"Viidennen artiklan uskottavuus säilyy, kun sitä käytetään harvoin" – Naton artiklat määrittelevät liittouman perusperiaatteet ja jäsenvaltioiden vastuut puolustuksessa

Washingtonissa allekirjoitettiin 4. huhtikuuta vuonna 1949 Pohjois-Atlantin sopimus. Tämä Naton perustamissopimus koostuu 14 artiklasta. Niissä määritellään jäsenvaltioiden oikeudet ja velvollisuudet, kuten sitoutuminen rauhan ja turvallisuuden ylläpitoon sekä puolustusyhteistyöhön.

Maanpuolustuskorkeakoulun strategian professori Tommi Koivula kuvaa Naton perustamissopimusta poikkeuksellisen kompaktiksi ja pitkäkestoiseksi kansainväliseksi sopimukseksi.

– Kyseessä on tiivis ja ytimekäs sopimus. Se on kestänyt aikaa ja pysynyt lähes muuttumattomana yli 75 vuotta.
Naton toiminnan keskeisimpinä artikloina Koivula mainitsee artiklat kolme, neljä ja viisi. Niissä määritellään, kuinka jäsenvaltiot varautuvat puolustukseen rauhanaikana ja miten toimitaan, jos jokin jäsenvaltio kokee olevansa uhattuna tai joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi.

– Näiden artiklojen kautta avautuu konfliktin käyrä, jossa normaalioloista siirrytään poikkeustilanteisiin ja edelleen aseelliseen hyökkäykseen, jolloin liittokunta astuu peliin.

Vastuu puolustuksesta ei ole yksin Natolla

Jokainen Naton jäsenvaltio on ensisijaisesti itse vastuussa oman maansa puolustuksesta. Tätä vastuuta korostetaan Naton kolmannessa artiklassa. Sen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava oma puolustuskykynsä ja tehtävä tiivistä yhteistyötä liittolaistensa kanssa.

Koivula mainitsee Suomen esimerkkinä maasta, joka on ansiokkaasti noudattanut tätä periaatetta. Suomen yleinen asevelvollisuus ja kokonaisturvallisuusjärjestelmä osoittavat hyvän sitoutumisen Naton kolmanteen artiklaan. Tämäntyyppinen valmistautuminen on juuri sitä, mitä Nato jäsenvaltioilta odottaa.

– Jäsenvaltioiden on oltava valmiita puolustamaan itseään ja varmistettava, että heidän puolustuskykynsä ovat riittävät. Jos jäsenvaltio ei täytä tätä vastuuta, se heikentää koko liittoutuman uskottavuutta ja pelotetta.

Tommi Koivula kuvaa Naton perustamissopimusta poikkeuksellisen kompaktiksi ja pitkäkestoiseksi kansainväliseksi sopimukseksi. Kuva: Amos Kautto

Neuvottelut mahdollistavat viisaamman reagoinnin

Jos jokin Naton jäsenvaltio kokee turvallisuusuhkia, se voi pyytää muita jäsenvaltioita yhteisiin neuvotteluihin. Tätä mahdollisuutta tarjoaa Naton neljäs artikla. Käytännössä se antaa jäsenvaltioille keinon tuoda esiin huoliaan ja uhkakuviaan, ja muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus keskustella niistä.

– Tämän tärkeän mekanismin avulla liittolaisten on mahdollista avoimesti keskustella tilanteesta ja kehittää yhteisiä toimintasuunnitelmia ennen kriisin eskaloitumista.

Neljäs artikla on aktivoitu Naton historiassa seitsemän kertaa. Viimeksi helmikuussa vuonna 2022 Ukrainan sodan alkaessa. Tuolloin neuvotteluja pyysivät maat, jotka sijaitsevat lähellä konfliktialuetta.

Jos tilanne sitä vaatiin voi neljännen artiklan aktivoiminen johtaa myös konkreettiseen tukeen. Esimerkiksi vuonna 2003 Turkki sai Natolta ilmatorjuntajärjestelmän neljännen artiklan aktivoitumisen seurauksena. Sillä autettiin Turkkia vahvistamaan puolustustaan Irakin sodan myötä tulleisiin turvallisuusuhkiin liittyen.

– Jatkuva vuoropuhelu on olennainen osa liittouman toimintaa. Neljäs artikla luo puitteet yhteiselle ymmärrykselle siitä, missä mennään ja kuinka kauas ollaan valmiita menemään kriisitilanteissa. 

