Naisten rooli jääkäriliikkeessä oli merkittävämpi kuin uskotkaan

Elina Virtasen uunituore teos Jääkäriliikkeen naiset valottaa lukijalle naisten roolin merkitystä jääkäriliikkeen aikana ja sen jälkeen.

Elina Virtasen uutuusteos Jääkäriliikkeen naiset ilmestyi maanantaina 20. syyskuuta. Jääkäriliikkeestä puhuttaessa naiset ovat usein jääneet miesten varjoon. Virtasen teos kertoo naisten teoista ja aktiivisuudesta jääkäriliikkeessä ja heidän roolistaan jääkäriliikkeen jälkeen. 

Puolustusvoimien koulutussuunnittelija, Turun yliopiston tutkijatohtori Elina Virtanen tutki naisten roolia ja sen merkitystä jääkäriliikkeessä noin kahden vuoden ajan. Tätä ennen hän oli perehtynyt aiheeseen tehdessään väitöskirjaansa jääkärien sairaanhoitaja Ruth Munckista. 

Jääkäriliike käynnistyi vuonna 1914 ylioppilasmiesten johdolla. Liikkeen tarkoituksena oli kehittää Suomeen sotilaskoulutusta Venäjästä itsenäistymiseksi. Kyseessä oli aktivistien aloite, joka johti myöhemmin pataljoona 27:n muodostumiseen.

Jääkäriliikkeessä toimineet naiset toimivat Virtasen mukaan liikkeen hyväksi monesta eri syystä. Taustalla saattoi olla heidän elämässään oleva mies, kuten poika tai aviomies, joka oli mukana liikkeessä. Osa naisista osallistui silkasta aatteen palosta. 

Naisten rooli oli Virtasen mukaan merkittävä jääkäriliikkeessä.

– Naisten roolia määrittelivät sen ajan normikäytänteet eli ajatus siitä, mitä naisen oli sopivaa tehdä, Virtanen kertoo. 

Naiset toimivat muun muassa sairaanhoitajina. He eivät kiinnittäneet Virtasen mukaan huomiota vain fyysisiin, vaan myös henkisiin sairauksiin niin jääkäriliikkeen aikana, kuin sen jälkeenkin. Etappiteiden naiset auttoivat jääkäreitä kotoa käsin. Matkoillaan jääkärit tarvitsivat yösijan ja vaatteita, joita naiset tarjosivat. Nuoret ylioppilasnaiset tekivät monenlaisia avustus- ja hoivatöitä. Normien rajoissa naiset eivät saaneet tarttua aseisiin. Sen sijaan he osallistuivat aseiden salakuljettamiseen sekä salaisten kirjeiden viemiseen. 

Naisten rooli oli Virtasen mukaan erityisen merkittävä myös jääkäriliikkeen jälkeenkin.

– Naisten rooli jääkärivuosien jälkeen voidaan jakaa kahteen pääosaan. Naisten hoivatehtävät jääkäreiden parissa jatkuivat, mutta he tekivät valtavasti töitä myös jääkärien muiston säilyttämiseksi. 

Osa jääkäreistä pääsi liikkeen jälkeen heti takaisin kiinni elämäänsä, osa joutui taloudellisiin ja terveydellisiin ongelmiin. Jääkärikotisäätiö, johon kuului sekä miehiä että naisia, perusti Jääkärikodin, lepokodin jääkäreille. Myös Jääkärirouvain Yhdistys auttoi jääkäreitä sekä heidän perheitään. 

Virtasen sanoin naiset säilyttivät muistoa jääkäreistä sekä jääkäriliikkeestä. He olivat mukana erilaisissa juhlissa ja tapaamisissa sekä matkoilla Saksassa ja Baltiassa. He kirjoittivat muistelmallisia kirjoituksia sekä olivat esillä lehdissä ja haastatteluissa. 

Jääkäriliikettä tarkastellaan Virtasen mukaan usein vain vuosien 1915–1918 tiimoilta. Hän painottaa, että naiset toimivat myös jääkäriliikkeen jälkeenkin 1920- ja 1930-luvuilla nimenomaan kirjoittamalla asioita ja tapahtumia muistiin ja hoitamalla jääkärien terveydellisiä sekä taloudellisia ongelmia. 

Aiheesta on Virtasen mukaan tehty vähän aikaisempaa tutkimusta. Virtanen onkin käyttänyt aineistonaan lähinnä jääkärivuosien aikaisia muistelmia. 

Uutuusteos on saatavilla sekä kirjakaupoissa että kirjastoissa.