"Kaikki tekevät tämän hieman eri tavoin" – Nato-pioneerit harjoittelivat kiitotien korjaamista Suomessa

Vihollinen on iskenyt Ilmavoimien Hallin tukikohtaan. Droonit ovat tuhonneet lentokentän rullausväyliä ja konepaikkoja. Asfalttipinnoilla näkyy noin metrin syvyisiä ja muutaman metrin levyisiä kraattereita. Tukikohdan käyttö on estynyt.

Lentokoneita tai muuta tärkeää kalustoa ei kuitenkaan ole tuhottu. Ilmavoimien pioneeripäällikkö, majuri Joni Pirinen kertoo, että ennakkovaroitustieto tulevasta iskusta saavutti tukikohdan ajoissa. Lentokoneet nousivat ilmaan ja poistuivat paikalta ennen kuin 12 lennokkia iski Keski-Suomessa sijaitsevaan kohteeseen.

Ilmavoimien pioneeripäällikkö, majuri Joni Pirinen korostaa, että osallistujamaat eivät ole harjoitelleet yhdessä vauriokorjausta näin suuressa mittakaavassa aikaisemmin. Kuva: Niila Haapakoski

Onneksi kyseessä on vain harjoitus, vaikka Puolustusvoimissa on varauduttu monipuolisesti nykyaikaisen sodankäynnin ulottuvuuksiin. Ikävämmässäkin skenaariossa Ilmavoimien erikoiskalustoa olisivat suojanneet lentokentällä näkyvät valtavat betonirakennelmat. Ilmavoimien liikkuva taistelutapa lisäksi takaa, että kalusto on hajautettu useisiin tukikohtiin.

Hallin tukikohdan ammottavat kuopat ovat kuitenkin todellisia, vaikka ne eivät tällä kertaa ole vihollisen droonien kylvämien pommien synnyttämiä. Tukikohta on saatava pikaisesti kuntoon.

Nato-yhteistyön voimin

Ison-Britannian asevoimien pioneerijoukkue on rullausväylällä työn touhussa. MTP-kuvioisista palveluspuvuista ja L85A2-mallisista rynnäkkökivääreistä käy välittömästi ilmi, että kyseessä ei ole kotimaisia sotilaita.

Drooni-iskun seurauksena asfaltin palasia ja maa-ainesta on sinkoutunut joka puolelle. Korjaus pitää tehdä huolella, koska työn lopputulos toimii alustana kriittisille ja arvokkaille hävittäjille ja kuljetuslentokoneille.

Brittien joukkueenjohtaja, luutnantti Jessie kertoo, että ensimmäisenä työvaiheena he tarkastavat tilanteen. Vaurioiden selkiydyttyä voidaan päättää, mitä priorisoidaan. Vasta sitten aloitetaan korjaustyöt. Ensimmäinen varsinainen työvaihe on asfaltin palasten ja irtonaisen maa-aineen poistaminen.

Työkoneiden meteli kuuluu kauas, kun pioneerijoukkue puhdistaa rullausväylää kraatterin ympäriltä. Sotilaat siivoavat maa-ainesta ja asfaltin palasia pitkälti käsipelillä.

Samaan aikaan myös toinen Nato-liittolainen on matkalla apuun. Ranskalaiset pioneerit ovat tulossa kalustoineen Hallin tukikohtaan Vuosaaren satamasta, itäisestä Helsingistä.

Ei aikaakaan, kun työn jäljen jo näkee. Kraatterin ympäristö on siivottu ja nyt räjähdyspaikasta tunnistaa, että kyseessä on selkeä reikä asfaltin pinnalla. 

Ympäristön siistimisen jälkeen britit kohdistavat katseensa itse kuoppaan. Asfalttileikkuri hyökkää rosoisten reunojen kimppuun. Sen avulla britit siistivät kuopan sivut. Sitten yksi pioneereista hyppää traktorikaivurin puikkoihin ja alkaa kaivaa kraatterin pohjaa ja siistii sen tasaiseksi.

