.jpg/bcc32c7d-178d-7dbf-5543-1c7b82df0966?t=1597990964364)
Alokaskoulutus on lähtenyt käyntiin Suomen varuskunnissa uudenlaisessa tilanteessa. Koulutus 2020 -ohjelman pilotointi sekä uudet lomajärjestelyt ovat tuoneet kesän saapumiserälle täysin toisenlaisen kokemuksen asepalveluksesta. Erityisjärjestelyt näkyvät myös Ilmasotakoulussa Tikkakoskella, missä alokaskoulutus on ollut käynnissä jo neljä viikkoa.
Ilmavoimien alokaskoulutus ei eroa muiden puolustushaarojen vastaavasta. Ilmasotakoulun varuskunta-alueelle saavuttaessa huomaa kuitenkin välittömästi, että kyseessä on juuri Ilmavoimien tukikohta. Varuskuntaa ympäröi verkkoaita ja alueen sisäpuolelle on ripoteltu erilaisia valvontatutkia ja muuta ilmailuun liittyvää laitteistoa.
Kasarmit näyttävät ulkopäin enemmän tavallisilta peruskorjatuilta kerrostaloilta, kuin alokkaiden majoitusrakennuksilta. Kesän saapumiserän alokkaita löytyy viestitekniikkakomppaniasta, lentotekniikkakomppaniasta sekä Ilmavoimien aliupseerikoulusta eli miltei jokaisesta Ilmasotakoulun perusyksiköstä. Aliupseerikoulun alokkaista suurin osa on erikoisjoukkohaussa erikseen hakeneita apumekaanikkoja.
Aliupseerikoulun alokkaat ovat maanantaiaamuna hyvissä ajoin ennen kahdeksaa valmistautumassa ampumaradalla. Paikalle on matkaa kasarmialueelta noin kuusi kilometriä, joten Luonetjärven itäpuolella sijaitsevalle ampumaradalle on siirrytty polkupyörillä. Alokkaat on jaettu kolmeen osastoon, joista yksi aloittaa ampumisella ja loput harjoittelevat taisteluensiapua ja muuta oheistoimintaa.
Kuten asiaan kuuluu, aseet, lippaat sekä puhdistusvälineet on aseteltu sotilaallisen särmikkäästi suorassa rivissä oleville patjoille. Alokkaat seisovat levossa patjojen takana odottaen ohjeistusta ammuntaa johtavilta kadeteilta. Vuorossa on ensimmäinen ampumatesti RK7, jonka moninaiset eri vaiheet vaativat muutaman viikon palvelleilta alokkailta tiukkaa keskittymistä.
– Muistakaa aina lippaan vaihto, lataus sekä varmistus ja sitten vasta laskette aseen perän maahan, kadetti ohjeistaa.
Kohdistuslaukausten jälkeen innostuneet alokkaat kipittävät aseet tanassa maalitauluille pällistelemään ammuntansa tuloksia. Jännitys purkautuu tauluilla ja omien tulosten päivittely alkaa heti.
– Parannettavaa oli vielä ja asentoakin pitäisi hieman viilata, alokaskaksikko tuskastelee tauluilta palatessaan.
Oikean ampumatestin aloittaminen ei kuitenkaan suju ilman hankaluuksia, sillä ampumatestissä tarvittava taulujenkääntölaitteisto ei toimi. Kouluttajien välillä käydään keskustelua siitä, pitäisikö ammunnan eri vaiheet ilmoittaa pillinvihellyksillä. Alokkaat seuraavat taustalla kadetin ruohonjuuritasolle syventyvää ohjeistuspuhetta.
Aamupäivän pelastaa kuitenkin sähkömies, joka korjaa rikkoutuneen taulunkääntöjärjestelmän ja ammunta saadaan aloitettua.
– Unohdetaan pillileikit ja pelataan kääntyvillä tauluilla, kadetti toitottaa tilanteen selvittyä.
Ampuma-asentojen ja patruunoiden lipastamiseen liityvien rituaalien jälkeen mahallaan ampuma-asentoa hienosäätävien alokkaiden takaa kuuluu kouluttajan karjahdus:
– Ovatko ampujat valmiit? Ampukaa!
Vaihtimet napsahtavat alas ja rauhallisella metsäaukealla sijaitseva rata täyttyy hetkeksi jylisevistä laukauksista ja sinne tänne kimpolevista hylsyistä. Hengitys höyrystyy ruudinsavusta.
Rauhan laskeuduttua radalle osumiaan hämmästelevä alokas Waltteri Keus innostuu keskustelemaan palveluksestaan. Kyseessä on edeltävänä lauantaina lomilta palanneiden alokkaiden toinen ampumakerta.
