Suomalaiset europarlamentaarikot toivovat, että EU käyttää valtaansa tehokkaammin Euroopan turvallisuuden hyväksi – "Nämä ovat niitä asioita, joihin Nato ei voi vaikuttaa"

Euroopan parlamentin turvallisuus- ja puolustuskomitean jäsenet Merja Kyllönen ja Pekka Toveri toivovat EU:lta vahvaa johtajuutta, jotta maailman suurvallat eivät ohita.

Euroopan Unionin rooli Euroopan puolustamisessa on koordinoida jäsenmaiden välistä yhteistyötä sekä tukea Natoa parhaimpansa mukaan, toteavat Euroopan parlamentin turvallisuus- ja puolustusvaliokunnan jäsenet Merja Kyllönen (The Left/vas) ja Pekka Toveri (EPP/kok).

Kyllösen mukaan etenkin sotilaallisen liikkuvuuden kehittäminen Euroopan sisällä on alue, johon EU pyrkii tällä hetkellä löytämään keinoja Naton tukemiseksi. "military Schengeniksi" nimitetty projekti loisi Eurooppaan alueen, jossa EU:n tai Naton aseelliset joukot ja kalusteet pystyvät tarvittaessa liikkumaan vapaasti yli rajojen. Mepit korostavat hankkeen merkitystä etenkin Baltian maiden ja Puolan turvallisuuden kannalta.

Toveri oli myös 2025 lopussa pääneuvottelijana sisämarkkina- ja kuluttujansuojakomitean Anna-Maja Henrikssonin (Renew/r) kanssa luomassa pakettia, joka nopeuttaa jäsenmaiden puolustusvoimien pienten hankintojen tekemistä. Uudistus käy vielä kuitenkin 2026 alkupuolella läpi EU:n lainsäädännön vaiheet ennen varsinaista toimeenpanoa. Toveri ja Henriksson tulevat edustamaan parlamenttia ministerineuvoston ja komission kanssa käydyissä neuvotteluissa.

Nykytilanne on se, että puolustushankinnasta pitää kilpailuttaa, jos jäsenvaltion tilaus menee yli puolen miljoonan. Toverin mukaan kilpailutus hidastaa prosessia huomattavasti.
Isompien puolustushankintojen kanssa EU:n tulee Kyllösen mielestä pyrkiä järjestämään jäsenmaiden yhteishankintoja kannattavan ja yhtenäisen kaluston varmistamisen takia.
Toveri myös korostaa, että EU:n tulee pysyä mukana teknologian kehityksessä.

– Vaikka kaikki huutaa tykistökranaattien ja panssarivaunujen perään, jo pian tulemme tarvitsemaan jonkinlaista uutta suorituskykyä. Täten täytyy lisätä tukea puolustusteollisuuden tutkimukselle ja kehittämiselle.

Suomalaismepit kuitenkin muistuttavat, että turvallinen Eurooppa vaatii muutakin kuin valmistautumista sotaan. Jos sotilaallisissa toimissa EU voi luottaa Natoon, pitää sen pystyä huolehtimaan unionin sisäisestä turvallisuudesta.

– Tarvitsemme kokonaisuutta. Meidän pitää olla huoltovarmempi, itsenäisempi ja paremmin toimeentuleva Eurooppa. Nämä ovat niitä asioita, joihin Nato ei voi vaikuttaa, Toveri toteaa.

Turvallisuus- ja puolustusvaliokunnassakaan ei keskitytä pelkästään sotilaallisiin asioihin.

– Olen ollut positiivisesti yllättynyt, että vaikka valiokunnassa on paljon Pekan (Toverin) kaltaisia pitkän linjan sotilaita, niin sodan lietsomisen sijaan täällä silti vallitsee ajatus siitä, että rakennamme toimintamallia, jossa Eurooppa voi elää rauhassa ilman sotaa, Kyllönen kertoo.

Arkadianmäeltä Brysseliin

Kyllönen ja Toveri eivät keskustelleet puolustusasioista keskenään ensimmäistä kertaa Brysselissä tai Strasbourgissa. Pari oli tehnyt yhteistyötä jo noin vuoden ajan kansanedustajina puolustusvaliokunnassa.

