"Nakkipiilot eivät toimi enää siviilissä" – lähes 1 400 kotiutuu ympäri Suomen
Tänään viimeistään selvisi, ettei 2/20-saapumiserän yhdeksän kuukautta palvelleiden kotiutuminen ollut tornari, toisin kuin aiemmin palveluksensa aloittaneet tapaavat uusille tulokkaille vitsikkäästi hokea. Päivää ovat monet odottaneet hartaasti, mutta lähdön tullen iskee helposti haikeus ja jännitys tulevasta.
255 päivää Puolustusvoimissa kirjoilla olleet, viime heinäkuussa varuskunnan porttien sisälle ensimmäistä kertaa astuneet varusmiehet palauttivat tänään viimeisetkin vihertävät vaatekappaleensa varusvarastolle. Reserviin siirtyy 1 378 henkilöä, joista kukin on palvellut mitä monipuolisimmissa tehtävissä aina lääkintämiehistä sotilaspoliiseihin ja sisällöntuottajista soittokuntalaisiin.
Viestintävarusmiehenä Kaartin jääkärirykmentissä asepalveluksensa suorittanut kaartinjääkäri Sarita Saarinen ihmettelee, kuinka nopeasti palvelus on vierähtänyt ohi. Uusia ystäviä on tarttunut mukaan matkan varrella useita.
– Aamut loppuvat kesken; olisin täällä mieluusti hyvällä porukalla vielä vaikkapa kesään asti! Läheiseni eivät ehtineet edes sotilaskotiin munkkikahveille koronatilanteen takia, Saarinen harmittelee.
Varusmiespalveluksen suorittaminen on ollut aina Saariselle itsestäänselvyys. Hän kannustaa etenkin naisia olemaan välittämättä heihin kohdistetuista odotuksista esimerkiksi johtajakoulutukseen liittyen. Hyviä tehtäviä löytyy lukuisia.
– Meinasin alokasjaksolla ilmaista halukkuuteni aliupseerikurssille vain siksi, että muutkin tekivät niin. Olen kuitenkin myöhemmin oppinut olemaan välittämättä siitä, mitä muut minusta ja valinnoistani ajattelevat.
Saarista odottaa siviilissä uusi työ vartijana. Uuden luvun aloittaminen elämässä innostaa häntä haikeudesta huolimatta.
– Sotilaspastori sanoi viimeisellä oppitunnillamme, että vaikka olemme täällä oppineet käyttämään erilaisia nakkipiiloja, siviilissä on taas otettava vastuuta itsestään uudella tavalla. Luotto siihen, että pärjään missä vain myös reservissä ollessani, on kasvanut rutkasti.
Nokkeluutta ja kriisinhallintaa
Myös kaartinjääkäri Nella Rosendahl jättää tänään hyvästit Santahaminan paratiisisaarelle ja palvelustehtävälleen yhtenä 1. sotilaspoliisikomppanian lääkintämiehistä. Palveluksen alussa mielessä oli Kadettikoulu, mikä on sittemmin muuttunut halukkuuteen hakeutua kriisinhallintatehtäviin.
– Hienointa palveluksessa oli äskettäin päättynyt paikallispuolustusharjoitus, joka toimi samalla loppusotanamme. Sain siellä käsityksen siitä, miten tärkeä tehtäväni todella olisi tositilanteen sattuessa.
Rosendahl lähti hakemaan varusmiespalveluksesta lisää kriisinkestävyyttä ja nokkeluutta siviilielämään. Hän kertookin saaneensa erinomaiset eväät siihen, miten toimia kriisitilanteissa jäätymättä. Rankempaakin palveluksessa olisi voinut hänen mukaansa olla.
Kaartinjääkäri kehuu sotilaspastorin ja sosiaalikuraattorin olleen alati valmiina auttamaan varusmiehiä etenkin siviilipuolen asioissa, mutta tulevaisuuden käänteet jännittävät häntä silti pandemiatilanteen ja opiskelupaikan kannalta. Rosendahl on parhaillaan hakemassa Australiaan yliopistoon opiskelemaan kansainvälisiä suhteita.
– Kaikki on vielä niin epävarmaa, joten kyllähän se siviilielämään paluu keskelle sulkutilaa vähän ahdistaa. Toisaalta tähän asti, kun maailma on ollut enemmän tai vähemmän pysähdyksissä, olen saanut hienoja uusia kokemuksia palveluksessa. Juuri parempaa aikaa en siis olisi tälle vuoristoradalle voinut valita.
