä liittolaisten maasta puolustetaan Naton koko voimalla.

Puhujat esittivät lupauksia mahtavasta Natosta.

Kansainvälistä näkökulmaa edustivat Naton puolustuspolitiikan ja strategisen suunnittelun apulaispääsihteeri Jörg See ja Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläs Douglas T. Hickey.

Sekä See että Wallin muistelivat puheissaan viime vuoden Hanakäräjiä. Venäjän retoriikka ei ollut vielä kärjistynyt merkittävästi ja suurin huolenaihe turvallisuuden kannalta oli Covid-19 -viruksen Omicron-variantti.

– Harmi kyllä, voimme mielestäni sanoa tilanteen, jota olemme vuoden ajan seuranneet, kehittyneen huonompaan suuntaan nopeasti, See harmittelee.

Vain vuodessa laajamittainen sota on palannut Eurooppaan ja vielä edellisten Hanakäräjien aikana mahdottomaksi ajateltu Suomen ja Ruotsin Naton jäsenhakemus on edennyt jo pitkälle.

Hickey puolestaan antoi vakuutuksen Ruotsin ja Suomen merkityksestä Natolle ja maiden varmasta pääsystä liittoon. Hän kuitenkin nosti esiin myös jäsenyyden mukana tulevan tarpeen asennemuutokselle puolueettomasta maasta liittoutuneeksi.

Sekä Hickey että See myös korostivat Naton puolustuksen tehokkuutta. Puhujien mukaan vaikka Nato ei ole uhka kenellekkään, se puolustaisi kaikkia jäsenmaitaan tarvittaessa vaikka ydinasein.

– Tehdään selväksi se, että Yhdysvallat ei halua sotilaallista konfliktia Venäjän kanssa. Nato on puolustusliitto. Mikä tahansa sotatoimi mitä tahansa jäsenmaata vastaan laukaisee kuitenkin vahvan reaktion Yhdysvalloilta, Hickey julistaa.

Hickey aloitti suurlähettiläänä Suomessa vain 42 päivää ennen Naton jäsenhakemuksen lähettämistä. Kuva Tuomas Härmä

Jäsenmaat Suomi ja Ruotsi

Jonson keskittyi jo kuvan luomiseen Ruotsin tavoitteista kun jäsenmaan asema on saavutettu. Päätavoitteena olisi Ruotsi vahvana ja arvostettuna kumppanina muille jäsenmaille.

– Aiomme täyttää kaikki Naton meille asettamat velvoitteet, Jonson lupaa.

Myös Puolustusministeriön kansliapäällikkö Esa Pulkkinen oli jo suunnannut katseensa tulevaisuuteen ja käynnissä olevien kehityskulkujen jatkumiseen.

Pulkkinen nosti esiin Suomen ja Ruotsin yhteistyön merkitystä myös Naton sisällä. Lähivuosina tapahtunut kehitys yhteydenpidon ja yhteisharjoitusten aikana nähtiin tärkeänä astinkivenä yhteistyölle puolustusliitossa.

Julkisessa keskustelussa esiin nousseen mahdollisen pohjoismaisen blokin syntymistä Naton sisälle Pulkkinen kuitenkin vastusti. Pohjoismaat voisivat tarjota liittolaisilleen eniten, kun puolustukseen keskitytään kokonaisuutena.

– Olen varma siitä, että Pohhjoismaat voivat yhdessä tuoda kokoaan suurempaa lisäarvoa Natolle ja Euroopalle, Pulkkinen vakuuttaa.

Molemmat puhujat ylistivät Suomen ja Ruotsin yhteistä hakemusprosessia. Kumpikin puhe päättyi lupaukseen siitä, että asiassa edettäisiin "hand i hand" eli käsi kädessä.

Hanakäräjät ovat Jonsonin toinen ulkomaanvierailu puolustusministerinä. Myös ensimmäinen matka suuntautui Suomeen. Kuva Tuomas Härmä

"Hienoa, mutta" sanoivat asiantuntijat

Hanakäräjien asiantuntijapaneelissa äänen pääsivät tutkijat. Keskustelemassa olivat Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Matti Pesu, Tarton yliopiston väitöskirjatutkija Eoin McNamara, Atlantic Council -ajatushautomon vanhempi tutkija Ann-Sofie Dahl ja Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik.