Nyt 64-vuotias Toveri jäi 35 vuoden sotilasuran jälkeen eläkkeelle vuonna 2020. Eläkkeellä oleminen ei kuitenkaan pitkään maistunut.

– Kun Putin päätti hyökätä Ukrainaan, ajattelin, että ehkä minun pitkästä kokemuksesta puolustuksesta olisi hyötyä politiikassa, Toveri kertoo.

Toveri tuli valituksi Kokoomuksen kansanedustajaksi vuoden 2023 eduskuntavaaleissa. Kuitenkin jo seuraavana vuonna tuli pyyntö uusiin tehtäviin. Toveri kertoo, että pääministeri Petteri Orpo sanoi hänelle, että hänen osaamistaan kaivataan enemmän Euroopan parlamentissa.

Vuoden 2024 europarlamenttivaaleissa Toveri oli yksi neljästä Kokoomuksen ehdokkaista, jotka tulivat valituksi lähtemään Brysseliin.

Pekka Toverin pitkään sotilasuraan mahtui tehtäviä esimerkiksi Kaartin jääkärirykmentin komentajana sekä Kanadan puolustusasiamiehenä. Kuva: Alexis Haulot

Kyllönen puolestaan saapui kesällä 2024 Brysseliin jo toista kertaa. Hän aloitti kansanedustajana ensi kertaa vuonna 2007, jonka jälkeen hän edusti Vasemmistoliittoa eduskunnassa seitsemän vuotta. 

Toinen kansanedustaja jäi kesken, kun 2014 Kyllönen pyrki onnistuneesti europarlamentaarikoksi. Perhesyistä Kyllönen ei pyrkinyt Euroopan parlamenttiin toiseksi peräkkäiseksi kaudeksi. 

– Palasin takaisin Suomeen ja eduskunnassa olin yhden kauden siinä välissä. Toimin (Sanna) Marinin hallituksessa sekatyönaisena, Kyllönen sanoo.

Kun uusi tilaisuus tuli, oli Kyllöselle selvää, että hän haluaa palata EU-työhön.

– Työ on täällä vapaampaa. Oppositio-hallitus-vastakkainasettelu ei rajoita millään lailla tekemistä täällä Euroopan parlamentissa. Täällä voi myös saada vaikutusvaltaa niin paljon, kun töitä jaksaa tehdä ja verkostoitua ja rakentaa, Kyllönen kertoo.

Positiivinen tekijä EU:ssa työskentelemisessä on Kyllösen mukaan myös se, että media kiinnittää yleensä Euroopan parlamenttia kansallista politiikkaa pienemmässä huomiossa.

Ei paikkaa neuvottelupöydässä

Ensimmäisellä meppikaudellaan puolustus jäi pienemmälle huomiolle.

– Olin silloin siinä puolustusvaliokunnassa, joka ei sillä hetkellä ollut edes varsinainen virallinen valiokunta, vaan alavaliokunta, Kyllönen kertoo.

Kyllösen palattua Brysseliin, oli EU:n pitänyt jo siirtää puolustusasioita yhdeksi prioriteetikseen.

Merja Kyllönen toimi ennen ensimmäistä meppikauttaan liikenneministerinä vuosina 2011-2014. Hän oli myös Vasemmistoliiton presidenttiehdokas vuoden 2018 vaaleissa. Kuva: Philippe Stirnweiss

Venäjän aggressiivisuus unionin takapihalla on herättänyt huomiota turvallisuuskysymyksiin aivan uudella tavalla 2020-luvulla. Vaikka Ukraina ei ole jäsenvaltio, on unionissa laajasti hyväksytty, että Ukrainan etu on myös EU:n etu.

Euroopan parlamentissa kuitenkin harmitellaan sitä, että EU on jäänyt rauhaan pyrkivissä keskusteluissa taka-alalle. 

– Kyllähän aika suvereenisti Donald Trump puhuu rauhanneuvotteluissa Euroopan yli tällä hetkellä. Me tarvitsisimme vahvempaa eurooppalaista johtajuutta. Olipa nyt Angela Merkelistä mitä mieltä tahansa, niin hänen jälkeensä täällä ei ole kyllä hirveästi näkynyt päätä pidempää johtajaa, joka olisi varmistanut sen, että meitä ei neuvotteluissa ohiteta, Kyllönen sanoo.

