Virossa maanpuolustustahto nousi Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen seurauksena melkein viisitoista prosenttia ja on pysynyt tasaisen vahvana. Viron puolustusministeriön kyselytutkimuksen mukaan 69 % virolaisista on valmiita tarvittaessa osallistumaan maan puolustamiseen.

Naisten maanpuolustustahto on selvästi matalampi kuin miesten, noin 53 %. Tämä selittyy ministeriön mukaan sillä, että asepalvelus koskee vain miehiä.

Maanpuolustustahto ja naisten osallistuminen maanpuolustukseen oli Kaitseliitin järjestämän keskustelun keskeinen teema Viron Paidessa pidetyllä Arvamusfestivalilla, joka vertautuu esimerkiksi Porissa järjestettävään SuomiAreenaan.

Viron puolustusministeriön kansleri Kusti Salm harmittelee, että keskustelu polarisoituu niin äkkiä. Hänen mielestään keskustelua pitäisi lähestyä kuten naisten roolia työmarkkinoilla.

– Skandinaviasta voi ottaa mallia ja todeta, että mitä enemmän naiset osallistuvat sitä enemmän talous ja kilpailukyky kasvaa. Ja kun Puolustusvoimia katsoo, on hyvin vähän tehtäviä, jotka ovat jotenkin sukupuolesta riippuvaisia.

Salm lisää, että kun valinnoissa jätetään puolet kansalaisista sivuun myös puolet potentiaalista jää hyödyntämättä. Viron tapauksessa sivuun jätetty osa on myös korkeammin koulutettu. Keskustelun lähtökohta pitäisi siis olla, kuinka saamme osaavimmat ihmiset osaksi maanpuolustusta.

Keskusteluun osallistuivat Viron puolustusministeriöstä Kusti Salm (oik.), Kaitseliitistä kenraalimajuri Ilmar Tamm, Naiskodukaitsesta Helen Allas ja toimittaja Grete Lõbu. Keskustelua veti Karin Madisson. Kuva: Kristiin Kõrgesaar

Varusmiesten laskeva kunto huolestuttaa

Varusmiesten kunto ja terveys on todellinen huolenaihe myös Virossa. Noin puolet kutsuntoihin osallistuneista miehistä eivät terveydellisistä tai muista syistä aloita palvelusta ja tämä trendi ei näytä kääntyvän. Laskeva syntyvyys luo myös omalta osalta haasteita tulevaisuuden maanpuolustukselle.

– Vaihtoehdoksi jää siinä tapauksessa huonompikuntoisten miesten ottaminen palvelukseen, joka lisäisi keskeytysten määrää ja huonontaisi joukkojen laatua, Salm kommentoi.

Toista vaihtoehtoa, eli myös naisia koskevaa asepalvelusta, tukee kyselytutkimusten mukaan vain seitsemän prosenttia virolaisista. Vuosittain reilusta 3000 asepalveluksen suorittaneista vain noin yksi prosentti on vapaaehtoisia naisia. Poliittinen paine on siis olematon, ja edessä on paljon työtä, jotta realiteetit eivät Salmen sanoja lainaten "iske yllättäen lumilapiolla naamaan".

Kusti Salm nostaa ongelmakohdaksi tasa-arvokeskustelun tulehtuneisuuden.

– Naisten tasa-arvosta maanpuolustuksessa ei voi keskustella, jos jo toisessa lauseessa puhutaan lapsista. Ja jos kolmannessa lauseessa puhutaan keittiöstä… Salm tiivistää lopettamatta lausettaan.

– Esimerkiksi asianajotoimistossa ei käydä tällaisia keskusteluja, ERR:ssä (Viron yleisradio toim. huom.) ei käydä tällaisia keskusteluja, Salm jatkaa.

Naisilla vaikuttava rooli Kaitseliitissä

Viron puolustuksen voi sanoa nojaavan kolmeen pilariin: Puolustusvoimiin (Kaitsevägi), maahan sijoitettuihin Natojoukkoihin ja Kaitseliitiin. Kaitseliit on Puolustusministeriön alla toimiva kansalliskaarti, joka koostuu vapaaehtoisista. Järjestö kouluttaa ja varustaa sekä sotilas- että tukijoukkoja sodan ja kriisien ajan tehtäviin.

Naisten osallistuminen Viron paikallispuolustuksen selkärangan toimintaan on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosina. Kaitseliitin komentajan kenraalimajuri Ilmar Tammen mukaan heillä on 6 000 naispuolista jäsentä, joista noin 700 on sijoitettu sodan ajan sotilastehtäviin. Naisten aktiivisuus on lisäksi hyvin korkea.

Naiskodukaitsen johtajan sijainen Helen Allas kysyy, onko järkevä päämäärä se, että jokaisella kansalaisella on sotilaan peruskoulutus ja olisi valmis rintamalle, vai että jokaisella on rooli maan kokonaisturvallisuuden ylläpitämisessä. Hän arvioi, että yleinen mielipide pikemmin painottuu jälkimmäiseen ja että siinä kysymyksessä ollaan hyvällä mallilla.

Allas kuitenkin painottaa, että oma osaaminen ja valmius pitää varmistaa ennen kuin kriisi kolkuttaa kotiovea. Tässä Kaitseliitillä, jonka toimintaa ei rajoita asepalveluksen ikä- ja kuntovaatimukset, on tärkeä tehtävä.

– Kun minulla heräsi ajatus että halusin panostaa maanpuolustukseen ja liityin Kaitseliitiin, olin liian vanha asepalvelukseen, Helen Allas kertoo. 

– Tämä on uniikki organisaatio, sillä se valmistaa jäseniään kriiseihin todella laaja-alaisesti, oli tehtävä sitten esikunnassa tai ruokahuollossa. Rintamasotilaita tukevia tehtäviä on loputtomasti, hän kiteyttää.