Pesu aloitti paneelin muistuttamalla, että vaikka Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon yhdessä, tulee kaikilla pohjoismailla olemaan erilaiset roolit puolustusliitolle. Suomi on etulinjamaa, jonka tärkein tehtävä tulee olemaan oman alueen puolustaminen, kun Ruotsi voi puolestaan enemmänkin varautua toimimaan tukiasemana liittolaisten alueilla tapahtuville operaatioille.

McNamara keskittyi Suomen ja Ruotsin hyödyllisyyteen muille jäsenvaltioille. Itämeren muuttuessa lähes Naton sisämereksi siitä tulee merkittämä huoltolinja kriisiaikoina. Täten sen suojaaminen on tärkeä Suomen ja Ruotsinkin vastuu. McNamara puhui myös eurooppalaisten vastuusta järjestää omaa puolustustaan aikaisempaa itsenäisemmin Yhdysvaltojen siirtäessä huomiotaan Tyynelle valtamerelle.

Dahl nosti esiin käsittelyprosessien erityislaatuisen nopeuden viivästyksistä huolimatta. Suomen ja Ruotsin tulisi Dahlin mukaan olla tästä kiitollisia ja muistaa olla nöyriä.

 – Suomi ja Ruotsi ovat kaksi hyvin vaatimukset täyttävää hakijaa. Silti on muistettava, että ne ovat uusia tulokkaita, Dahl toteaa.

Raik antoi raskasta kritiikkiä ajatukselle pohjoismaisesta blokista. Hän muistuttaa Naton muodostuvan jäsenvaltioista eikä blokeista. Pelkän pohjoismaisen turvallisuuden turvaamisen sijaan Suomella ja Ruotsilla tulisi Raikin mukaan olemaan vastuuta myös Baltian alueella.

Asiantuntijoiden keskustelussa toistui kokonaisturvallisuuden merkitys hybridiuhkien maailmassa ja Naton siihen liittyvä 360:n asteen ajattelutapa. Suomen ja Ruotsin valmistautuminen alalla sai kiitosta ja maiden uskottiin voivan antaa paljon muille asian saralla.

Turkin viivyttelyn ratifiointiprosessissa noustessa esiin asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, ettei ongelma ollut Suomen tai Ruotsin päässä. Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoganin asettumisen hankalaksi omien tavoitteidensa saavuttamiseksi todettiin olevan jo toistuva presidentin menettelykeino.

Parlamenttien puolustuspolitiikkaa leimaa yksimielisyys

Poliitikoista Suomesta paikalla olivat Kokoomuksen kansanedustaja Antti Häkkänen sekä Perussuomalaisten edustaja Jari Ronkainen. Ruotsin valtiopäiviä edustivat Sosiaalidemokraattien Peter Hultqvist ja Ruotsidemokraattien Sven-Olof Sällström.

Keskustelussa poliitikot nyökyttelivät toistensa ajatuksille ja lisäsivät toistensa puheenvuoroihin jatkohuomioita toisiaan sen enempää haastamatta. Poliitikot myönsivät itsekin yhteisymmärryksen hallitsevan valiokunnissa ja olivat asiasta tyytyväisiä.

– Puolustusvaliokunnassa on aika hyvä konsensus poliittisesta keskustelusta, eli ollaan yksimielisiä Natoon liittyvistä kysymyksistä, Häkkänen kertoo.

Myös kansalaisten tuesta jäsenhakemuksille oltiin tyytyväisiä. Erityisesti suomalaisten vahva mielipide Nato-jäsenyydestä keräsi kiitosta.

Selvää linjaeroa herätti ainoastaan ruotsalaisille osoitettu kysymys suhtautumisesta kurdijärjestöihin Turkin kanssa allekirjoitetun yhteisymmärrysasiakirjan jälkeen. Hultqvist muistutti järjestöjen merkityksestä ISIS:n vastaisessa taistelussa ja muistutti ettei Ruotsi tanssi kenenkään muun pillin mukaan. Sällström puolestaan korosti Nato-jäsenyyden pikaisen ratifioinnin olevan hänelle ehdoton ykkösprioriteetti.