– Sanoisin, että ampumataito on pikkuhiljaa alkanut kehittymään, kun siihen on alkanut saada hieman tuntumaa. Alussa oli hieman heikkoa, kun asentoa ei löytynyt millään, Keus kuvailee.
Keus kertoo, että koulutus on vielä alkuvaiheessa ja suurimmilta osin pohjan rakentamista myöhempää palvelusta varten. Sotilasympäristöön orientoituminen, sulkeiset sekä perustaistelukoulutus ovat päivän sana. Alokkaiden koko palvelus on tähän mennessä sujunut rajoitusten kanssa alun kahden viikon kiinniolosta lähtien. Tämä on auttanut viikonloppulomista tietämättömien alokkaiden jaksamista.
– Koulutus on kuitenkin ollut kiireistä ja meillä on ollut todella tiivistetty aikataulu koronan takia. Oikeastaan joka päivä on vähintään seitsemään asti tullut väännettyä, Keus muistelee.
Samoilla linjoilla ovat myös aliupseerikoulun alokkaiden ryhmänjohtajat. Toimintaa ampumapaikkojen takaa seuraava alikersantti Tullila toteaa, että alokasjakson ensimmäiset viikot ovat olleet yhtä pyöritystä.
– Meillä on ollut paljon pidempiä päiviä ainakin ryhmänjohtajan näkökulmasta ja teemme koko ajan hirveästi kaikkea. Alokkailtakin on välillä tullut palautetta, että päivät ovat aivan liian pitkiä, Tullila huokaa.
Ryhmänjohtajat vahvistavat, että alokaskauden päiväohjelmia on uuden lomarytmin takia jouduttu tiivistämään. Koulutuksesta ei ole kuitenkaan jouduttu karsimaan mitään pois, vaan joitain kouluttajien tehtäviä on ulkoistettu ryhmänjohtajille. Aikaisemmin kouluttajien pitämiä oppitunteja on joissain tapauksissa jouduttu sysäämään alikersanttien hoidettavaksi.
Koulutusaikataulujen tiivistäminen näkyy myös kouluttajien työssä. Ammuntoja vetävä kadettikaksikko mainitsee, että alokkaiden ammuntoja pitäessä työpäivä kestää aamukahdestasta iltakahdeksaan saakka. Niin alokkaiden, ryhmänjohtajien kuin kouluttajienkin on venyttävä, jotta laadukas koulutus saadaan järjestymään. Pitkiä päiviä tekevät alokkaat saavat ryhmänjohtajiltaan suuret kehut.
– Alokkaat ovat sopeutuneet todella hyvin ja pääsevät nopeasti mukaan uusiin juttuihin. On ihan järkyttävää, miten nämä kaikki ovat kavereita keskenään ja kannustavat toisiaan, Tullila ihastelee.
Toinen osa aliupseerikoulusta on tehnyt samanlaisen polkupyörämarssin toiselle Itärannalla sijaitsevalle harjoitusalueelle. Koulutusta vetävät jälleen työharjoittelussa olevat kadetit ja he ovat koonneet alokasryhmän siistiin riviin koulutuksen alustuspuhetta varten.
– Napalmi roiskuu, palaa ja räiskyy eli mielenkiintoinen setti tulossa, kadetti kuvailee.
Vuorossa on mahdollisesti yksi alokaskauden jännittävimmistä koulutuksista, eli polttotaistelurata.
Syrjässä olevan sorakentän laidalle on pystytetty kaksi erillistä rataa, joista ensimmäisessä palava napalmi on levitetty radan sivuille. Toisessa napalmi palaa taistelijan yläpuolella ja putoilee hiljalleen juoksijan niskaan radan ali mentäessä. Koulutukseen sisältyy myös liekeissä olevan nuken sammuttaminen palopeitteellä.
Ennen koulutuksen aloittamista ryhmänjohtajat tarkastavat, ettei yhdelläkään alokkaalla ole käytössään tai taskuissaan muuta kuin Puolustusvoimien varusteita. Jokainen alokas käydään läpi sukkia ja alushousuja myöten. Kadetti Lauri Lehtolainen kertoo, että syy epätavallisen tarkkaan syynäämiseen on hyvin yksinkertainen.
– Käytämme ainoastaan Puolustusvoimien varusteita, sillä emme tiedä millaiset omat varusteet ovat. Eli sulavatko ne kuumuudessa ihoa vasten tai muuta vastaavaa. Puolustusvoimien varusteet eivät sula, vaan korkeintaan palavat, joten ne ovat paljon turvallisempia, Lehtolainen paljastaa.
Alokkaiden kerääntyessä jonoon vallattomana roihuavan radan alkuun kouluttava kadetti antaa viimeiset napakat ohjeistukset ennen lopullista suoritusta.