Hetken kuluttua kuorma-autot kurvaavat paikalle. Ratti on suomalaisen näkökulmasta väärällä puolella, mutta kuski peruuttaa tottuneesti kraatterin viereen. Lava nousee ja kivimurske sataa kuopan pohjalle. 

Sitten sotilas ottaa järeän tärylätkän käsiinsä ja ryhtyy tasoitushommiin.
Kuski pudottaa päälle lisää kivimursketta ja se jyrätään. Työvaihe toistuu, kunnes kraatteri on pintaa myöten täynnä.

Ison-Britannian asevoimien pioneerijoukkue tiivistää tärylätkällä kraatterin pohjaa Hallin tukikohdassa Jämsässä. Kuva: Niila Haapakoski

Viimeinen pohjatyö hoituu päältä ajettavalla katujyrällä. Kokematon kuljettaja ei onnistu tasoittamaan pintaa aivan ensimmäisellä kerralla. Sotilas saa kuulla siitä kokeneemmilta kollegoiltaan, joita toiminta huvittaa.

Laaja kokonaisuus

Käynnissä on Suomen isännöimä Atlantic Trident 25 -harjoitus. Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Ranskan ilmavoimien kolmenvälinen harjoitus järjestetään nyt ensimmäistä kertaa osallistujamaiden ulkopuolella. Suomi on tällä kertaa mukana, joten osallistujamaita on neljä.

Osana kokonaisuutta harjoitellaan vauriokorjaustoimintaa – tunnetaanhan Suomi varautumisen mallimaana. Osallistujamaat eivät ole harjoitelleet yhdessä vauriokorjausta tässä laajuudessa aiemmin.

Lisäksi osallistujamaiden ilmavoimat kehittävät yhdessä liikkuvaa taistelutapaa, ristiintukeutumiskykyä sekä neljännen ja viidennen sukupolven hävittäjäkaluston yhteistoimintaa. 

Ristiintukeutumisessa mekaanikot toteuttavat tukeutumiseen liittyvät toimenpiteet toistensa hävittäjille.

Vauriokorjaustoiminnan tavoitteena on palauttaa tukeutumiskyky mahdollisimman nopeasti vihollisen iskun jälkeen.

Jessie kokee, että tällaisten tilanteiden harjoittelu on hyödyllistä, ja siinä on omat haasteensa.

– Se on todella tärkeää, hän kiteyttää.

Atlantic Trident on ilmavoimien ympärille kietoutuva suuri harjoituskokonaisuus. Jessie kertoo, että myös se tuo harjoitukseen kiinnostavia elementtejä. 

– Saamme mahdollisuuden toimia yhdessä lentäjien kanssa, joten voimme kuulla heidän näkemyksiään, hän iloitsee.

Erilaiset toimintatavat

Kuoppa on täytetty ja tasoitettu. Pirinen kertoo, että kaikki maat tekevät pohjatyöt melko yhtenäisesti, mutta tämän jälkeen eroja ilmenee.

– Pinta tehdään erilaisilla tekniikoilla, Pirinen täsmentää.

Brittipioneerit ovat pohjatöiden ohella kasanneet harmaan suojalevyn kraattereiden viereen. Pirinen avaa, että kyseessä on vahvistetusta alumiinista valmistettu, pommivaurioiden korjauspaikkana käytettävä tilapäinen paneelimatto. Se siirretään kraattereiden päälle, kun pohjatyöt on tehty.

Yhdysvaltalaiset sotilaat ohjaavat brittien apuna paneelimattoa oikeaan kohtaan. Pirinen kertoo, että Nato-jäsenyyden myötä myös Suomeen on tulossa mattoja sisältäviä korjaussarjoja. Kuva: Niila Haapakoski

Ensimmäisellä vilkaisulla tuntuu absurdilta, että matto voisi toimia kiitoradan alustana haittaamatta merkittävästi laskeutumista tai lentoon lähtöä. Irtonainen paneelilevy kun asettuu hieman asfaltin pintaa korkeammalle.

Pirisen mukaan se kuitenkin toimii kiitoradan alustana samalla tavalla kuin tasainen asfalttikin. Hän tarkentaa, että paneelin korkeus jää alle kolmen senttimetrin, mikä tarkoittaa, että se on Naton standardien mukainen.

