Nato arvioi suhdettaan Venäjään
Naton heinäkuun huippukokous Varsovassa lähestyy. Liittouma uudelleenarvioi suhtautumistaan sekä idän että etelän turvallisuusuhkiin.
Naton täytyy uudelleenarvioida suhdettaan Venäjään sekä lähestymistapojaan ei-valtiollisiin turvallisuusuhkiin. Naton sotilaskomitean puheenjohtaja, tšekkiläiskenraali Petr Pavel puhui liittouman tulevaisuudesta maanantaina 25. huhtikuuta Maanpuolustuskurssiyhdistyksen tilaisuudessa.
– Epävakauden kaari ympäröi suurta osaa Eurooppaa. Se vaikuttaa sekä Suomeen että lähialueen Nato-jäseniin, Pavel aloitti puheensa Finlandia-talolla.
Pohjois-Atlantin liiton seuraava huippukokous järjestetään Puolassa heinäkuun alkupuolella. Esitelmässään Pavel käsitteli nykyhetken turvallisuuspoliittisista tilannekuvaa Varsovan huippukokouksen lähestyessä ja kertoi, miten Nato tulisi reagoida tilanteeseen.
Kenraalin mukaan jatkuvasti kehittyvä turvallisuustilanne voidaan yksinkertaistettuna eritellä kahteen alueelliseen haasteeseen: itään ja etelään. Itäistä turvallisuusuhkaa hallitsee Venäjä, kun taas etelässä ongelmat kumpuavat lähinnä heikkojen tai epäonnistuneiden valtioiden aiheuttamasta kaaoksesta ja levottomuudesta. Valtiot eivät kykene tarjoamaan kansalaisilleen turvallista elinympäristöä tai peruspalveluita, joten ongelmat peilautuvat esimerkiksi Eurooppaan.
Varsovan vastaukset
Pavelin mukaan Nato tulee keskittymään Varsovassa kolmen elementin tasapainoon: puolustus, pelote ja vuoropuhelu. Hän totesi puheessaan, että Naton täytyy huomioida Venäjän uusiutuneet pyrkimykset nousta maailmanvallaksi.
– Myönnän, että on monia ongelmia, jotka voitaisiin hoitaa paremmin yhteistyössä Venäjän kanssa tai ainakin ilman suoranaista vastustamista.
Kenraali huomautti, ettei Naton suhde Venäjään ole yhtä yksiulotteinen, miltä se saattaa ensisilmäyksellä vaikuttaa.
– Meidän täytyy hyväksyä, että Venäjä voi olla joko kilpailija, vastustaja, vertainen tai kumppani: luultavasti myös kaikki neljä samaan aikaan, hän sanoi.
Toimintaympäristö vaatii Natolta pragmaattista lähestymistapaa, josta Pavelin mielestä Suomi on hyvä esimerkki. Suomessa ymmärretään suuren naapurimaan aiheuttama turvallisuusriski, mutta samalla ylläpidetään vuoropuhelua ja taloudellisia suhteita Venäjän kanssa. Vaikka Suomi seisoo omilla jaloillaan, se ei provosoi Venäjää.
Pavelin mukaan Varsovassa Nato-jäsenet arvioivat puolustusbudjettiensa tavoitteet ja prioriteetit uudelleen. Huippukokouksessa keskustellaan myös ulkopuolisen yhteistyön laajentamisesta. Esimerkiksi Lähi-idästä peräisin olevan ei-valtiollisen turvallisuusuhan kuten terrorismin eliminoinnissa Nato ei onnistu yksin.
Natossa ymmärretään, että sotilaallinen toiminta voi ainoastaan hoitaa oireita, muttei korjata pohjimmaisia syitä etelässä tapahtuvan kärsimyksen takana. Siihen tarvitaan avuksi muita kansainvälisiä organisaatiota.
– Kuvitelkaa Naton sotilaallinen suorityskyky täydessä yhteistyössä Euroopan unionin juridisten ja taloudellisten keinojen kanssa, Pavel vetosi puheensa loppupuolella.
Hän uskoo, että maailma tulee seuraamaan Natoa tiiviisti heinäkuun huippukokouksen lähestyessä. Varsovassa tullaan keskittymään tasapainoon: tasapainoon taistelukyvyn ja yhteistyön välillä sekä tasapainoon idän ja etelän turvallisuusuhkien kesken.