– Sivuilla palaa emäroihu ja tavoitteena on, että ette syty tuleen. Jos jännittää, muistakaa teille opetettu hengitystekniikka stressin lievittämiseksi.
Roihuavan napalmin tupruttaessa mustaa savua taivaalle ensimmäiset alokkaat asettavat kätensä naaman suojaksi ja ryntäävät urheasti liekkimeren sekaan. Toisessa päässä odottaa kadetti Lehtolainen sammutuspeitteen kanssa.
– Jos joku käskee teidät maahan, olette tulessa ja palo sammutetaan teidän mentyä maahan, Lehtolainen muistuttaa radan läpi ryntääviä alokkaita.
Liekkimeren läpi juostuaan alokkaat nakkaavat palopeitteen päällensä suojaksi ja sujahtavat alittamaan napalmiroihua. Kuiville päästessä palopeite heitetään pois taakse päin nojautuen, aseen hihna otetaan pois kaulalta ja heittäydytään maahan vatsalleen mahdollisten kipinöiden sammuttamiseksi. Alokas toisensa jälkeen juoksee radan läpi kuin vanha tekijä. Alokas Riku Koskela lepäilee sivummalla radalta selvittyään.
– Vähän tuli lämmin, mutta ei se polttanut niin kuin luulin. Suojaviitan kanssa kun juoksi, niin tippui isompia klönttejä niskaan mutta viitta piti onneksi hyvin, Koskela selittää.
Alokkaiden jonottaessa napalmiradalle Ilmasotakoulun sotilaspastori Marko Haukkamäki ilmestyy paikalle taisteluvarustuksessa. Hän kertoo, että pyrkii seuraamaan varusmiesten koulutusta mahdollisimman paljon.
– Pyrin olemaan ulkona varusmiesten parissa aina kun mahdollista. Mielestäni on järkevämpää, että pappi on paikalla harjoituksissa, joissa kynnys tulla juttelemaan on matalampi, Haukkamäki paljastaa.
Viime keväänä papiksi valmistunut Haukkamäki on ehtinyt kuulua Puolustusvoimien kantahenkilökuntaan jo pitkään. Hän kertoo alokkaiden sopeutuneen palvelukseen rajoitusten alla yllättävän hyvin ja muistaa mainita, että Tikkakoskella on valtakunnallisesti pienin keskeyttämisprosessi. Sotilaspastorille epätavalliselle varustuksellekin löytyy selitys.
– Liikun taisteluvarustuksessa osoittaakseni, että sotilaita tässä ollaan kaikki, Haukkamäki tuumaa korjaten rynnäkkökiväärinsä asentoa.
Haukkamäki livahtaa jututtamaan jonossa seisovia varusmiehiä harjoituksen lähentyessä loppuaan. Napalmin liekit alkavat jo himmetä, vaikka rata palaa jo toista kertaa. Viimeistenkin loimujen sammuessa kouluttajienkin päivä alkaa olla pulkassa.
– Kun alokkailla on pitkiä päiviä, niin loppupäivästä huomaa, miten porukka alkaa väsyä. Se pitää huomioida koulutuksessa, mutta toisaalta on osa varusmieskoulutusta oppia toimimaan myös väsyneenä, kadetti Lehtolainen pohtii.
Pitkästä koulutuspäivästä selvinneille alokkaille pidetään vielä loppupuhuttelu vanhan konteista rakennetun harjoitusrakennelman vieressä, joka äänten perusteella toimii nykyään lähinnä kyyhkysten asuntolana.
– Todella hienosti uskalsitte mennä esteistä läpi, vaikka varmasti joitain jännittikin. Tärkeintä on, että maltti säilyy, vaikka liekki vähän leimahtaakin, kadetti kehuu alokkaita.
Täysin uusissa olosuhteissa palveluksensa aloittaneet aliupseerikoulun alokkaat jäävät valmistautumaan maastopäivällistään varten ja harjoitusalueen vanhat autonromut ja konttirakennelmat jäävät taakse. Niin alokkaiden, ryhmänjohtajien kuin kouluttajienkin puheissa on päivän mittaan toistunut sama sanoma. Pitkät kiinniolot ja raskaat päivät vaativat veronsa, mutta eivät näytä vaikuttavan itse tekemiseen. Koulutus järjestyy poikkeusoloissa kuten milloin tahansa muutenkin. Yhdessä tekeminen ja oikein asennoituminen auttavat jaksamaan sekä laittamaan parastaan. Lopussa palkintona odottaa pitkä loma.
– Se on ihan hyvä olla pidemmän aikaa kiinni ja saada siihen päälle pidemmät lomat. Kuulemma ennen ollut sillä tavalla, että aina viikonloppuisin päästiin lomille, alokas Pauli Bondarev tuumailee.