Britit kiinnittävät paneelimaton köydellä kuorma-auton perään. Kuorma-auto vetää maton liikkeelle, ja sotilaat ohjaavat yhteisvoimin sen suuntaa. Ähinää ja puhinaa kuuluu, kun miehet ja naiset pyrkivät sijoittamaan painavan rakennelman täsmälleen oikeaan kohtaan.

Vihdoin matto peittää kivimurskeella täytetyn kraatterin. Työ ei kuitenkaan ole vielä ohi. Jotta rakennelma pysyy paikoillaan, se ankkuroidaan useasta kohdasta kiinni asfalttiin. Sotilaat kantavat järeät porakoneet sivuun, jonka jälkeen työ on valmis. Tukikohta on pian taas käytössä.

Britit käyttävät rullaus- ja kiitoteiden paikkauskohtien päällä paneelimattoa, jonka he ankkuroivat tiukasti kiinni. Kuva: Niila Haapakoski

Ison-Britannian asevoimien pioneerijoukkueeseen kuuluva rakennusmateriaaliteknikko Niclas vaikuttaa tyytyväiseltä lopputulokseen.

– Mielestäni harjoitus on mennyt toistaiseksi hyvin, hän tiivistää.

Niclas kertoo, että britit harjoittelevat vauriokorjausta vuosittain. Hänelle kyseessä on kolmas tämän tyyppinen harjoitus. Erityisen hienoa on se, että harjoituksessa pääsee toimimaan muiden liittolaisten kanssa yhteistyössä. Atlantic Trident -harjoituksen lisäksi myös Niclas on ensimmäistä kertaa Suomessa.

– Täällä on lämpimämpää kuin oletin, ja maisemat ovat hienoja. Muistuttaa paljon Skotlantia, Niclas kuvailee.

Myös Jessie korostaa yhteistyön kehittämistä yhdysvaltalaisten, ranskalaisten ja suomalaisten kanssa.

– Opimme paljon muilta. Muilla osallistujilla on samankaltaisia kykyjä kuin meillä, mutta kaikki tekevät tämän hieman eri tavoin, hän kertoo.

Ranska ja Suomi toimivat toisin

Kaikki osallistujamaat aloittavat kraatterin paikkaamisen käytännössä samalla tavalla. Suomi ja Ranska eivät kuitenkaan hyödynnä harjoituksessa paneelimattoa brittien tapaan.

Ranskan ilmavoimat valaa päällysteeksi betonia. Tämä johtuu pitkälti siitä, että muualla Euroopassa lentokenttien päällystemateriaali on usein kiitotietä myöten betonia.

Pirinen huomauttaa, että Suomessa betoni pitää raudoittaa roudan takia. Ranskassa sääolosuhteet ovat erilaiset, joten raudoittaminen ei yleensä ole tapana.

Suomessa kiitotie tehdään asfaltista, vaikka konepaikat ovat usein betonia. Tämän vuoksi rullausväylät ja kiitotiet korjataan Euroopan koillisessa nurkassa asfaltilla.

Kaikki kolme pintamateriaalia soveltuvat käyttöön, mutta niiden ominaisuudet ovat hieman erilaisia. Etenkin sääolosuhteet vaikuttavat siihen, mikä materiaali sopii kulloinkin parhaiten.

Pirinen korostaa, että asfaltti ja betoni ovat pysyviä ratkaisuja.

– Paneelimatto on aina väliaikainen. Standardien mukaan ne kestävät tietyn määrän nousuja, laskuja tai ylimenoja.

Yleensä väliaikainen ratkaisu on pysyvää ratkaisua nopeampi toteuttaa. Päteeköhän tämä myös vauriokorjaustoimintaan?

– Henkilökohtaisen kokemukseni perusteella se ei välttämättä ole nopeampi ratkaisu, Pirinen kertoo.

Pirisen mukaan Suomessa on laskettu korjausajan mahdollistavan pinnan tekemisen suoraan asfaltilla – kaikkina vuodenaikoina.