Lisäksi haasteeksi EU:lle on osoittautunut yhteisen ulkopolitiikan puute Ukraina-kysymyksissä. 

– Väistämätön tosiasia on, että joudumme nojaamaan aika paljon isoimpiin jäsenmaihin Saksaan, Ranskaan ja Espanjaan ja heidän päättäjiin, Kyllönen harmittelee.

Myös Eurooppa-neuvoston yksimielisyysperiaate on johtanut siihen, että esimerkiksi Viktor Orbánin Unkari on pystynyt hidastamaan tai kokonaan vesittämään Ukrainaa tukevia toimia.

Tästä huolimatta Kyllönen ja Toveri ovat sitä mieltä, että EU olisi voinut tukea Ukrainaa tehokkaammin. Kaksikko toivoo, että EU oppisi käyttämään asemaansa tehokkaampana työkaluna – onhan yhteisö myös merkittävä talousmahti.

Toveri olisi toivonut, että EU olisi uskaltanut käyttää Venäjältä jäädytettyjä varoja Ukrainan tukemiseen. Toveri katsoo, että täten EU olisi pystynyt osoittamaan Yhdysvalloille, että siltä löytyy selkärankaa Venäjän vastustamiseen. Kuitenkin 19. joulukuuta EU päätti venäläisvarojen käyttämisen sijaan ottaa tukemista varten 90 miljardia yhteislainaa. 

Irti itänaapurista

EU on tukenut Ukrainaa rahallisella tuella sekä Venäjälle asetetuilla pakotteilla merkittävästi. Tukea on kuitenkin annettu kohta jo neljä vuoden aikana hieman varovaisesti. Kyllönen  harmittelee, että EU:n jäykkyys Ukrainan tukemisessa on antanut Venäjälle aikaa reagoida.

– Parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä. Me olemme jääneet siihen ainaiseen kitinään.

Toveri uskoo, että jos EU olisi iskenyt kaiken Ukrainalle antamansa taloudellisen tuen sekä Venäjän pakotteet yhdenaikaisesti asetettavaan pakettiin, olisi Venäjä tukahdutettu taloudellisesti niin, että se ei olisi kyennyt jatkamaan hyökkäystään ainakaan samassa mittakaavassa.

Turvallisuus- ja puolustusvaliokunta ylennettiin varsinaiseksi valiokunnaksi Euroopan parlamentissa vasta 18. joulukuuta 2024. Kuva: Joel Poskiparta

Päätöksenteon jäykkyys onkin sekä Kyllösen että Toverin mielestä EU:n suurimpia heikkouksia. Päättävien elinten määrä ja jäsenvaltioiden kansallisen politiikan tilanteet tekevät nopeasta päätöksenteosta hankalaa. 

– Se nähtiin myös toisessa maailmansodassa. Länsi-Euroopassa annettiin periksi niin kauan, kunnes oltiin jo kuilun reunalla niin, että ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä pistämään vastaan, Toveri sanoo.

Toveri on heti ensimmäisellä kaudellaan saanut Euroopan parlamentissa merkittävän roolin Ukraina-valtuuskunnan puheenjohtajana.

Koko Eurooppa ei ole myöskään onnistunut irtautumaan taloudellisesta riippuvuudesta Venäjään. EU-maat, etenkin Keski- ja Etelä-Euroopan maat ovat ostaneet sodan aikana Venäjältä energiaa merkittävästi suuremmalla summalla kuin EU on antanut rahoitustukea Ukrainalle.

Toverin mielestä Pohjoismaat sekä Baltian maat ovat onnistuneet irtautumaan Venäjän riippuvuudesta hyvin, mutta keskisessä ja eteläisessä Euroopassa se on tehty hitaasti.
EU-tasolla pyritään kuitenkin jatkuvasti tekemään päätöksiä, joilla koko unioni vähentäisi kauppaa Venäjän kanssa.

Vuoden 2025 Euroopan parlamentin viimeisellä täysistuntoviikolla parlamentti hyväksyi sopimuksen, jossa EU lopettaa kokonaan maakaasun oston Venäjältä vuosien 2026–27 aikana. Suomalainen Ville Niinistö (Greens/EFa / vihr) oli toisena pääneuvottelijana sopimuksen laatimisessa.