Kollektiivinen puolustus luo pelotteen

Naton perusperiaatteena on kollektiivinen puolustus, joka tuodaan esiin liittoutuman viidennessä artiklassa. Sen mukaan hyökkäys yhtä jäsenvaltiota vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan, ja se oikeuttaa jäsenvaltiot ryhtymään toimiin puolustuksen tukemiseksi.

– Se on niin voimakas artikla, että sen aktivoiminen vaatii todella vakavia olosuhteita. Käyttöönotto tarkoittaisi sitä, että Nato laittaisi ikään kuin kaiken peliin.
Koivula muistuttaa, että viidennen artiklan käyttöönotto perustuu kaikissa tilanteissa aina Naton neuvoston tapauskohtaiseen arvioon ja yksimieliseen päätökseen.

Kyseistä artiklaa on käytetty vain kerran Naton historian aikana syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen. Sitä ei silloinkaan virallisesti aktivoitu, vaan muut jäsenvaltiot vahvistivat sen voimaantulon ilman Yhdysvaltojen vastustusta. 

– Artiklan uskottavuus säilyy, kun sitä käytetään harvoin. Pelote toimii parhaiten, kun sen tuoma uhka pysyy elinvoimaisena ja uskottavana.

Väljyyttä muotoilussa

Viidennen artiklan muotoilu on kuitenkin laaja ja avoin tulkinnoille. Artiklassa todetaan, että jäsenvaltiot harkitsevat osaltaan tarpeelliseksi katsomiaan toimenpiteitä, jos jokin Naton jäsen joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Tarkkaa apua siinä ei siis määritellä.

Koivula näkee asian myönteisenä siinä mielessä, että artiklan väljä muotoilu mahdollistaa laajan valikoiman vastatoimia. Lisäksi se antaa jäsenvaltioille harkintavaltaa ja estää automaattisen, kaavamaisen reagoinnin kriisitilanteisiin.

– Valtiot voivat tarjota apua, joka on tarpeen ja johon heillä on resursseja. Se voi olla esimerkiksi sotilaallista voimaa, talousapua tai diplomaattista tukea.
Naton jäsenvaltiot saattavat olla varovaisia artiklan velvoittaman avunannon suhteen. Koivulan mukaan niillä on kuitenkin sisäänrakennettu kannustin ryhtyä konkreettisiin toimiin. Koko puolustusliiton uskottavuus kärsisi pahasti, jos jokin jäsenvaltio laiminlöisi velvoitteensa tuen antamisesta.

Naton perusperiaatteena on kollektiivinen puolustus, jonka mukaan hyökkäys yhtä jäsenvaltiota vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan, ja se oikeuttaa jäsenvaltiot ryhtymään toimiin puolustuksen tukemiseksi. Kuva: Amos Kautto

Nykyajan uhkat otetaan huomioon

Vaikka Naton kollektiivinen puolustus on alun perin suunniteltu vastaamaan aseellisiin konflikteihin, on sitä ajan myötä tarkennettu vastaamaan myös nykyaikaisiin uhkiin.

Koivulan mukaan Naton huippukokouksissa ja strategisissa asiakirjoissa on selvennetty, että kollektiivista puolustusta voidaan soveltaa myös perinteisistä aseellisista konflikteista poikkeaviin uhkiin. Tällaisia ovat esimerkiksi hybridi- ja kyberhyökkäykset, jotka voivat vaarantaa valtion elintärkeitä infrastruktuureja.
Koivula muistuttaa, että Nato arvioi tilanteet aina tapauskohtaisesti. Se ei ole tarkasti määritellyt, mitkä hyökkäykset laukaisevat esimerkiksi viidennen artiklan mukaisia toimenpiteitä.

– Tällainen joustava lähestymistapa mahdollistaa nopean reagoinnin, ilman että hyökkääjä voi ennakoida tarkalleen, milloin ja miten Naton puolustus aktivoituu.

Tuore esimerkki tästä on Itämerellä tapahtuneet kaapelivauriot. Ne johtivat siihen, että Suomi ja Viro kutsuivat Naton jäsenvaltioiden edustajat koolle keskustelemaan tilanteesta. Tämän seurauksena Nato päätti vahvistaa sotilaallista läsnäoloaan Itämeren alueella.

– Tämä on hyvä esimerkki siitä, että Nato kykenee nopeaan toimintaan ja tukee sen jäsenvaltioita.