Hän huomauttaa, että pintamateriaalin lisäksi eroja ilmenee hieman myös työtavoissa. Liittolaisten toiminnassa korostuu yksittäisten sotilaiden manuaalinen työ, mutta suomalaisessa metodissa sen merkitys on vähäisempi.

– Työ tehdään pääosin koneilla.

Toiminnassa on siis eroja, mutta yhteistyössä ei majurin mukaan ilmene ongelmia.

– Ajattelemme samalla tavalla. Kun vaurio syntyy, siitä pitää päästä pikaisesti eroon.

Harjoituksen tavoitteena onkin kehittää vauriokorjaustoimintaa kokonaisuudessaan, eikä varsinaisesti opettaa muille osallistujille omia tapoja. Näin ollen osallistujat voivat seurata muiden työtä ja pyrkiä poimimaan sieltä toimivia menetelmiä itselleen.

– Kaikki varmasti pyrkivät parhaaseen ja sopivimpaan käytäntöön, Pirinen lisää.

Vauriokorjauksilla pitkä historia

Kesäkuun alussa uutisvirran valtasi Ukrainan suuri isku Venäjän lentotukikohtiin. Ukraina tuhosi syvälle Venäjän maaperälle ulottamillaan iskuilla muun muassa strategisia pommikoneita.

Vauriokorjaustoiminnalla on hyvin tärkeä rooli nykyaikaisessa sodankäynnissä. Silti sitä on harjoiteltu koko Ilmavoimien historian ajan.

– Viimeiset 20 vuotta siitä on dokumentoitua historiaa, Pirinen tarkentaa.

Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut merkittävästi viime vuosien aikana, minkä vuoksi puolustukseen panostetaan merkittävästi. Myös vauriokorjauksiin on viime vuosina kiinnitetty huomiota.

Esimerkiksi elokuussa 2023 järjestettiin pioneeriaselajin kokeiluharjoitus PKS 23 pääkaupunkiseudun alueella. Silloin suomalaiset pioneerit olivat vastaavassa harjoituksessa Malmin lentokentällä kuin britit nyt Hallissa. PKS-harjoitus tosin oli paljon massiivisempi.

– Nämä kraatterit mahtuisivat kaikki siihen yhteen kraatteriin, joka siellä silloin oli, Pirinen vertaa Helsingin ja Hallin tukikohdan harjoituksia.

– Suomalainen kyky testattiin ja todistettiin siellä, Pirinen toteaa.

Pirisen mukaan Venäjän hyökkäyssota on osoittanut vauriokorjaustoiminnan tärkeyden, mutta varsinaisia uusia oppeja Ukrainasta ei ole saatu.

– Meidän tulee olla valmiina koko ajan samalla tavalla kuin ennenkin. Ilmamuuri 25 -valmiusrakentamisharjoituksessa kuukausi takaperin valmistauduimme vihollisen iskuun tukikohdissamme rakentamalla suojia koko Ilmavoimien tarpeisiin. Nyt kun se isku sitten tuli, niin vauriokorjauksella osoitamme tässä nopeaa palautumiskykyä yhdessä liittolaisten kanssa, Pirinen linjaa.

Yhdysvallat valitsi Suomen

Atlantic Trident järjestetään ensimmäistä kertaa osallistujamaiden (FRUKUS) ulkopuolella. Pirinen huomauttaa, että tänä vuonna järjestämisvastuu on Yhdysvalloilla.

– Suomi on tarjonnut mahdollisuuden, johon Yhdysvallat on tarttunut, Pirinen kertoo.

Suuri harjoituskokonaisuus kestää kaksi viikkoa, ja siinä hyödynnetään kaikkia Ilmavoimien päätukikohtia sekä Hallin tukikohtaa. Pirisen mukaan Hallin tukikohdan kokonaisvahvuus on toistasataa.

– Ensimmäinen viikko keskittyy vauriokorjaustoimintaan ja räjähteiden raivaamiseen. Toisella viikolla siirrytään linnoittamiseen, jossa me opetamme ulkomaalaisille suomalaista rakennustekniikkaa, Pirinen kertoo.